keskiviikko 28. joulukuuta 2011

Luonto joulukuussa 2011

Myrskyn jälkiä

Metsästä

ja lopuksi sieniä

maanantai 26. joulukuuta 2011

Kakskertaa kiertämässä



Kakskerraksi sanotaan vanhan kunnan mukaan nykyisin Turussa olevia Satavan ja Kakskerran saaria. Yläkuvassa on Kakskerran kunnan vaakuna. Minulla on pari kankaista itselläni. Tiiliveneitä on  kaksi vaakunassa.

Kuvassa punaisella on Kakskerran uuden (entisen) kansakoulun paikka. Saarille pääsee nykyisin siltoja pitkin, myös pyörätietä on koko Hirvensalo ja Satava ja osittain Kakskertaa (Brinkhallista Harjattulaan)

Kakskerran uusi kansakoulu perustettiin 1963, aiemmin koulu oli eri paikassa. Oppilaita oli 1960-1970-luvulla alle 60 ja koulussa oli yhdysluokkia,  esim luokat 1-2 ja 3-4 olivat samassa luokkahuoneessa.

Samoista perheistä oli useita lapsia koulussa.


Entinen Satavassa ollut kansakoulu on nyt poissa käytöstä ja nyt purettu, tässä tilanne 9.11.2013

Kansakoulun jälkeen pyrittiin oppikouluun. Jokainen meni omaan oppikouluunsa kouluihinsa kuka tyttö-, kuka poikakouluun tai yhteiskouluun, osa meni ruotsinkieliseen oppikouluun ja loput jatkoivat vitos- ja kutosluokan kautta kansalaiskoulu Läntsäriin, joka on nykyinen Puropellon koulu. Kaikkien kakskertalaisten piti kulkea samoilla busseilla kaupunkiin, joten bussimatkatkin oli yhteisiä, tällöin ei ollut mopoautoja. Oppikoulu ja kansalaiskoulu jakoivat porukkaa, nykyisinhän on yhteinen peruskoulu.
*****
Kakskerran kunta koostui siis kahdesta saaresta Satavasta ja Kakskerrasta. Kakskerran kunnanhallituksessa esimerkiksi Adolf Ehrnrooth on toiminut silloin kun se pakkoliitettiin Turkuun 1968, tieto on peräisin Raimo Narjuksen teoksesta Kakskertaa kiertämässä eilen ja tänään. Kirjassa on lukuisista taloista kuvia, myös Karin Ehrnroothin kirjoissaan mainitsemasta Solgårdenista "Valkoisesta talosta" meren rannalla, jonka rakennutti pankinjohtaja Lönnblad jo 1930-luvulla ja Åbo Akademin kautta se vaihtoi omistajaa, jolloin talo korjattiin (lähde Narjuksen kirja, jossa joitain kuviakin, mutta tekijänoikeussyistä en voi laittaa kuvia). Talo on siis Kakskerran saaren eteläosassa leirikeskus Sinapin lähellä, meren rannalla. Kirjan Vinoon varttunut tyttö kansikuva on perheen laiturilla otettu. Alla oleva suunnistuskartan eräs väli menee Solgårdenin maiden yli. Solgårdenista on kuvia myös Karin E:n teoksessa Isäni oli nuori sotilas. Teoksessa on mainittu myös Rakuunan torppa, joka on torppa, jossa on kahvila. Myllynkylän puolella järveä punainen talo. Talon on ilmeisesti peräisin 1700-luvulta ja ensimmäinen rakuuna Mölndahl asui vuodet 1747-1753, ruotojakolaitos päättyi Venäjän vallan alkun.

***
Hirvensaloon pääsee vain yhtä siltaa pitkin, kuten Satavaan ja Kakskertaankin. eli Kakskertaan pitää ajaa kolmen sillan kautta.1970-luvulla tiet ja sillat olivat huonoja, Hirvensalon silta oli puusta ja Satavaan oli ponttonisilta. 


Ponttoonisilta talvella 1986, silta. 
Satavan ponttoonisillasta vaihdettiin ponttooni vuodessa. Erilliset ponttoonit näkyvät kuvassa. Liikenneyhteydet olivat huonoja, Kun kaupungin bussi alkoi liikennöidä Kakskertaan bussimaksut halpenivat, sitä ennen oli yksityinen liikennöitsijä. Maantietä oikaistiin 1980-luvulla, jolloin en asunut Turussa ja ponttoonisilta korvattiin uudella sillalla. Kuvat alla, Satavan puolelta, paikassa, josta ennen lähti lossi. 

Kulhon saari


Ponttoonisillan taustalla näkyy Kulho, oikealla Satava, vasemmalla on Hirvensalo. Kulho, kuuluisa poikakodistaan näkyy yläkartassa, sinne pääsee vain veneellä, tai talvella jäätä pisin.
Saarten vieressä oleva Kulhon saari on ollut kaupungin omistuksessa, mutta siellä on myös kesämökkejä. Olin siellä hiihtämässä pikku poikana ja viime talvena. Mitään siltaa sinne ei ole. Saarella on ollut  poikakoti ja Tummien perhosten koti on kuvattu siellä. Poikakoti ei ollut toiminnassa enää. Kulhon saaressa oli kesäsiirtola, jonne mentiin vesibussissa. Tummien perhosten kodissakin mennään saaren laiturille veneellä. Poikakoti toimi 1920-luvulta vuoteen 1969 se lienee toiminut Kulhon kartanon mailla. Kulhossa on ollut asutusta jo 1300-luvulta alkaen. Saari näkyy yläkartassa. Kuten yllä kirjoitin, jos jää on vahvaa ja omaa naskalit ja liivit voi saaren kiertää suksin viimeksi lähdin Ekvallan uimarannalta, mutta myös saaressa voi hiihtää, sillä siellä on teitä ja polkuja.

Satavan ja Hirvensalon välinen ponttonisilta  toimi vain  1960-, 1970- ja 1980-luvulla. Siinä vaihdettiin joka vuosi yksi ponttoni, jolloin silta oli poikki ja sai kävellä "lankulla". Siinä oli nostettava lippa. Paloja oli ainakin 5 mutta todennäköisesti lähemmäs 10, sillan vieressä Satavan puolella oli entinen lossivahdin talo, joka purettiin kun uusi silta tehtiin. 1980-luvulla tuuli repi sillan irtikin (osittain näin uutisklipin asueessani Espoossa), ja kovalla tuulella oli muutamasti ajorajoituksia, ja saattoi joku joskus ajaa sillalta uloskin. Ponttonisillan lähellä jää oli heikkoa pintavirtakehittimien vuoksi. Ennen ponttonisiltaa Hirvesalon ja Satavan välillä oli vain lossi 1960 asti.  Lossilla oli tapahtunut traaginen onnettomuuskin 25.5.1940.  Pikkusaaria on myös Satavan ja Kakskerran ympärillä ja hukkumisiakin on valitettavasti ollut. Hiihtäessäni tai kalastaessani meren jäällä olen käyttänyt kelluvia liivejä ja naskaleita, eikä haavereita ole onneksi tullut.
Itselläni ei ollut pikku poikana muuta kuin polkupyörä ja jolla, myöhemmin soutuvene kalastustouhua varten, sukset ja luistimet ei siis mopoja, niinkuin joillain. Rantaoikeus meillä oli yhteiskäytössä. Pienenä merivesi oli puhdasta että kesäisin voi uida. Ponttonisillan tilalla on nyt uusi silta. Alla olevat kaksi kuvaa






Myös Hirvensalon puusilta on korvattu uudella 1990-luvulla, jolloin matka lyheni Kakskertaan jopa kilometrilla.

Tietä on oiottu siis muutamaan otteeseen ja on rakennettu pyörätietä. Kakskerran saaren järven ympäri menee vain yksi tie, jota joskus lapsena  olen pyöräillyt ympäri kavereitten kanssa kilpaa. Tie menee Brinkhallin kartanon ohi, kartannossa on kuvattu Hovimäki-sarjaa. Siellä oli 1970-luvulla myös ratsastusleirejä, nykyisin siellä on taidenäyttelyitä. Kaksi kuvaa alla otettu kartanon takapuolelta.





Kakskerran järveä kiertävä tie menee Harjattulan kartanon läheltä, jossa oli Saloran toimintaa 1970-luvulla, mutta on nyt siellä on Paasikiviopisto ja  Golfkenttä. Kakskerran kirkon mäki on jyrkkä sitä on pyöräilty ylös ja Kakskerrassa oli  PM-pyöräilyt 1970-luvulla. Tietä on oikaistu, mutta pyörätie menee vanhan kirkon mäen ylös.

Satavan saarella oli kauppa, nykyisin talousosuuskauppa (kuva 9.11.13) ja ennen osuuskauppa, ja Kakskerrassa lienee vielä yksi kioski. Aiemmin oli saarilla kolme kioskia ainakin kesäisin, yksi Erikvallan tienhaarassa koulusta noin kilometri, jonne on esitetty vaihtoehtoista koulun paikkaa, yksi Harjattulan tienhaarassa ja yksi lähellä Niemenkulman (Hylkilahti) risteystä. Heinänokassa Erikvallassa ja Hennalassa on seurakunnan tiloja ja taloja, alla Hennalan talosta kuva (otettu 9.11.13)

Kakskerran järven vettä pystyi vielä 1970-luvun alussa juomaan. Siihen tuli myöhemmin sinileväongelma. Järvessä ei ole saanut ajaa moottoriveneellä. Tiettävästi järven vettä ilmastetaan ja se on hieman parempi nyt.

1960-luvulla ja 1970-luvulla moni oli maanviljelijä, tai vanhemmat kävivät Turussa töissä, mutta saarille muutti omakotiasukkaita, kun tontteja kaavoitettiin. Kesäasukkaita on aina ollut runsaasti.


--
Kaiken hyvän keskellä oli tietenkin asiat, joita pienenä ei ymmärtänyt haitoiksi. Saaret olivat laajoja, palveluita oli vähän tuskin ollenkaan ja kulkuyhteydet olivat huonoja. Linja-autolakkojen ajan monesti kävelin (juoksin) kotiin, ja myös joskus iltaisin, kun viimeinen bussi oli mennyt, ja ei ollut kännykkää, ja puhelinkioski oli rikki. Rippikoulustakin kävelin Hirvensalosta kotiin, kun ei tullut sopivaa bussia. Kuulostaa mukavalta, mutta pakkasiakin oli ja ensimmäisenä kansakouluvuonna tiistaisin piti kävellä kotiin, koska bussia ei tullut kello 12, jolloin koulu loppui. Kerran tulivat paleltumat käsiin, sormet jäi kaupan metallikahvaan kiinni, ja rakot leikattiin sitten sairaalassa ja paranivat sitten aikanaan.

Yleistä vesijohto- ja viemäriverkostoa ei myöskään ollut. Porakaivot ehtyivät, joten veden käytöä joutui säännöstelemään, viemärit olivat silloin tukossa, koska viemärissä ei ollut virtaamaa, eli oli näitä elämän haasteitakin. Kun ei ollut palveluita, harrastuksetkin olivat kaupungissa.

Tiestö oli huonoa, mutta nopeusrajoitukset olivat 80 km/h, ja onnettomuuksiakin silloin tällöin sattui. Meren jäälle lanattiin jääkenttä, missä pelattiin jääkiekkoa, ja kaislikossa joskus "puljattiin" veteen kiekkoa hakiessa eli vaatteet kastuivat, vaikka vettä ei ollut kuin kainaloihin. Rannat olivat mutapohjaisia pääosin, ja laitureita joutui laittelemaan vuosittain. Tiet olivat yksityisiä, ja niitä tieosuuskunnan kanssa laiteltiin ilman palkkaa, mutta mukavassa seurassa.

Metsissä oli piikkilankaa, ja koiria oli vapaana, niitä sitten ajettiin pyörällä pakoon. Ennen ei ollut hirvikärpäsiä, mutta elokuussa 2014 Niemenkulman-Naulan metsässä niitä on todella paljon.

Ihmiset ajoivat myös omilta metsiltään pois, mikä ei oikeastaan olisi edes sallittua (jokamiehen oikeus), mutta vanhempia uskottiin. Kun kaikki tunsivat toisensa, myös soittoja tai muuta palautetta kotiin vanhemmille tuli. Koskaan en muista toisten vanhempien palautteen olleen toisten lapsista positiivista.

Satavan saarella kävin oppikouluaikana pelaamassa Maamiesseuran talolla (kuva 9.11.13) jalkapalloa kesäisin kahdesti viikossa (iso porukka Satavasta kävi hyvä perinne) täysikäiseksi asti, jolloin muutin kotoa pois pääkaupunkiseudulle. Kotitalo on jo myyty ja Kakskerran koulu on suljettu ja purettu homeongelman vuoksi. Itse harrastin mm. partiota ja joitain urheilulajeja, joten talvisin saarella olo aika jäi hieman vähiin. Sitten tulivat kesätyöt, harrastusten kesäleirit ja muut vaellukset, ja lapsuus loppui ja alkoi opiskelut Helsingissä ja armeija. Tunnen kuitenkin kuuluvani saarille, vaikka muutimme vasta kun olin täyttänyt kuusi vuotta. Käyn saarilla toisinaan suunnistamassa.

1970-luvulla lienee ollut suunnitelma rakentaa silta Kakskerrasta Kuusistoon, jolloin Kakskerran liikennejärjestelyt muuttuisivat. Nyt on ollut puheissa rakentaa Hirvensaloon toinen silta Uittamolta. Se onkin tarpeen, sillä varsinkin Hirvensalon väkiluku on jo tuhansissa. Satava-Kakskerran joku kaava on monesti hyväksytty ja sitten taas valitusten jälkeen uudelleen pohdinnassa, väkiluku kun nousisi kovinkin paljon.

---
Last edit 17.3.2015, jolloin lisäsin vaakunan.

perjantai 2. joulukuuta 2011

Valtion yksityistämispolitiikka

Valtion määräysvallassa lienee ollut nippu yrityksiä, metsäteollisuusyrityksiäkin, joita en tässä käsittele.

Mutta missä omistuksessa ovat katsastuskonttorit, nykyisin ulkomaisessa omistuksessa, kuten Posti-Telen osasta yhtiöitetty Sonera, on osa Telia-Soneraa, "ruotsalaisosaomistuksessa".

Sampo oli ennen Postipankki, joka toimi Postinkin konttoreissa, Leonian kautta Sampo:ksi ja osana tanskalaisyritystä.

HOP, KOP "fuusioitiin" PYP:stä SYP:ksi muuttuneeseen nykyisin Nordeaan, joka tosin ei ole ollut koskaan valtion omistuksessa, toisaalta valtio viime kädessä maksoi osan pankkikriisin kustannuksista, joten olisi odottanut isompaa panosta yrityksen omistuksesta.

Sampo-vakuutus oli osuuskunnan tapainen, joka on muuttunut IF:ksi, kuka sen omistaa?

Kuka omistaa isot terveystalot, joiden lääkäripalkkioista maksetaan Kela korvauksia, kuulemma ulkomaiset pääomasijoitusyhtiöt.

Ulkomainen pääoma on hyvää, mutta onko määräysvallan antaminen ja kaiken myyminen ollut todella tarpeellista ja onko se isänmaallista toimintaa?

Hyvää Itsenäisyyspäivää

Itsenäisyys on kansankunnan ja valtion tärkein saavutus.

Vaikka Itsenäisyyspäivää vain kerran vuodessa vietetään, pitää itsenäisyydestä aina iloita.
Suomi itsenäistyi 6.12.1917. 94 vuotta sitten repivän ensimmäisen sodan loppuvaiheissa.
Mikään kansakunta ei itsenäisty tyhjästä.
Jääkauden jälkeen Suomen asuttaminen alkoi, esi-isämme saapuivat muiden suomalaisugrilaisten kansojen kanssa länteen ja pohjoiseen, ja vain suomalaiset jaksoivat tulla aivan pohjoiseen asti.
Ruotsin vallan aikana 1500-luvulla Mikael Agricola käänsi Uuden testamentin suomeksi ja julkaisi myös abc-kirjan, ja näin oli luotu pohja Suomen kirjakielelle.
Suomen jouduttua Venäjän vallan alaisuuteen autonomian aikana alkoi kansallinen herääminen.

Ensimmäinen suomenkielinen todellinen kaunokirjallinen helmi oli 1870-luvulla Aleksis Kiven Seitsemän veljestä.

Tätä ennen Elias Lönnrot oli käynyt keräämässä Kalevalan runot ja Kalevala on Suomen kansanrunouden pääteos ja luo pohjaa suomalaiselle sivistykselle ja sisältää myyttejä kansastamme.
Mieleni minun tekevi, aivoni ajattelevi. Alkoipi saaga suomen suvusta ja selitti maailman tapahtumat Sotkan munasta alkaen.
Suomalaisuuden perusteoksia julkaistiin myös ruotsiksi, koska Vänrikki Stoolin tarinat  on J.L Runebergin ruotsiksi kirjoittama, ja sen ensimmäinen runo on Maamme-laulu, ja mainitaan kirjassa myös Porilaisten marssi. Maamme laulu sai hampurilaisen Fredrik Paciuksen sävelen ja ensi esitys oli vuonna 1848 Helsingissä.

Suomi ja suomalaisuus kestivät katovuodet ja sortovuodet. Miltei sata vuotta sitten Hannes Kolehmainen juoksi Suomen maailman tietoisuuteen kolmella kultamitalillaan Tukholmassa 1912, ja juoksi 5000 metrin juoksussa ajan 14.36, jolla vieläkin voisi osallistua Kalevan kisoihin ja sijoittua vähintään pistesijalle.

Ensimmäisen maailmansodan ja Venäjän vallankumouksen pauhuissa Suomen Itsenäisyysjulistus annettiin 6.12.1917, ja edessä oli oleva sisällissota, ja ulkomaisten joukkojen poishäätäminen. Sisällissodan ajasta alkoi vastakkainasettelun aikakausi, joka kärjistyi muilutuksiin. Laillinen yhteiskuntajärjestys voitti kuitenkin 1930-luvulla kiitos Ukko-Pekka Svinhufvudin.
Edessä oli kuitenkin maa-alueitamme raadellut, mutta kansan yhtenäisyyttä eheyttänyt 105 päivän talvisota.
Jatkosodan loppuvaiheen torjuntavoitot pelastivat Helsingin miehitykseltä, mutta monen nuoren nimi kirjoitettiin Pro Patriae tauluun.
Veteraanit pelastivat Suomen miehitykseltä. Sodan hinta oli myös aluemenetyksiä, joiden vuoksi Karjalan kannaksella ja Petsamossa asuneet asutettiin. Samalla piti jälleenrakentaa maa ja maksaa sotakorvauksia. 300 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria kuuden vuoden aikana. Samaan aikaan piti nostaa sotarikossyytteet, ja tuomioita ankariakin tuli. Vaaran vuodet olivat alkaneet.
Talouskasvun myötä olot paranivat, mutta 1970-luvulla puhuttiin jo suomettumisen ajasta, elettiin kylmän sodan vastakkainasettelun aikaa. Suomi osasi tasapainotella idän ja lännen välillä ja selvisimme.
Demokratia voitti ja 1990-luvulla integroiduimme EU:hun. Moni on pitänyt EU:hun liittymistä itsenäisyyden vähenemisenä kuten Suomen markan vaihtamista euroon. Suomen markan historia nimittäin ulottuu aina vuoteen 1860, jolloin siitä annettiin asetus, 1865 sidottiin markka hopeakantaan, ja myöhemmin jopa kultakantaan, eli markka oli laillinen valuutta yli 130 vuotta.
Nykyaikana oma valuutta ei ole välttämättä itsenäisyyden mitta vaan pikemminkin terveellä pohjalla oleva talous.
Huono taloudenpito johtaa vajeisiin, jotka johtavat velkoihin, jotka johtavat vallan poistumista käsistämme ei niin isänmaalisille markkinavoimille.
Tarvitaan talvisodanhenkeä taistelussa hyvinvointiyhteiskunta Suomen puolesta. Suomen kansa on aina venynyt, kun on tarvittu.
Suomea asutettiin idästä ja lännestä, olemme ottaneet monia vaikutteita, olemme pyrkineet hoitamaan omat asiamme hyvin. Suomalaisuus esiintyykin sinivalkoisena sisuna ja oikeana määrätietoisuutena ja yhteistyönä kaikkien kansanosien välillä
Kaikki rakentavat vuorollaan Suomea, kunnioittakaamme menneitten sukupolvien työtä, kaikista täytyy pitää huolta. Nykyisistä, mutta myös tulevista suomalaisista.

Olkaamme ylpeitä itsenäisyydestämme!

Hyvää itsenäisyyspäivää!

***
Jokken runonurkassa on päivään sopiva runo



Rakas isänmaa,korpimaa, ahomaa, sua tahdon puolustaa

Paatosta isänmaallista, sinivalkeaa
ylpeydestä syämmein halkeaa

Suomen mieli
äidinkieli

Muistamme työn Mikael Agricolan
ABC- kirjaan työstit Suomen kirjakielen pohjan

Kansalliskirjailijoita pitkä rivi
Lönnrot, Runeberg ja Kivi

Oi kiitos Suomea puolustanut sukupolvi,
Taistelunne oli sankaritekojakin urheampaa
Kiitos meillä on siniristilippu ja vapaa maa

lauantai 26. marraskuuta 2011

"Ilmainen" peruskoulu?

26.11.2011
Suomessa on kuulemma ilmainen peruskoulu.

Totta se on, opetus on ilmaista ja kouluruoka. Yhdeksänvuotinen onni maksetaan verovaroista.

Yhä enemmän yksittäistapuksissa vaaditaan sekä omaa rahaa että varusteita: joissain kouluissa pitää hankkia luistimet ja sukset ja muut urheiluvälineet. Ne, jotka kritisoivat hankintoja, leimataan luusereiksi, mutta lapsiköyhyyttä on olemassa, moni perhe, varsinkin yksihuoltajaperhe joutuu turvautumaan toimeentulotukeen, ja moni hakee varusteet kirppikseltä. Tämä kannattaa huomioida: tuloerot ovat kasvaneet.

Jotkut opettajat vaativat raportteja powerpointilla tai wordilla tai tulostettuna, eikä koulun koneita saa käyttää, eikä liitetiedostona voi lähettää, jolloin tulostus tuli koulun paperille. Kaikilla nimittäin ei ole tulostinta, ei tietokonetta eikä powerpointtia kotona. Ihmettelen suuresti mihin katosivat kynä ja paperi, onko powerpoint jotenkin hienompi kuin ruutupaperilla tehty hieno analyysi. Tietokoneaikana monet eivät näe substanssia vaan välineen. En näe mitään hienoa powerpoint -diassa itsessään. Sisältö on tärkeää. Powerpointilla saa selkeää, ja animaatiota, mutta ei kai se peruskoulussa ole kaikkein tärkeintä. Luulisi opettajien arvostavan oppilaan omaa kirjoitusta, koska lyijykynällä ei saa ruutupaperille kirjoitusta copy-pastella.

Sitä paitsi monelta jää huomaamatta että nykyiset älykännykät mahdollistavat lunttaukset, koko netti on kokeen ajan käytössä, jos kännykkä saa olla sylissä tai käsissä. Rikkaan on mahdollistaa hankkia: älykännykkä, kannettava tietokone, hienot urheiluvälineet, lähteä luokkaretkelle, samaan aikaan kuin muut tekevät koulutöitä. Monet kielikylpyluokat tekevät reissun päättövuonna. En tietenkään kannata mitään tasapäistämistä, mutta ilmainen on ilmainen, pidetään siitä kiinni tai säädetään uudet perusoikeudet, peruskoulu on maksullinen!

Liikuntakin voisi minusta olla ilmaista koulussa: cooperin testi, pikajuoksut, pituushyppy, telinevoimistelu, vatsalihasliikkeitä, jalkapalloa, koripalloa ja lentopalloa tai sitten vaan liikutaan luonnossa. Talvella jääkiekkoa niillä joilla varusteet on, loput hiihtävät, jos varusteet on, jos ei ole sitten reipasta kävelyä, mutta Turussa on suksivuokraamo, jolloin kaikki pääsevät latubaanalle Impivaaraan ilmaisen peruskoulun piikkiin.

Kun omat lapset kävivät peruskoulua ostimme heille kaikille Aapiset, koulu käytti kierrätysversioita. Sukset ja luistimet olivat kotikäytössä ihan liikunnan riemun vuoksi, mutta lämpimien talvien aikana 1990-luvulla ja 2000-luvun alussa oli yhdet hiihtokelit talven aikana, jolloin monojen kanssa tuli ongelmia, vaikka niitä oli useita, ne kävivät liian pieniksi. Suksisetit ja monot maksavat jo usealle lapselle monia satasia...Ostimme yhdet tai kahdet sukset naapureilta ja sukset kiersivät perheessä, mutta monokauppaan piti mennä ja monot maksoivat silloin maltaita tai yli 50 euroa kuitenkin, sidetyyppejä kun on useita, mutta suksiin käy vain oikea ja  oikea mono piti olla, aina sen yhden talven hiihdon ajan :)
Muutama viimeinen talvi on ollut kylmä ja luminen, mutta nyt näyttää taas "vähä" lumiselta.

Nykyisin on joissain yläkouluissa Itsenäisyyspäivän tanssit. Hyvä ja kannatettava perinne, mutta vanhemmat joutuvat vaate- ja kenkäkauppiaitakin kannattelemaan usealla setelilappusella, monellakaan 15-vuotiaalla ei ole mustaa pukua, nahkakenkiä ja valkoista paitaa ja solmiota. Pitkään musta puku ei edes pojille mahdu, kasvu kun jatkuu vielä yläkoulun jälkeen.
*****
4.12.2014

Suomi on hyvä maa. Valtioneuvoston oikeuskansleri on antanut ratkaisunsa "Oikeus maksuttomaan ja yhdenvertaiseen perusopetukseen" ja lausunnon tiivistelmässä lukee: "Oikeuskansleri totesi oppilaiden tasavertaisen oikeuden perusopetukseen edellyttävän minimissään, että kaikilla on maksutta käytettävissään laite, joka mahdollistaa opetukseen osallistumisen ja annettujen työtehtävien suorittamisen. "

Ratkaisu pdf-muodossa on täällä.

torstai 24. marraskuuta 2011

EU-perusteoksia

Marko Ruonalan upouutta EU-perusteosta ja hieman vanhempaa Reijo Kemppisen Suomi Euroopan unionissa jaetaan Eurooppa tiedotuksessa ilmaiseksi. Kirjat löytynevät eurroopatiedotuksen nettisivuiltakin.

Kirjoissa esitetään miksi EEC, EY ja EU ovat olemassa. Toisen maailman sodan jälkeisiä historiallisia näkökohtia, käydään läpi EU:n historiaa, kriittisiä kohtia, päätöksentekoa, ja perussopimuksia selvitetään, ja Ruonalan teoksessa on sivulla s.168 Timo Soininkin mielipide, EU on edennyt liian pitkälle., on myös Satu Hassin ja Erkki Tuomiojan muutaman mainitakseni.

Eurokriisin ja EU:n laajenemisen aikana suositan molempia teoksia sekä asian vastustajille että kannattajille.

Tosi on, että EU on liian laaja, hajanainen, monimutkainen ja kallis, mutta toiminnan lähtökohta, rauha, vapaakauppa ja valuutan vaihtokustannusten - ja riskien minimointi, on oikea.

EU:sta puuttuvat Sveitsi, Norja ja Islanti. Norjalla on öljyä, Islannilla maalämpöä ja kalaa, sekä Sveitsillä muita vahvuuksia esim. finanssisektori.

Olisiko integraatiolle Suomessa vaihtoehtoja? Minusta ei olisi ollut, mutta se EU, johon me liityimme on tyystin erilainen, kuin nykyinen.

Eurolle olisi ollut vaihtoehto, koska Ruotsilla ja Tanskalla on kruununsa!

Mentiinkö eurohuumassa liian pitkälle?
Laajeniko EU liian nopeasti?

Missä on yhteisvastuu, kun joku maa  on vaikeuksissa?
Miksi epäkohtiin budjettivajeissa ei puututtu eikä niistä piitattu?
Luultiinko, että talouskasvu kuittaa velat, eikä vaaraa velkaantumiselle nähty?
Nähdäänkö ongelmana, että pian vain Kiinalla on valuttaa, mitä lainata?
Autetaanko Suomea, jos olemme vaikeuksissa?

EU:n keskuspaikoista toinen on Belgian pääkaupunki. Belgia on maa, jossa on ollut vaalit, mutta poliittista hallitusta ei ole saatu kokoon. Eli ongelmia on vanhoissakin jäsenmaissa. Kreikkakin liittyi jäseneksi ennen Suomea jo vuonna 1981, Italia on ollut perustajajäsen 1957 kuten Rooman sopimuksesta voi päätellä, mutta Italia ja Belgia olivat jo mukana 1951 hiili- ja teräsunionissa. Espanja ja Portugali tulivat jäseneksi 1986.

Kaikki nämä faktat ja paljon muuta selviävät EU-perusteoksista, mutta kysymyksiin, meidän pitää löytää vastaukset :)

tiistai 15. marraskuuta 2011

Koulun suunnistusopetus


Minulla on käsitys koulun suunnistusopetuksesta.

Se on hyvää silloin, kun se perustuu siihen, että opetetaan perusperiaatteet: karttamerkit ja kompassin käyttö. Hyvä olisi käyttää joko kiintorasteja tai suunnistusseuran paikalleen laittamia rasteja ja tekemiä karttoja. Tällöin varmistustaan siitä, että rastit ovat oikeassa paikassa sekä kartalla että luonnossa.

Lasten mukaan pitää laittaa oikea kartta, rastinmääritteet ja kompassi. Kuvassa on kompasi ja kartta, ei rastinmääritteitä.

Kompassista näkee pohjoisen ja voi opettaa joko suuntaamaan kartan tai ottamaan suunnan.

Lapset ovat innokkaita, jos rastit ovat väärissä paikoissa, motivaatio lajiin menee. Tähän auttaa se, että on rastinmääritteet, jotka on tehnyt se henkilö, joka on vienyt rastit metsään.

Tärkeintä on uskaltaa mennä metsään, ja harrastaa turvallisesti, ja lapselle pitää kertoa, miten metsästä pääsee pois, jos eksyy. Turvallisuutta lisää, jos sovitaan selvät pelisäännöt ja maastossa ei ole jyrkänteitä eikä upottavia vesialueita, ja laitetaan oppilaat aluksi pareittain matkaan ja ollaan tutussa metsässä tai kaupungissa puistossa sprinttikartan kanssa.

Suunnistusliitolla ja seuroilla on materiaalia käyttäkää sitä.

Omille lapsilleni, jotka alkoivat käydä kuntorasteilla koulun "opetuksen" jälkeen, kävi koulussa niin kuin muillekin, että metsään kävi käsky ilman kompassia ja ilman rastimääritteitä eivätkä rastit olleet aina oikeassa paikassakaan. Kerran oli ollut kutosluokalla ajanotto, jos rastia ei löytänyt  tuli loppuaikaan +1 minuuttia. Tämä on tietenkin väärin, sillä tärkeämpää on löytää rastit omalla vauhdilla kuin löytää väärät rastit tai olla löytämättä. Suunnistuksen yksi idea on löytämisen ilo.

***
3.10.2012 edit
Tässä rastiympyrässä on monia kiviä, eli rastin määrite on miltei pakollinen. Valkoinen metsää, ja polku menee lähellä, koska kyse on taajamametsästä polkuja metsässä on enemmän kuin karttaan mahtuu, koska karttapala on Turun Ispoisista on kiviä metsässä enemmän kuin kartassa. tarvitaan siis määre millä puolella rastilippu on suhteessa kiveen, ja miten kivi määritetään, kokokin olisi hyvä tietää. Luultavasti kysessä on suuri kivi ja lippu on sen pohjoispuolella. Lisäksi rastilla olisi hyvä olla rasti koodi esim. 102.
Ikävä, jos tämä juttu pahoittaa jonkun opettajan mielen, mutta väärässä paikassa oleva rasti pahoittaa monesti sitä etsivän oppilaan mielen, puuttuva tai väärä rastinmäärite myös pahoittaa mieltä ja sen jälkeen "suunnistus" ei ole nuoresta kivaa.

Toisaalta oikealla asenteelta löytyy liput oikeat ja väärät.

Jos pummaa, pummilajit on määritelty täällä.

sunnuntai 13. marraskuuta 2011

Valetodistuksia

On ollut valelääkäriä, jolla on ollut tekaistuja tarinoita, jo vuonna 2008
STT: ”Turun hovioikeus piti ennallaan Karkkilassa ja Karjaalla valelääkärinä toimineen miehen tuomion. Länsi-Uudenmaan käräjäoikeus tuomitsi viime syksynä miehen puolentoista vuoden ehdottomaan vankeuteen. Mies työskenteli ilman koulutusta lääkärinä vuosina 2008 ja 2009. Hän ehti hoitaa satoja potilaita ja kirjoittaa tuhansia reseptejä, muttei tiettävästi syyllistynyt vakaviin hoitovirheisiin”.

Nyt on tämä uudempi juttu, epäillyn nimen olen muuttanut XX:ksi. Edellinen valelääkäri paljastui pari vuotta sitten. hs.fi:n mukaan lääkäriliiton ” Pälve pitää XXn tapausta rankempana, koska tämä on toiminut laillistettuna lääkärinä. Pälve uskoo, että XX on pyrkinyt toimimaan yksin ilman kollegoiden läsnäoloa ja välttänyt päätöksentekoa”. "Valelääkäriksi epäilty ei tehnyt potilastenttiä, jota edellytetään ulkomailla koulutuksensa saaneilta lääkäreiltä, kertoo Aamulehti. ”XX osallistui Tampereen yliopiston kuulustelujärjestelmän kahteen ensimmäiseen osaan, mutta kolmatta vaihetta eli potilastenttiä häneltä ei edellytetty”.

Pitäisikö vain laittaa kaikki lääkärit EU-alueen ulkopuoliset lääkärit suorittamaan lääkärinopinnot Suomessa normaalein hakuineen, ja opintoineen. Ulkomaisista opinnoista saisi hyväksilukuja normaalin menettelyn mukaan, kuten muissakin opinnoissa. EU-maissa voitaisiin tunnustaa tutkintoja tai opintoja? (joidenkin mukaan ei edes näin). Näinhän muissa suomalaisissa (korkea-, ammatti-) kouluissa tehdään, vastaava opettaja tekee päätöksen tai pidetään uusi koe tai näyttö tai sitten pitää käydä kurssi uudestaan.

Luulisin, että eräs ongelma on lääkäripula terveyskeskuksissa. Terveyskeskustyö on rankkaa, ehkä ei kovin hyvin arvostettua eikä palkattua ja etenemismahdollisuudet ovat huonot. Lisäksi päivystyksessä on rankkaa. Tämä asia pitää ratkoa, onko sisäänotto lääketieteelliseen liian pientä, vai onko työolosuhteet liian huonoja, tai palkka. En ole lääkäri, mutta minusta tuntuu, että lääkärin perupalkka ei ole kovinkaan suuri verrattuna muihin aloihin. Päivystämällä ja vastaanotoilla palkka nousee, mutta myös tehty työ, eli vapaa-aikaa vaihdetaan työksi.

Itse käytän terveyskeskusta, koska ei ole sairaskuluvakuutusta (yksityistä). Kun oli alaikäisiä lapsia, niin heillä oli vakuutukset ja näiden osalla käytimme yksityistä terveydenhoitoa. Akuuteissa tapauksissa oli pakko mennä julkiseen päivystykseen, ja näin sen maailman muutaman kerran. Taannoin oli lausunto, että työnantaja ei saa "googlata" työnhakijan tietoja ilman työnhakijan lupaa, asiaa on perusteltu henkilötietolailla, josta kirjoitin täällä.

En tunne lain rajoja enkä henkilötiedon määritelmää (onko koulutus henkilötieto? Laissa ei lukenut, minusta voi tulkita olevan), mutta ajatusleikkinä voidaan ajatella, että olisiko pienellä googlauksella ja tietojen keräämisellä olla asiaa selventävä vaikutus? Eli feikit jäävät kiinni, hakija on itse ilmoittanut henkilötiedon, joka minusta voidaan tarkastaa. Ymmärrän että www-sivuilla on valetietoa, ja samannimisiä henkilöitä, mutta valittavan henkilön taustan asiallinen ja lainmukainen tarkastus pitäisi olla rutiinia. Suomessa luultavasti riittää, että tuo alkuperäiset kotimaiset todistukset paikalle.

Valeopettajistakin on puhuttu, mutta asia ei ole sama kuin lääkärin toimessa. Opettajan sijaisena voi olla henkilö, jolla ei ole tutkintoa, mutta palkasta rokotetaan, lisäksi pitää hakea kelpoa opettajaa aika ajoin. Ongelma on siinä, että lyhyihin sijaisuuksiin (esim. päivä) ei saada kelpoa, vaan esimerkiksi alalle opiskeleva. Virkaopettajillakin on erilaisia tutkintoja millä voi opettaa pätevästi. Teoria-aineita opettavalla pitää olla ylempi korkeakoulututkinto, opintoja opetettavasta aineesta riittävästi esim. 60 opintopistettä, pedagogiset opinnot. Ammattikoulussa pitää olla esimerkiksi ammatikorkeakoulututkinto, työkokemusta opetettavalta alalta yli 3 vuotta tai yli 5 vuotta ja pedagoginen pätevyys.

Opettajan palkka on aivan erilainen henkilöllä, jolla ei ole tutkintoa, eikä pedagogisia opintoja. Tietyillä parametreillä ja muutamalla ylitunneilla palkan ero voi olla 4000 euroa/kk pätevälle opettajalle 2000 euroa/kk ei pätevälle. Yleensä näin suureen eroon ei päädytä mutta yli tonniin kuitenkin, koska palkkarakenne rokottaa vähennyksiä puuttuvasta tutkinnosta, puuttuvasta arvosanasta, pedagogisen harjoittelun puutteesta ja ”ikälisät” ovat esim. 6% aina viiden vuoden välein, ja neljästi näitä hyvitetään ja palkkaan jyvitetään.

(Norssiportti © Mika Ruikka on tehnyt helpon laskurin , löytyy netistä, virallinen pohja on myös KT:n sivuilla, oikeahko, mutta vaikeampi kuin Mika Ruikan).
--
Toivottavasti ei anna väärää kuvaa, mutta www-tietosuojavaltuutetun sivulta.

Asian kuvaus:

Tietosuojavaltuutetulta kysyttiin henkilötietojen keräämisestä Internetistä työnantajan toimesta. Kantelija kertoi, että hän työnantajan kanssa käymiensä työsuhteeseen liittyvien neuvotteluiden yhteydessä huomasi järkytyksekseen, että työnantaja oli käynyt kantelijan nimellä olevilla Google-sivuilla, joilta löytyi lähes viisi vuotta vanha paneelikeskustelureferaatti. Kantelijan mukaan työnantaja käytti työsuhdeneuvotteluissa törkeästi hyväkseen tätä vanhaa, kantelijan elämässä edesmennyttä ajanjaksoa hänen siitä mitään tietämättä. Kantelijan kertoman mukaan hänet leimattiin erittäin kyseenalaisin ja vanhentunein tiedoin mielenterveysongelmaiseksi. Tietosuojavaltuutetulta kysyttiin, kuinka tällainen on mahdollista ja mitä voi tehdä saadakseen ko. kohdan pois Google-hakemistosta. Kantelija totesi, ettei hän alun perin ollut tietoinen, että paneelikeskustelu päätyy Internetpalstoille eikä häneltä oltu kysytty lupaa sen julkaisemiseen.
---

Tietosuojavaltuutetun vastaus:
Laki yksityisyyden suojasta työelämässä (759/2004) (työelämän tietosuojalaki) 4 §:n pääsäännön mukaan työantajan tai tämän edustajan tulee kerätä työntekijöiden tai työnhakijoiden henkilötiedot ensisijaisesti työntekijältä tai työnhakijalta itseltään. Jos työnantaja kerää henkilötietoja muulta kuin työntekijältä itseltään, työntekijältä on hankittava suostumus tietojen keräämiseen. Lain 4 §:n perusteluissa (HE 75/2000) todetaan, että tällainen tietojen kerääminen muualta kuin työntekijältä tai työnhakijalta itseltään, ts. ulkopuolisilta hankittavat tiedot, koskee myös tietoverkoista eli esimerkiksi Internetistä hakukoneen avulla ns. googlaamalla, kerättyä tietoa.

Lain perusteluissa (HE 75/2000) todetaan lisäksi, että mikäli työntekijä tai työnhakija ei tietojen keräämisen suostumustaan anna tai sitä on asian laatu huomioon ottaen mahdotonta pyytää häneltä, on työnantajalla oikeus hankkia tietoja suostumuksettakin kahdella edellytyksellä. Ensinnäkin tietoja voidaan hankkia vain silloin, kuin ne ovat lain 3 §:n tarpeellisuusvaatimuksen mukaisesti välittömästi tarpeellisia työsuhteen kannalta. Toiseksi henkilötietojen hankintaan on oltava selvä peruste, joka liittyy työntekijän tai työnhakijan luotettavuuden selvittämiseen.
--
En tiedä liittyykö tämä mihinkään arvioikaa itse!

keskiviikko 9. marraskuuta 2011

Tintin seikkailut: Yksisarvisen salaisuus 3Dubattu: Kiitos ja anteeksi!

Tintti -tarra-arkkeja (skannattuna)
Olen Tinttifani, jolla on kaikki Tintti-albumit, muutama oheiskirja, Tintti DVD piirretyt. Tintin lukeminen alkoi ilmeisesti jo 1970-luvun alussa. Lempialbumini olivat pienenä Yksisarvisen salaisuus ja Rakham Punaisen aarre.

Kiitos: Tintti saatiin valkokankaalle. Filmi ylitti trailerin jälkeiset odotukset. Filmin alkutekstit olivat suorastaan lumoavat: piirrettyä tyyliä ja albumien kuvia. Yksisarvisen alkukuva oli loistava, torikohtaus, jossa Hergen näköinen kaveri piirsi Tintin, ja legendaarinen Yksisarvisen pienoismallin osto. Steven Spielberg ja tuottaja Peter Jackson olivat tehneet hyvän ja jännittävän elokuvan, siitä iso kiitos.

Anteeksi: Minä en pitänyt Tintistä elokuvasta, koska minusta Tintin, kapteeni Haddockin, Dupondtien, ja Castafioren luonteita ja hahmoja oli hieman muutettu, vain Milou henki samaa albumi-intoa. Tintti oli vähemmän partiopoikamainen ja enemmän lehtimies. Paljon tuli mieleen Indiana Jones eli Kadonneen aarten metsästäjät ja Kristallikallon valtakunta, eli Marokko, sivuvaunutakaa-ajokohtaus.

Kiitos: Juoni oli hyvä ja muutettu, eli albumeja ei ollut vain uudelleen sijoitettu valkokankaalle, vaan tapahtumajärjestystä oli muutettu. Loistava oivallus oli Sakarinin taustan muuttaminen Rakham Punaisen jälkeläiseksi.

Ikävää: minusta albumien tuplatarinan loistaviin oivalluksiin kuuluu professori Tuhatkaunon tulo Tintti-seikkailuihin ja hänen Hai-sukellusveneensä. Tuhatkaunon rahoin ostetaan Moulinsartin linna ja korjataan, ja sinne tulee hieno laivan hylky ja tavaroita ja aarre. Aarresaarella käynti on albumissa muutenkin hieno. Rommin löytyminen, Dupondtien ilman pumppaus ja kaikki papukaijat, toteemit ja aarteen etsiminen. En yleensä pidä asioiden pitkittämisestä. Lopputaistelua oli elokuvassa pitkitetty, ja nosturitaistelu oli turha, samoin Castafioren laulua oli liian kauan, viesti meni perille nopeasti. Lisäksi avainten kalastelukohtaus oli minusta huono. Kultasaksisesta ravusta albumina en edes pidä, ja paras kohta, siinä on kapteenin mukaantulo ja hienot rapusäilykepurkit, jotka olivat toki filmissä. 3D oli silmiini hieman liian nopeaa, Filmissä Moulinsart oli heikossa kunnossa, ja merelle ei (vielä) päästy.

Filmi oli kuitenkin paljon parempi kuin trailerin jälkeen luulin, se oli aivan mukavaa katseltavaa.

Elokuvasalissa Kino-Palatsi Turku sali oli ensi-iltaviikkon nähden liian vähän katsojia noin 40, kävin teatterissa tiistaina 8.11 klo 17.45..

tiistai 1. marraskuuta 2011

Kakskerran koulu

Kävin Kakskerran kansakoulua vuosina 1960 ja 1970-luvun taitteessa, ja meillä oli hyvä koulu, ykkös-kakkosvuosi oli yhdistetty luokka ja kolmos-nelosluokka oli yhdistetty, mutta kakkos- ja nelosvuodet saimme "oman luokan".

Koulussa oli kolme opettajaa, joista Markus Rautio toimi rehtorina, hän oli hyvä rehtori, kuten opettajat Aaltonen ja Viitaniemikin ja myös Hannula ja Purokoski. Koulussa olivat myös talonmies, ja keittäjät, luokissa syötiin.

Välituntisin pelattiin jalkopalloa ja jääkiekkoa, luisteltiin, juostiin ja hauskaa oli, ja oppikouluun pyrittiin ja sinne päästiin.

Kakskerran kouluun tuli homeongelma 2000-luvulla, jonka vuoksi sitä korjailtiin, mutta sisäilmaongelmat uusivat, ja lapset ovat käyneet Haarlan koulua Hirvensalossa, jolloin varsinkin Kakskerran saarelta on pitkä koulumatka. Paikassa jossa itse asuin olisi Haarlaan ollut hieman lyhyempi matka, mutta asuin Satavan saaren "reunassa".

Kakskerta tarvitsee minusta koulun, ja koulupaikka on ihanteellinen. Piha-alue on laaja, siellä on pieni pururata noin 500 m -700 m jota olen juossut, kun olemme toissa kesänä käyneet pelaamassa asvaltoidulla koripallokentällä koripalloa. Lisäksi Höyttisten ja Naulan lahden suunnistusmaastot ovat tulleet tutuiksi, ja niitäkin voisi liikunnassa käyttää.

Neissä on adressipyyntö: "Uusi Kakskerran koulu (Turku) Me allekirjoitamme tämän adressin, jotta Kakskerran uusi koulu rakennetaan niin, että se on käytössä viimeistään syksyllä 2013".

http://www.adressit.com/allekirjoitukset/kakskerrankoulu/start/10

Adressisivulla lukee mm.
◦Vuoden 2013 syksyllä Haarlan koulussa ei ole tilaa väliaikaisratkaisulle, joten Kakskerran koulun oppilaat eivät voi siellä enää olla.


Asiasta on ollut mielipidekirjoituksia esim
Turun Sanomat 29.3 2011 02:31:51
Pieni lainaus: . "Kakskerran ja Satavan alueella on ollut hyvin pitkään kasvun esteitä, rakennuskiellot ja viimeiset kolme vuotta toimenpidekielto. Ne eivät voi olla vaikuttamatta alueen väestörakenteeseen. Jos lisäksi ainoa kunnallinen palvelu, koulu viedään alueelta pois niin, mitä kehitettävää on enää jäljellä".


Koulukiinteistön kuva on täällä


ja siellä lukee: Turun tilaliikelaitos sijoittaisi Kakskerran uuden alakoulun entisen opinahjon tontille Kakskerrantien varteen. Vanha käytöstä poistettu ja kosteusvaurioista kärsinyt rakennus purettaisiin. Kakskerran lapset ovat käyneet koulua Haarlassa keväästä 2007 lähtien. Uusi opinahjo on mahdollista saada valmiiksi syksyllä 2014
 
Itse säilyttäisin vanhan koulutontin ja rakentaisin uuden vanhan tilalle.
 
30.3.13: Kakskerran vanha koulu on huonommassa kunnossa, eikä uutta rakenneta ainakaan vielä.

lauantai 15. lokakuuta 2011

Kurala on Turussa

Lokakuussa 2011

Noin kaksivuosikymmentä sitten asuimme Kuralan kylämäen lähellä ja kävimme siellä. Kaupungin vieressä on paikka, jossa on "maatilameininki".

Nyt siellä on "uhanalaista" Suomen karjaa. Lehmät ovat laitumilla ja minusta lapsille on tärkeää kävellä ympäriinsä ja saada "luonnosta" elämyksiä. Ilon jälkeen tuli sitten EHEC-kohu, joka tekee lehmät entistä uhanalaisemmiksi. Toisaalta mikä olisi ollut lehmien kohtalo ilman kohua, sillä Kuralan lähelle kaavoitetaan, ja toisaalta nettitietojen mukaan paikka olisi ehkä muutenkin pian katkolla karjan suhteen. Täytyy lisäksi muistaa, että sonnivasikoita tuskin Kuralassa aikuisena on, ja lypsylejmän elinkaari ei ole pitkäkään, eli aikuinen tietää minne ne päätyvät, eli mitä lapsi ajattelee, kun tajuaa tämän.

Kesä 2012
Ennen juhannusta 2012 epäiltiin Kurala kylämäen pastöroimattomasta maidosta tulleen ehec-tartuntoja kahdelle lapselle (tieto TS, netti :esim IS). Tämän vuoksi Kuralan kylämäki ei ole auennut Juhannuksen jälkeen, eikä aukene ehkä ennenkuin tartunnan lähde on selvillä. Kuralan sisäänkäynnin kohdalla on ilmoitus, että "museotoiminta on suljettu toistaiseksi EHEC-bakteeriepäilyn vuoksi". Lypsylehmät ovat sisällä ja kyselyjä ja kokeita tehdään. EHEC-asia varmistuikin. EHEC ei sitten niin vain poistukaan tietää asiantuntija (en minä)

Harmittava juttu kaiken kaikkiaan. Sympatiaa sairastuneille, vaarallinen sairaus. Hygienia on aina tärkein, ja ruuan ja juoman turvallisuus.

Tänä kesänä ei ole ollut Kylämäkeen pääsymaksuakaan eli kävijöitä on ollut enemmän. Ihmiset ovat hakeneet raakamaitoa navetan luota tonkilla, purkeilla. Tämän olen nähnyt kun olen lenkkeillyt ja ajanut pyörällä ohi.
Tämä on sonnivasikka, kuva vuodelta 2011
Turussa kun ollaan asian liepeillä käyty kaikenlaista keskustelua Kuralan kylämäestä. Porinaa on käyty kaavoista ja muista asioista. Kaupungin laatima kaava toisi tilan lähelle asutusta, Kylämäen ystävät vastustavat hanketta. Minä myös, vaikka en yhdistykseen kuulukaan, sillä Turussa on vaikka kuinka kaavoitettavia tontteja, mutta vain yksi Kuralan kylämäki. Vaikka kaava tuskin ulottuu ihan maille asti niin niittyjä tarvitaan laitumiksi, ja nyt jo Jaanintie ja Hämeentie ovat riittävän liikennöityjä.

6.7.12
Maaperää kalkitaan bakteerin takia ja paikka on kiinni. Uudempi postaus täällä.
***
Sitä ihmettelen, miksi pääsymaksu paikasta poistettiin, ja miksi bakteeri tuli Juhannusviikolla, jos maidon ostaminen, kuten lenkkellessäni ole nähnyt on ollut pienimuotoista, mutta jokapäiväistä, niin mistä bakteeri tuli, ja koska se saadaan pois. Toivottavasti hyvin pian. Toisaalta pienimuotoinenkin toiminta jatkuessaan on pastoröimattomana aina riski.

7.7.12
TS:n mukaan laitumia niitetään ja laitetaan sähköpaimenet, eli eläimet eristetään toisistaan ja ihmisistä. Nyt ollut lauta-aidat.


2.8.12
Katselin lehmiä koskevia eläinten suojelijoiden sivuja netistä. Lehmän elinkaari on lypsytoiminnassa varsin lyhyt, sonnin vielä lyhyempi. Minusta paikassa, jossa lapset kiintyvät eläimiin ei voida toimia samojen periaatteiden mukaan kuin "tuotannossa".

2.7.15
Kurala on auki, ja siellä on kanoja, lampaita ja hevonen, ei siis lehmiä.

perjantai 30. syyskuuta 2011

Sijaiskohtu synnyttää myös eettisiä kysymyksiä

Jos kohdunvuokraus sallitaan, helpottaa se monia lapsettomia pareja. Alustavana ehdotuksena olisi rajoitettu lupa sijaiskohtuun, eli jos pari ei voi saada lapsia, jonkin lääketieteellisen syyn vuoksi. Tässä tulee heti ongelmaksi, miten rajataan, aina on joku väliinputoaja. Yleensä adoption syy on lapsettomuus.

Syntyy myös aivan uusi ongelma, kuka on äiti, synnyttäjä vai sukusolujen luovuttaja.

Keinohedelmöityksessä sukusolun luovuttaja ei ole yleensä isä eikä äiti vaan nimeenomaan synnyttäjä.

Kohdun vuokrauksessa asia olisi juuri päinvastoin.

Minulla on asiaan mielipide: asia pitää tarkastella sukusolujen luovuttajien, synnyttäjän ja myös LAPSEN kannalta.

Vaikka olen mies luulisin, että side syntyy sikiössä olevan lapsen ja odottajan välillä, mutta myös miehellä pitää olla joitain oikeuksia ja lapsella on oikeus tietää geneettinen lähtökohta, siis minun mielestäni. Adoptio "orpokodista" on tässä mielessä helpointa, ei ole isää eikä äitiä. Muuten voi tulla ongelma, ainakin lapselle, koska häntä kuitenkin alkaa kiinnostaa omat juuret, mistä minä olen tullut ja miksi. Lapsella on oltava minusta oikeus tietää alkuperänsä joka tapauksessa.

Asia kannattaisi huolellisesti pohtia ja tehdä "hyvä" lakialoite ja miettiä pulmat ennen mahdollista lakialoitetta, nyt on vasta yksi lausuntoa annettu. Samalla kannattaa ratkaista koko adoptio- ja avioliittolait ja perhelait kaikki kerralla yhdessä nipussa.

Biologisen isän asemaan on puututtu Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa, jossa on muodostettu kanta, että ihmisoikeussopimuksen mukaan kiistaton biologinen isyys on vahvistettava. Suomessa pitää ottaa tämäkin asia huomioon lakeja uusittaessa, ainakin ennen minusta isyyskanne oli aikarajattu.

Sijaiskohtuja saatetaan tarjota kehitysmaista. Tästä tulee ansaintakeino köyhille ihmisille. En tiedä pitääkö asia pohtia lakiesityksessä. Jossain maissa ilmeisesti jopa veren luovutuksesta on ainakin ennen saanut rahaa, Suomessa vain kahvit, mikä onkin minusta oikein.
***
Adoption oikeutusta voi jokainen miettiä. Lapsen asema siinä on minusta keskeisin. Kenelläkään minusta ei ole subjektiivista oikeutta adoptioon, ihmisoikeuksien ja lapsenoikeuksien pitää minusta turvata lapsen oikeudet, joita valvoo yhteiskunta ja sen laeissa määräämät virkavastuulla toimivat toimivaltaiset viranomaiset.

Palveluiden ulkoistaminen ja yksityistäminen

Ulkoistaminen tarkoittaa jonkin toiminnan tilaamista joltain toiselta. Tilaaja-tuottaja -malli taas on julkishallinnossa toimintatapana, missä sovitaan joku tehtävä hoidettavaksi palvelusopimuksella. Julkisen palveluiden yksityistämisen rajapinnan määrää perustuslaki, eli merkittävää julkista valtaa käyttävä "toimintaa" ei voida ulkoistaa.
Perustuslain 124§ Hallintotehtävän antaminen muulle kuin viranomaiselle, kuuluu
"Julkinen hallintotehtävä voidaan antaa muulle kuin viranomaiselle vain lailla tai lain nojalla, jos se on tarpeen tehtävän tarkoituksenmukaiseksi hoitamiseksi eikä vaaranna perusoikeuksia, oikeusturvaa tai muita hyvän hallinnon vaatimuksia. Merkittävää julkisen vallan käyttöä sisältäviä tehtäviä voidaan kuitenkin antaa vain viranomaiselle."

Ulkoistettu palvelu voi olla mikä vain tehtävä, esimerkkeinä on annettu: kunnan IT-toiminta, siivous, vartiointi, työterveydenhoito, ruokahuolto. Joka tapauksessa ulkoistava yritys keskittyy ydinosaamiseensa, ja vapauttaa resursseja muuhun toimintaan. Ulkoistaminen minusta tarkoittaa aina ulkopuolista yksityistä toimijaa. Tilaaja-tuottaja -malli kunnalla toimii usein oman organisaation sisällä.Myös yksityinen firma voi ulkoistaa, siinä ei päde enää perustuslain 124§, mutta ongelmia voi palvelussa olla.

Toki ulkoistaminen voi säästää kustannuksiakin. Säästöä karttuu tutkimuksen mukaan 10–20 prosenttia vuodessa ainakin alussa. Mikä hyöty lopulta on, nähdään, koska sudenkuoppia on paljon.

Monissa paikoissa IT-toiminta ”ulkoistettu”, ja siitä maksetaan. Koulujen ruokahuoltoa ei ole ulkoistettu perinteisessä mielessä, mutta ruokahuollon kustannukset on usein budjetoitu valtionosuudesta, eli se summa on oma momenttinsa ja poissa perinteisestä opetuksesta. Ruokahuoltokin toki voidaan kunnassa tai armeijassa ulkoistaa. Monien julkisten virastojen vahtimestaripalvelut on kunnan kiinteistöhuollon vastuulla, ja josta virasto maksaa. Kaupoilla tai ravintoloilla voi olla "turvallisuuspalvelufirmalta" tietyt toiminnat ostettuna. Tästäkin voi tulla ongelmia.

Koulussa ruokaa tekee joskus kaupungin liikelaitos tai yksityinen yritys: usein kouluruokailua varten raaka-aineet tulevat puolivalmisteina tai ehkä jopa pakasteina, eli yhä vähemmän tehdään itse. Vahtimestaripalvelut, joille on vastuutettu koulun turvallisuuspalveluja, kiinteistöpalvelut voivat olla yksityistetty kuten IT-toiminta. "Koulun viranomaiset vastaavat" koko koulun toiminnasta, ulkoistuksen seurauksena voi tulla yllättäviä tilanteita, eli tässä on mielenkiintoinen rajapinta, ja ongelmia voi tulla jo ihan perinteisessä ulkoituksessa ...

Normaalissa tapauksessa pelisäännöt ovat minusta sellaiset, että ulkoistettu palvelu hoidetaan sopimuksen mukaan. Tilaaja puolestaan maksaa sen hoitajalle kuukausittain sopimuksen mukaisen summan rahaa, tai raha siirretään sisäisenä siirtona. Tällöin tilaava organisaatio ei mielestäni voi resursoida tehtäviin, jotka on sovittu ulkoistettuna tehtäviksi. Eli ongelmia voi tulla, sillä tuottaja luultavasti tekee vain minimin, ja tilaaja maksaa vain minimin, eli myös tuottajalla voi olla ongelmia, eli heiltä vaaditaan enemmän kuin tarjouskilpailu antaisi ymmärtää ja sopimuksessa kohtuudella lukee.

Esimerkiksi:
En halua maksaa lumenluomisesta ulkopuoliselle firmalle, jos kuitenkin joudun lumen itse luomaan. Jos lunta ei luoda sovitussa ajassa, pitäisi sopimuksessa olla kohta sopimuksen irtisanomiseen tai hinnan alennukseen.
Lumenluonnista on sovittu. Pihalle on tehty sen syksyllä jälkeen rakennelmia, jotka olennaisesti hidastavat lumenluontia.

Olennaista on, mitä sopimuksessa lukee ja kuinka pitkään se on voimassa. Liian usein ei kannata kilpailuttaa, eikä liian harvoin.

Isossa organisaatiossa on aina ollut ongelmia eri osastojen sisäisen laskutuksen kanssa, nyt kun ulkoistetaan, ongelma on siirtynyt organisaation sisältä sen rajapinnalle.

Yksinkertaista ratkaisua ongelmaa ei ole, kaikissa ruusuissa on kukan lisäksi myös piikit.

Ulkoistussysteemiä on helppo arvostella, koska ongelmat näkyvät heti.

Luulen, että ulkoistusintoon on yleisellä tasolla useita syitä. Yksityispuolella taseen loppusummaa pienennetään, ja saadaan pääomahallinta paremmaksi ja vapautetaan resursseja. Myös oma henkilöstö pienenee. Modernin lainsäädännön jälkeen työllistämisen ja irtisanomisen  kustannukset ovat suuret.

Lisäksi ulkoistuksen arvostelijat harvoin näkevät, kuinka suuria välillisiä kustannuksia liittyy henkilöstöön, jotka voivat jatkua eläkkeidenkin muodossa.

Yksityistäminen voi olla ongelma, jos joku esim. julkinen toiminta yhtiöitetään ja myydään, mutta ostaja kerää voiton, eikä myyjä. Tällöin oikean myyntihinnan määrääminen voi olla vaikeaa, viime kädessä oikean hinnan määrääminen on myyjän vastuulla.

Jos esimerkiksi jonkun laitoksen osasto saa jonkun toiminnan, "asiakkaat" ja omaisuuden, esimerkiksi tietoverkon, tietokoneet ja toiminta etenee siten, että myöhemmin se yhtiöitetään ja myydään syntyy ehkä voittoja, varsinkin jos toiminta edelleen pistetään pörssiin ja myydään. Suomessakin, en ole asiantuntija enkä juristi, niin ainakin Sampo aikanaan muutettiin osakeyhtiöksi, HPY lienee nykyisin Elisa, Tele lienee Telia-Soneran osa.

lauantai 24. syyskuuta 2011

Lakaset ja hiilen ulkoelektronit

Suunnistaja Lakasen hevoskuurijutusta on tullut kova "haloo" ja luin juttuja:

" Esimerkiksi hiili voi muodostaa lukuisia erilaisia yhdisteitä, koska sillä on uloimmalla kehällä viisi elektronia, jolloin se voi sekä täydentää kehänsä viidellä toiselta hiiliatomilta tai useammalta muulta sopivalta aineelta saaduilla yhteiselektroneilla tai luovuttamalla nuo viisi elektronia yhteiskäyttöön muiden sopivien atomien kanssa".


Minulle opetettiin että 4 ulkoelektronia, hiilen 12:lla lienee 6 elektronia, joista 4 osallistuu näihin sidoksiin, koska 2 elektronia on sisimmällä kehällä, jolloin 4 jää kovalenttisiin sidoksiin.

Oudoksutti muutenkin se hevoskuurin artikkeli, joka löytyy googlen kautta esim. hevoskuuri lakanen henkinen valmennus.

Minusta koko orgaaninen kemia ja hiilen sidokset perustuvat tähän "neljään" "sidoselektroniin" esim. CH 4, mikä on yksinkertaisin hiilivety, sitten on nämä funktionaaliset ryhmät eli mikä tahnasa vety voi korvautua hiilellä tai joillain toiminnallisella ryhmällä esim. alkoholin -OH:lla, syklorakenteet jne.

En tiedä perustuuko radiohiilimenetelmäkin tähän, sillä useimmissa aineissa, orgaanisissa siis on hiiltä, ja osa on tunnetusti tätä hiljalleen hajoavaa hiili-14:a, joka hiljalleen siis eli sen määrä puolittuu sen puoliintumisajassa lienee jotakuinkin 6000 vuotta. Radiohiilimenetlmä lienee aika suosittu "iän määritysmenetelmä", joka antaa jonkin näköisen käsityksen kuinka vanha tavara on tai ei ole, mitään vuoden tai edes sadan vuoden tarkkuudella.

Jalokaasujen kuori on täysi joten ne eivät reagoi (tavallisesti), metallit yleensä luovuttavat ulkoelektroninsa, ja happi, kloori, monet epämetallit ottavat vastaan, oktetti on tähtäimessä. Kemiallinen reaktio käynnistyäkseen tarvitsee  energiaa, esim. lämpöä, joka aikaansaa myös kaasumolekyylien törmäilyä. (Huomattavaa on, että tämä esitys pätee vain tiettyyn rajaan asti, ja yliopistokemisteiltä loppuja tietoja opiskelemaan :)

No niin luin 13.10.11, että suunnistusliiton ja Lakasen reitinvalinnat erosivat, ja seuraava rastikin lienee eri.


Sieniä ja muuta koivun pinnalla

sunnuntai 11. syyskuuta 2011

Haisuli on ikisuosikki

Tässä kuva joskus 1990-luvulta, jolloin poliisi talutti Haisulia Muumimaailmassa. Haisuli oli varsin suosittu hahmo, joskin käänteisessä mielessä, eli Haisulihan yritti karkailla, ja pääsikin karkuun. Poliisi perässä ja lukuisa määrä lapsia.

Ajattelin, että on Haisulilla: kuumat paikat: turkki päällä ja juoksee :)

*** edit 12.8.2013 joku aikuinen oli lyönyt Haisulia mahaan Muumimaailmassa, en ole käynyt vuosiin paikalla, mutta silloin kun kävin siellä ihmettelin sitä että lapset repivät ja tuuppivat Haisulia, ja tässä vielä aikuinen. Pukeutuminen on kuvan mukainen, joskin puku voi olla hieman erilainen***


***
Joskus lapsille piirsin kuvaamataidon kutosella ja paintbrushilla kuvankin
Joskaan nämä eivät ole näköisiä, joten plagiaateistakaan ei ole kyse :)

perjantai 9. syyskuuta 2011

Koeajalla irtisanominen ja sen vaikeus johtaa määräaikaisiin työsuhteisiin


Luulin joskus, että koeaika olisi työntekijän ja työnantajan solmiman työsuhteen aika, jolloin työsuhde voidaan purkaa heti ja välittömästi. Työsopimuslakia lukien ei näin olekaan, ja on tullut tapauksia, jossa työnantajaa on vaadittu perustelemaan työsopimuksen purkamista. Siis, ettei purkamisen peruste ole syrjivä, esimerkiksi raskaus, etninen tausta, poliittinen aktiivisuus, mielipiteet, harrastukset. Minusta esimerkiksi jos myöhästelee töistä ilmoittamatta koeaikana, niin tämä on kyllä riittävä syy päättää työ koeajalla. Minusta myös se, jos ilmenee, että työntekijä tai työnantaja on antanut vääriä tietoja. Eli näen työsopimuksen purkamisen koeajalla helpoksi keinoksi silloin kun työ tai työnantaja on muuta kuin on annettu ymmärtää, tai työntekijä ei sovellu työhön esimerkiksi on jäänyt joku asia tarkastamatta tai se on väärin ymmärretty.

Koeajalla työsuhteen purkaminen pitää kuitenkin ilmeisesti perustella, koska purkamisperuste ei saa olla syrjivä.

Tämä on hyvä asia, mutta johtaa väistämättä siihen, että yrittäjän on pakko ottaa työntekijä ensiksi määräaikaiseen työsuhteeseen, joka toki sekin on perusteltava.

Määräaikainen työsopimus loppuu, kun määräaika päättyy, jos työntekijä jatkaa ilman sopimusta työtä, katsottaneen työsuhde toistaiseksi voimassa olevaksi, lisäksi määräaikaisuuksia ei saa ketjuttaa.

En ole juristi, mutta lakia lukien olen päätynyt tähän tulkintaan. Minusta tulkinta johtaa TYÖLLISTYMISKYNNYKSEN KASVAMISEEN, kuka yksityisyrittäjä enää uskaltaa  ottaa epävarmassa taloustilanteessa ketään töihin, jos edes koeajalla ei voi päättää työsuhdetta.

Työntekijä minusta voi purkaa koeajalla työsopimuksen, luonnollisestikaan "irtisanomisajan palkkaa" ei saa. Mitään irtisanomisaikaakaan ei luonnollisesti ole.

Työsopimuksen irtisanomiseen on olemassa säännöt, ja irtisanomisessa on määräaika työnantajalla pidempi, työntekijällä lyhyempi. Perustuslain 18§:n kolmas monetti määrää, että työn päättäminen pitää perustus lakiin ja on muodossa: "Ketään ei saa ilman lakiin perustuvaa syytä erottaa työstä."

Työsopimuslaki kertoo, että työsopimus voidaan purkaa

1 Luku 4 § Koeaika
Työnantaja ja työntekijä voivat sopia työnteon aloittamisesta alkavasta, enintään neljän kuukauden pituisesta koeajasta. Jos työnantaja järjestää työntekijälle erityisen työhön liittyvän koulutuksen, joka kestää yhdenjaksoisesti yli neljä kuukautta, koeaika saadaan sopia enintään kuuden kuukauden pituiseksi.
Kahdeksaa kuukautta lyhyemmässä määräaikaisessa työsuhteessa koeaika saa olla enintään puolet työsopimuksen kestosta. Jos työntekijä vuokratyösuhteen päätyttyä palkataan 1 luvun 7 §:n 3 momentissa tarkoitetun käyttäjäyrityksen palvelukseen samoihin tai samankaltaisiin tehtäviin, tämän pykälän 1 momentin mukaisesta koeajan enimmäispituudesta vähennetään se aika, jonka työntekijä oli vuokrattuna käyttäjäyritykseen. (14.11.2008/707)
Jos työnantajaa sitovassa työehtosopimuksessa on määräys koeajasta, työnantajan on ilmoitettava tämän määräyksen soveltamisesta työntekijälle työsopimusta solmittaessa.
Koeajan kuluessa työsopimus voidaan molemmin puolin purkaa. Työsopimusta ei saa kuitenkaan purkaa 2 luvun 2 §:n 1 momentissa tarkoitetuilla tai muutoinkaan koeajan tarkoitukseen nähden epäasiallisilla perusteilla. Työnantaja ei myöskään saa purkaa työsopimusta laiminlyötyään tämän pykälän 3 momentissa säädetyn ilmoitusvelvollisuutensa.

Ja tässä tämä estopykälä
2 luku 2 § Syrjintäkielto ja tasapuolinen kohtelu

Työnantaja ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa työntekijöitä eri asemaan iän, terveydentilan, vammaisuuden, kansallisen tai etnisen alkuperän, kansalaisuuden, sukupuolisen suuntautumisen, kielen, uskonnon, mielipiteen, vakaumuksen, perhesuhteiden, ammattiyhdistystoiminnan, poliittisen toiminnan tai muun näihin verrattavan seikan vuoksi. Sukupuoleen perustuvan syrjinnän kiellosta säädetään naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta annetussa laissa (609/1986). Siitä, mitä syrjinnän käsitteellä tarkoitetaan, vastatoimien kiellosta ja todistustaakasta syrjintäasiaa käsiteltäessä säädetään yhdenvertaisuuslaissa (21/2004). (20.1.2004/23)
Määräaikaisissa ja osa-aikaisissa työsuhteissa ei saa pelkästään työsopimuksen kestoajan tai työajan pituuden vuoksi soveltaa epäedullisempia työehtoja kuin muissa työsuhteissa, ellei se ole perusteltua asiallisista syistä.
Työnantajan on muutoinkin kohdeltava työntekijöitä tasapuolisesti, ellei siitä poikkeaminen ole työntekijöiden tehtävät ja asema huomioon ottaen perusteltua.
Työnantajan on noudatettava 1 momentissa säädettyä syrjintäkieltoa myös ottaessaan työntekijöitä työhön.

Päättelen, että koeajalla purusta pitää työnantajalla olla kuitenkin asiallinen syy.
Määräaikaisuudesta sanotaan, että määräaikaisen työsopimuksen kesto ja määräaikaisuuden peruste on kerrottava.

Minusta työntekijä voi purkaa ilman perustetta työsuhteen koeajalla, sekä työsuhteessa tilanteessa, että työnanataja ei maksa palkkaa ajallaan.

torstai 25. elokuuta 2011

Koulukiusaaminen on ongelma, josta pitää puhua

Koulukiusaaminen on yhtä vanha asia kuin koulu.

Kiusaaminen on aseman hakemista ryhmässä, ryhmän vaiheisiin kuuluu jo organisaatioteoriankin mukaan forming, norming ja storming, ja reforming, näissä muodostumisvaiheissa, ja normittumisessa ja riidoissa haetaan asemaa, ja omia normeja.

Koulussa opiskelijat muodostavat ryhmän, jossa on tietyt roolit, asemat, normit ja kommunikaatio. Jos ryhmää ei valvota eikä sen muodostumista tehdä hallitusti ryhmäyttämällä varmasti esiintyy myös kiusaamista.

Nykyajan kiusaamiskuvioita kauhulla seuraavana ja entisaikojen tilanteisiin kaiholla vertaavana, kaipaan sellaisia henkilöitä, jotka uskaltavat laittaa pisteen kiusaamiselle, ja olla myötäilemättä kiusaajia ja laittaa uudet normit peliin eli kiusaamisen renorming. Asia ei tietenkään ei ole näin yksinkertainen, koska epäsuotuisan käytöksen lopettaminen aiheuttaa kiusaamissyytöksiä kiusaamisen lopettajalle. Kiusaamista on myös kiusaajaksi syyttäminen. Ammattikiusaajat osaavat kaikki keinot, eivätkä he helposti lopeta. He kiusaavat myös väittämällä kiusattuja kiusaajiksi, ja siksi ulkopuolisen voi olla vaikea hahmottaa tilannetta ryhmässä. Vasta pitkään tarkkailemalla tilanne alkaa hahmottua. Puuttuminen voi siksi tapahtua varsin tai liian myöhään.

Viime aikoina on ollut ilahduttavasti puhetta toisen hyväksymisestä ja syrjinnän kieltämisestä. Koulukiusaaminen on sellainen ongelma, että se seuraa kiusaamisen kohdetta koko loppuelämän ja pahimmassa tapauksessa hänen perhettään sekä entistä että tulevaa.

On puhuttu toisen suvaitsemisesta ja syrjinnän lopettamisesta, eli vasta sellainen koulu on suvaitsevainen, joka suvaitsee lihavan, laihan, tyhmän, viisaan, vilkkaan, ujon, köyhän, rikkaan, eli KAIKKI!

torstai 11. elokuuta 2011

Alfred J Kwak

Alfred alustasta yksityiskohta, kuului autoja ja "lauta"



Katsoimme 1990-luvulla sarjaa Alfred J Kwak. Sarjassa oli 52 jaksoa. Sarja otettiin VHS-kaseteille, mutta alkujaksoja ei ollut sitten lopulta nauhalla, koska sarja vaikutti hieman hölmöltä, ja sisälsi Alfredin perheen auton alle jäämisen ja kaivoseikkailut keltanokkaisen korpinpojan kanssa. Eli en ymmärtänyt, että oli kyse sarjasta, jossa kaikki liittyi kaikkeen. Korppi sai ison roolin ja heiluu viimeisessäkin jaksossa. Vanhempien menetys johti siihen, että Mauri Myyrä kasvatti Alfredin.



Kuvat ovat Alfred leikkikaupungista, johon liittyy pikkuautojakin, meillä on vain yksi auto, ja senkin tarra on hieman kulunut.

Jaksoissa käydään läpi kelvottoman kuninkaan aikaansaannoksia, kanavarahojen kuluminen kuninkaan kylpyihin, tavataan vakooja Liero Lonkero ja ahneita liikemiehiä, on Sitkovirusta, mustien ankkojen ahdinkoa, ja Iris banasta tuleekin Alfredin tyttöystävä, on Pyramidiseikkailua, klovneja, merentutkimusta, kaikenlaisia retkiä kuuhun asti, ja lopulta ilke'n Korpin kukistus, joka oli ennakkoluuloinen, vaikka itse oli puoliksi mustarastas, ja blankkasi nokkaansa.

Mukava sarja positiivinen sarja, lapset tarvitsevat positiivisia sarjoja, katsoin viime kesällä DVD:lta Alfredit kaikki, ja täytyy sanoa, että mukava sarja, joskin ottaa myös maailmanpolliittisia kantoja

Tänä kesänä katsoin Maikit eli Maikki ja Pelottava Pontso, joka ei ota kantoja, mutta on hyvä sarja. Omaa kirkkaat värit ja positiivisen asenteen :)

keskiviikko 10. elokuuta 2011

Karelia 79




Karelia partiolaisten suurleiri pidettiin elokuun alussa 1979 Pielisen rannalla. Löysin leirivihkoni, joka kertoo minun olleen Niinivaaran alaleirillä.

Leirillä oli pääosin suomalaisia partiolaisia, mutta myös 20 muusta maasta, leiriläisiä oli vihon mukaan 9000. Ensimmäisen ja ainoa kerran olin partioleirillä, jossa oli myös tyttöjä, muuten oli vain poikia. Olin ollut kolkkapoikana Tammileirillä, jossa oli paljon partiolaisia, mutta tämä oli ainoa leiri vartioikäisenä, jolloin olin näin isolla leirillä.

Karelia-leirillä oli teemapäiviä, jotka kiersivät alaleireittäin, eli rakennettiin jotain, oli konsertteja, lasten päivä, ja vaellus Kolin rinteillä ja huipulle, sitten kierrettiin Pielinen (bussilla) ja käytiin Bomban talot ja muut, ja taisi leirillä konsertoida Mikko Alatalokin.

Aiemmista leireistä minulla oli paljon kokemusta, eli oli vain oma lippukunta tai kaikki Metsänkävijät, ja homma oli pienempää, fyysisempää ja enemmän ohjelmaa ja rakentamista.

Täällä oli rakennettu kaikki valmiiksi, etäisyydet olivat pidemmät, porukkaa oli ja ohjelmaa, mutta fyysisesti oli aika iisiä, paitsi päivittäinen kävely. Esimerkiksi Kolin vaellus oli lähinnä sunnuntaikävelyn luokkaa verrattuna aiemipiin leirivaelluksiin, jossa jouduttiin ainakin 11-12 vuotiaana todella paljon kovemmalla tai ainakin minä jouduin, lisäksi omalla leirillä vaelluksella yövyttiin laavulla rakovalkean lämmittäessä ja savuttaessa. Elokuussa yöt olivat usein jo aika kylmiä, eikä vaelluksella tainnut ollla makupussejakaan, ei oli joku ohut lämpöä heijastava peitto.

Mukava leiri kaiken kaikkiaan, mutta jos kaikki leirit olisivat olleet tällaisia ei olisi ehkä sykähdyttänyt. Hienoa oli se, että kaikki oli rakennettu ja suunniteltu, mutta siinä on myös sen heikkous, kaikki oli tosiaan valmiina.

Lisäksi suunnittelussa joudutaan aina ottamaan huomioon 9000 partiolaista 21 eri maasta :)

Uskon, että leirillä oli minuun kasvattava vaikutus, eli sillä tavoin se ajoi tarkoituksensa, enkä sen koommin ole ollutkaan Nurmeksessa, Joensuussa, enkä Pielisen rannalla, en Bombassa ...
--
2.3.12
Tämä juttu kertoo partioaikaani, tai osaa siitä. Luultavasti olen jäänyt partiopoika-tasolle. Yleensä yritän olla valmina, ja tehdä eteentulevat työt, ja jos tulee vastuksia, ratkoa ne. Itselleni on ollut vaikeata tajuta, että muut miettivät asioita enemmän ja tekevät joskus vähemmän.. (Lieneekö partioajoista jo liikaa kulunut, itsekin miettii jo asioita etukäteen, ja tekee sitten jos on pakko tai tekeminen on hauskaa :)

***
19.3.2013.
Löysin postikortin, lienee radioamatöörien kortti, skannaan kuvan tähän. Taajuudet eivät varmaankaan voimassa, enkä takaa enkä vastaa niistä. Kuva lienee Kolin rinteiltä.

torstai 4. elokuuta 2011

USA:n velkakello tikittää, ja Suomen

Vellikello tikitti pienenä mummoni tykönä ja soi kun puuro tai kananmunat olivat valmiita.

USA:ssa on laskuri, joka tikittää ylöspäin liittovaltion velkaa. Ongelman ratkaisuksi tarjotaan lisää velanottoa. olisiko ollut järkevä verotuksella puuttua esimerkiksi suuriin palkkioihin, palkkoihin niin kuin Euroopassa tehdään? Ylen mukaan velkakellosta tosin loppui numerot ja juttu ja kuva siitä on täällä. Suomen velkakello löytyy TÄÄLTÄ.

Ymmärrän, että amerikkalaiset ovat ylpeä kansa ja yrittämisestä pitää saada hedelmiä, mutta olisiko velkaongelman ratkaisua voitu tältä pohjalta miettiä. Lisää verotuloja, tuloerojen kasvua verottamalla upporikkaita.

Tai energiavero bensiinille Suomen tapaan, saisi autoilijat takajaloilleen, tai nelipyörilleen. Muutama centti gallonalta lisää toisi jo rahaa kassaan.

Tai joukkojen vetäminen nopeammin kriisimaista ja vastuun antaminen paikallisille voimille.

Joka maalla on omat painolastinsa, mutta minusta velkaongelma on ratkaistava, maailmantaloudessa velat nousevat ja maksavia on, mutta ne ovat pian huonosti jaksavia, kun velkapommi räjähtää, ja lainananto tyrehtyy ...

Suomikin seilaa perässä. Kun USA:n valtion velka on noin BKT:n luokkaa on Suomella pian velkaa puolet BKT:sta ja noin 73 miljardia euroa, eli velkaa on enemmän kuin on vuotuinen valtion budjetti eli koko luokat on valtion budjetti on 50 miljardia euroa ja velka noin 70 miljardia, eli Sixpack leikkauksia ja verotuloja ja nopeasti kiitos, koska myös nuppikohtainen velka joka kansalaista kohden on suuri ja työikäistä vielä suurempi! Suomi maksoi 300 miljooonan dollarin sotakorvaukset Neuvostoliitolle, eli nyt maksetaan siitä, että pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunta on pidetty pystyssä.

Monta verohanaa ollaan laitettu lopullisesti kiinni: varallisuusvero esimerkiksi, mutta lasten säästötilienkin koroista menee lähdevero. Nyt pitää löytää muitakin veronkorotuksia kuin bensavero, oikeasti tarvitaan rahaa velkojen maksuun ja tietyistä ilmaispalveluista eroon, parempi että itse teemme leikkaukset eikä kansainvälinen valuttarahasto, niin kuin Kreikassa ja Italiassa Montin hallitus, Unkarissa IMF :)

Lainaus valtioneuvoston www-sivuilta:
"

Valtiovarainministeriön ehdotus valtion vuoden 2010 talousarvioksi julkistettiin perjantaina 31. heinäkuuta 2009. Valtio ottaa ensi vuonna velkaa 13 miljardia euroa. Valtiovarainministeri Jyrki Kataisen budjettiehdotuksen loppusumma on 49,9 miljardia euroa ja se on 12,9 miljardia euroa alijäämäinen. Valtion rahoitusasema, joka vielä viime vuonna oli yhden prosentin ylijäämäinen suhteessa kokonaistuotantoon, heikkenee tuntuvasti sekä tänä että ensi vuonna.


Ei voi odottaa, että tulee paremmat ajat, on odotettavissa velkaloukun laukeaminen ja uusi finanssikriisi, eli nopeita toimia Sixpack ! Niitä ei tullut vaan lama, valtion velka on pian 100 miljardia.

--
Jotkut ovat esittäneet setelirahoitusta, eli ilmeisesti painetaan rahaa lisää, joka nostaa inflaatiota. Vanha keino, ja ennen oli inflaatio jopa 20% Suomessakin vuodessa. Tällöin oli säännellyt rahamarkkinat ja rajoitettu ulkomaankauppa ja peruskorko sekä omat valuutat, joita sitten yleensä devalvoitiin, en tiedä miten homma toimii avoimessa taloudessa, varmasti joku osaa kertoa ainakin jälkeen päin, miten rahaa painetaan järkevästi, tai ei tarvitse enää painaa, kun rahan muotoja on nykyään jo muitakin. Tätähän koko ajan halutaan, kun EKP:tä apuun huudetaan, ja eurobondeja vaaditaan.

***
30.12.12
Yhdysvaltain velassa on katto edessä. Jos neuvottelut eivät ratkaise ongelmaa, niin velka jää tasolle
16,4 biljoonaa dollaria (12,8 biljoonaa euroa).
Luultavasti katto puhkaistaan, jos oma ennustukseni on oikea.
***
22.5.2013
Usan velkakatto on nyt 16 394 miljardia dollaria, ja velka on ylittänyt katon noin 400 miljardilla, joten velkakaton alaista velkaa on 16 791 miljardia dollaria. Velkaa on 16 289 miljardia dollaria, mutta siis pieni rippu ei ole velkakaton alla.

Suomeen on tehty lisäbudjetti, vuonna 2013 otettaneen lainaa noin 7,8 riljardia euroa, ja pian valtion velka on yli 90 miljardia ja lähestyy sataa miljardia euroa.
***
11.10.13
Usa:ssa on osa liittovaltion porukasta lomautettu, ja hallintoa siis lamautettu, kun republikaanit kampeavat. Suomessa velkaa otetaan 10 mrd euroa vuodessa. Tätä menoa olemme liemessä.

tiistai 2. elokuuta 2011

Babar ja joulupukki









Piirrettyä Babaria tuli 1990-luvulla. Pikku orpo norsu meni kaupunkiin ja päätyi Vanhan Rouvan kasvattamaksi ja palasi viidakkoon ja perusti Norsujen kaupungin. Jaksot kestivät noin 24 minuuttia, ja ääninäyttelijöinä olivat mm. Eero Aho, Kari Hietalahti, Maija Packalén ja monia muita. Hyvin toteutettu sarja.

Alkuperäisiä jaksoja oli 39 ja filmit Babar ja sarvikuonot ja Babar ja Joulupukki, josta yläkuva, tässä viimeksi mainitussa ääninäyttelijät eivät ole samoja, ja alta kuuluu englanninkilinen puhe, mutta filmi on loistava.

Babar oli neuvokas, sankari, joka pääsi tavoitteisiinsa. Rataxes sarvikuonojen konsuli, oli konna, joka oli Babarille kateellinen. Rataxesin ääninäyttelijänä oli Kari Hietalahti, nyt kuultuna tulee Pasilan Rauno Repomies mieleen, hieman samaa on hahmoissakin: suoran toiminnan miehiä molemmat.

Sarjaa jatkettiin ja katsoin kesällä jatkojaksot, ja alkujaksotkin ja filmit. Rataxes vanhetessaan joutui pahemmin vaimonsa tossun alle ja on melkein mukava ja Babarin kaveri jopa. Sarvikuonojen maan pääneuvonantaja on Pamir, joka on terävämpi heppu kuin konsulinsa. Samoin Rataxesin poika Viktor. Norsujen maan vastaava eli neuvonantaja Pompadour on minusta kaikkein ärsyttävin, oikea byrokratian pyhimys. Eero Aho tekee tässä hyvän ääninäyttelijätyön... Zephyr se apina on loppujaksoissa jäätelöbaarin pitäjä, mukava hahmo tämäkin.

Babar ja Sarvikuonot on hyvä elokuva, piirrosjäljessä on joissain kohtauksissa toivomisen varaa, mutta hyvä lisä kertomuksiin. Pidän myös Babar ja Joulupukki elokuvasta, vaikka kaikki muut eivät ole ehkä pitäneet.

Minusta Babar on hyvä piirrossarja ja sopii lapsille, ja näköjään myös aikuisille

Vares, sukkanauhakäärme luikertelee Turussa

Olin katsomassa Vares sukkanauhakäärmeen ennakkoa.

Jos pitää Vares kirjoista ja Solar-fimin tuotannoista, ja jos pitää Antti Reinistä, kannattaa käydä katsomassa rainaa, ammattitaidolla tehty. Varsinkin leikkaus on hyvä, koska sillä juoni etenee sirpaleittain eri henkilöittäin.

Jos taas ei pidä Vares-kirjoista, eikä Solarin tuotannoista eikä Antti Reinistä, niin turkulaisena voi mennä katsomaan maisemia, ne ovat hienoja.

Auransillan tienoo oli hyvin edustettuna: Uusi-Apteekki (Kaskenkadulla), Olavin Krouvi (Hämeenkadulla) ja Galleria on joenrannassa Olavin Krouvin alapuolella ja yhdellä henkilöllä oli asunto Kaskenmäessä Uutta-Apteekkia vastapäätä.

Hirvensalon sillan pielessä oli yhden henkilön asunto, ja venematkalle lähdettiin vanhan sillan kohdalta. Hammaslääkärissä käytiin Sibeliuksenkadulla ja Eerikinkadun poliisiasemalla oltiin. Antikvariaatti on Brahenkadulla (Vaskikari muistaakseni). Minusta kirjavareksissa antikka on Hämeenkadun suunnalla ja pastori Alanen on "oikea" pappi, nyt tuntuu selittävän, että on jättänyt opinnot kesken teologisessa. Elokuvassa ei pidä kirjoja väkisin noudattaa, minusta Vareksen kaverit oli hyvin toteutettu.

Vanhaa vankilaa Kakolaakin näytettiin, Vartiovuorenmäkeä ja terminaalia. Missä Vaseniuksen asunto oli, en tiedä, enkä sitä missä oli lopun kesämökki, veikkaan jälkimmäiseen aika lähellä Satavaa? Ylioppilaskylässäkin käytiin, mutta asunto sisältä oli varmasti kuvattu studiossa, mutta ulko-ovi ja porttikäytävä olivat oikeita. Kaskenkadun maisemat oli hienot, en tiedä oliko ne kuvat studiossa ja sitten osittain näkymä joelle.

Ajomatkat oli toteutettu näyttämällä ilmakuvaa helikopterista tai ajamalla jossain, mutta Kaskenmäestä, nurkan taakse Hämeenkadulle ei aja montaa minuuttia, eikä Sibeliuksenkadulta voi ajaa sillä lailla Kaskenkadulle, yhdellä ajomatkalla näytettiin pitkää taloa (köysitehdas?) Linnankadulta aivan toiselta puolelta jokea, ja saatu näyttävä illuusio :)

Autoja oli kaksi, toinen on tämä vihertävä oikeasti Turussa liikkeellä oleva rekisterillä, jossa kolme kirjainta ja 1, ja toinenkin sitä en laita kokonaan, näkyy lopussa ja kirjaimina HOT ja kaksinumeroa. (en laita rekkareita, ja toinen on yksityiskohta, jonka jokainen voi poimia itse)

--
Tässä Uhkapelimerkin mainos, se pyörii nyt leffateattereissa, laitan jotain kun olen katsonut

keskiviikko 6. heinäkuuta 2011

Radion urheiluselostukset ja TV:n

Kuuntelin pikku poikana radion rinnakkaisohjelmasta urheiluohjelmat. Näin voi sanoa, koska niitä tuli todella vähän. Useimpina päivinä tuli vain yksi Urheiluradio noin kello 21 viiden tai kymmenen minuutin mittaisena, ja sitä toimittavat K-A Leväaho ja Ilmo Lounasheimo ja muut sen aikaiset urheilutoimittajat. Maanantaisin ei ehkä tullut Urheiluradiota, koska viikonloppuna urheilua radiosta tuli enemmän. Silloinhan oli vain kaksi YLE:n radiokanavaa ja kaksi tv-kanavaa.

1970-luvulla radioitiin hiihtoa, yleisurheilua ja jääkiekon ja jalkapallon MM-kisat ja olympiakisat. Jääkiekkoa selostivat Raimo Häyrinen, jonka puhenopeus oli aivan ylivoimainen. Myöhemmin Antero Viherkenttä alkoi selostaa toisen paikkakunnan jaakiekkopelejä. Häyrinen selosti muitakin lajeja, ja yleisurheiluselostajana hän oli hyvä ja nyrkkeilyselostajana sekä rallissa.

Nyrkkeilyselostajista paras oli eittämättä Ilmo Lounasheimo, hänen asenne ja tietämys olivat aivan mahtavia. Hän säilytti rauhallisuutensa aina. Suruviestin luin 16.7.2014 Ilmo Lounasheimo kuoli 93-vuotiaana.
Jani Rajalin niminen selostaja taitaa nykyisin selostaa nyrkkeilyä Eurosportilla ja myös MTV3Maxilla?, minusta hän on hyvä selostaja. Antero Viherkenttä selosti hyvin nyrkkeilyäkin, mutta kuvaili liian yksityiskohtaisesti lyönnin seurauksia. Viherkentästä on aiemmin kirjoitus täällä. Hänen paraatilajinsa olivat pesäpallo, suunnistus, ampumahiihto ja paini, mutta Viherkenttä oli monitaituri, koska laji kuin laji, hän loisti. Viherkenttä selosti myös kenen parina vaan.

Esimerkiksi Juhani Sipilän kanssa yleisurheilua. Sipilä oli muistaakseni varsin hyvä ammunnan selostaja, ammunnan lähetyksiä tuli vain olympiakisoissa. Sipilä osasi myös kuvailla naisurheilijoita oikein. Helposti joko korostetaan liikaa lihaksia tai joitain muita ominaisuuksia.

Paavo Noponen selosti ainakin hiihtoa ja yleisurheilua. Yleisurheiluselostuksista minulle on jäänyt mieleen ne juoksut Kalevan kisoissa ja Ruotsi - Suomi maaotteluissa, joissa hänen oma poikansa Erkka Noponen juoksi 400 metrin aitoja. Siinä oli selostusjärjestys selvänä, tarkkailussa oli HKV:n ja Suomen Erkka Noponen. Isä-Paavo Noponen puhui virheetöntä kirjakieltä, ja oletan hänen aloituspuheenvuoronsa olleen aina valmiiksi kirjoitettuna, ainakin sinivalkoisia maisema- ja sankarikuvauksia ne olivat, Pekka Tiilikainen esiintyi näissä selostuksissa usein ja myös antiikin sankaritkin tarvittaessa.

Radion valttina olivat suorat lähetykset. 1970-luvulla jääkiekosta ei tullut TV:ssä suoraa lähetystä, eikä yleisurheilun Euroopan Cupista. Kun TV:n urheilun lähetysajat nousivat, radioselostukset muuttuivat, eli tuli enemmän selostustiimejä, Radio Suomen pesäpallo-, jääkiekko-, ja jalkapallokierroksia, joissa paikkakunta vaihtui, studiossa oli joku, joka siirteli paikkakuntia, ja kertoi muita urheilutuloksia tai soitti musiikkia.

TV on nykyajan väline. Meillä ja muilla näkyy monia urheilukanavia. On paljon selostajia, ja moniin lajeihin voi erikoistua, kuten golfiin tai tennikseen, mikä ei ennen ollut mahdollista, piti hallita kaikki lajit.

1970-luvulla kuuntelin Anssi Kukkosen selostuksia Helsingin EM-kisoissa, sekä 1972 ja 1976 olympiakisoissa. Julma-Juha Väätäisen Helsingin EM-kisojen vitosen ja kympin selostukset ja Virenin neljän voiton selostukset olivat hyviä. Montrealin kymppiä en nähnyt. Selostuksista osia löytyy internetistäkin.

Pentti Salmi oli asiallinen selostaja ja koripallossa parhaimmillaan. Mielestäni Urheilukanavan Tomi Tiilikainen on ollut paras korisselostaja Suomessa kautta aikain.

Voitto Liukkonen oli erittäin hyvä selostaja soudussa, hän sai selostaa Pertti Karppisen kultasoudut, melontaa ja myöhemmin vielä curlingia.

Antero Mertarannan huippuhetket ovat olleet eittämättä vuosien 1995 ja 2011 lätkämestaruudet. Mertarannassa on samaa innostusta, kuin Mauri Myllymäessä yleisurheilun puolella. Molempien kielikuvat ovat ikimuistosia, eikä ennalta arvattavissa.

Englannin liigaa katsottiin jo mustavalkotelevisiosta ja selostajana oli legendaarinen Aulis Virtanen. Hän teki pitkän päivätyön lauantaisin brittifutiksen parissa, vaikka aina ei ollut kuvaakaan. Uusista futisselostajista Niki Juusela on asiallinen, samoin JP Jalo on hyvä selostaja, tosin meillä ei näy kanavia, joilla hän enää selostaisi.

Eurosport satsaa erikoisselostajiin. Tour De France ei olisi mitään ilman yli-innostunutta Peter Seliniä ja realisti Christian Seliniä. Niin monet Menchovin kaatumiset ja irtiotot on kuultu, hienoja hetkiä, en jaksaisi koko lähetystä katsoa ilman ääntä. Samalla päivitetään pyöräilyn historia, ja Ranskan maaseudun linnat ja paikkakunnan kuuluisuudet. Ihmettelen kuinka innostuneita selostajat ovat vuodesta toiseen, myös vuonna 2013. Peter Selin osaa kääntää lennosta espanjan, ranskan ja italian kielestä. Suosittelen katsomaan lähetyksiä, vaikka pyöräilystä ei pitäisikään, minä tosin pidän. Täällä on Tour de Francen 2014 bloggaukseni.

Aki Kauppinen on todella hyvä snookerin selostaja tähän pätee sama, parempi kuin brittikolleegansa näin sinivalkoisin hörökorvin kuultuna.

*****
2014
Kaj Kunnas on selostanut naisten jääkiekkoa Sotshin kisoissa. Minusta selostus on ollut ihan asiallista, vaikka kritiikkiä on satanut. Kunnas viljelee kielikuvia, jotka ovat hieman erilaisia kuin täysin suomenkieliset selostajat. Minusta Niki Juusela on onnistunut hyvin ja Ville Haapasalon kanssa ovat tehneet reportaasejakin.

Arne Six on todella loistanut Eurosportin tennisselostajana. Kaverin asiantunteva mutta asiallinen vähän luennoiva tyyli puree. Kaverilla on tarkkoja oivalluksia.