Kakskertaa kiertämässä

Kakskerraksi sanotaan vanhan kunnan mukaan nykyisin Turussa olevia Satavan ja Kakskerran saaria. Yläkuvassa on Kakskerran kunnan vaakuna. Minulla on pari kankaista itselläni. Tiiliveneitä on  kaksi vaakunassa.

Kuvassa punaisella on Kakskerran uuden (entisen) kansakoulun paikka. Saarille pääsee nykyisin siltoja pitkin, myös pyörätietä on koko Hirvensalo ja Satava ja osittain Kakskertaa (Brinkhallista Harjattulaan)

Kakskerran uusi kansakoulu perustettiin 1963, aiemmin koulu oli eri paikassa. Oppilaita oli 1960-1970-luvulla alle 60 ja koulussa oli yhdysluokkia,  esim luokat 1-2 ja 3-4 olivat samassa luokkahuoneessa.

Samoista perheistä oli useita lapsia koulussa.

Entinen Satavassa ollut kansakoulu on nyt poissa käytöstä ja nyt purettu, tässä tilanne 9.11.2013

Kansakoulun jälkeen pyrittiin oppikouluun. Jokainen meni omaan oppikouluunsa kouluihinsa kuka tyttö-, kuka poikakouluun tai yhteiskouluun, osa meni ruotsinkieliseen oppikouluun ja loput jatkoivat vitos- ja kutosluokan kautta kansalaiskoulu Läntsäriin, joka on nykyinen Puropellon koulu. Kaikkien kakskertalaisten piti kulkea samoilla busseilla kaupunkiin, joten bussimatkatkin oli yhteisiä, tällöin ei ollut mopoautoja. Oppikoulu ja kansalaiskoulu jakoivat porukkaa, nykyisinhän on yhteinen peruskoulu.
*****
Kakskerran kunta koostui siis kahdesta saaresta Satavasta ja Kakskerrasta. Kakskerran kunnanhallituksessa esimerkiksi Adolf Ehrnrooth on toiminut silloin kun se pakkoliitettiin Turkuun 1968, tieto on peräisin Raimo Narjuksen teoksesta Kakskertaa kiertämässä eilen ja tänään. Kirjassa on lukuisista taloista kuvia, myös Karin Ehrnroothin kirjoissaan mainitsemasta Solgårdenista "Valkoisesta talosta" meren rannalla, jonka rakennutti pankinjohtaja Lönnblad jo 1930-luvulla ja Åbo Akademin kautta se vaihtoi omistajaa, jolloin talo korjattiin (lähde Narjuksen kirja, jossa joitain kuviakin, mutta tekijänoikeussyistä en voi laittaa kuvia). Talo on siis Kakskerran saaren eteläosassa leirikeskus Sinapin lähellä, meren rannalla. Kirjan Vinoon varttunut tyttö kansikuva on perheen laiturilla otettu. Alla oleva suunnistuskartan eräs väli menee Solgårdenin maiden yli. Solgårdenista on kuvia myös Karin E:n teoksessa Isäni oli nuori sotilas. Teoksessa on mainittu myös Rakuunan torppa, joka on torppa, jossa on kahvila. Myllynkylän puolella järveä punainen talo. Talon on ilmeisesti peräisin 1700-luvulta ja ensimmäinen rakuuna Mölndahl asui vuodet 1747-1753, ruotojakolaitos päättyi Venäjän vallan alkun.

***
Hirvensaloon pääsee vain yhtä siltaa pitkin, kuten Satavaan ja Kakskertaankin. eli Kakskertaan pitää ajaa kolmen sillan kautta.1970-luvulla tiet ja sillat olivat huonoja, Hirvensalon silta oli puusta ja Satavaan oli ponttonisilta. 

Ponttoonisilta talvella 1986, silta. 

Satavan ponttoonisillasta vaihdettiin ponttooni vuodessa. Erilliset ponttoonit näkyvät kuvassa. Liikenneyhteydet olivat huonoja, Kun kaupungin bussi alkoi liikennöidä Kakskertaan bussimaksut halpenivat, sitä ennen oli yksityinen liikennöitsijä. Maantietä oikaistiin 1980-luvulla, jolloin en asunut Turussa ja ponttoonisilta korvattiin uudella sillalla. Kuvat alla, Satavan puolelta, paikassa, josta ennen lähti lossi. 

Kulhon saari

Ponttoonisillan taustalla näkyy Kulho, oikealla Satava, vasemmalla on Hirvensalo. Kulho, kuuluisa poikakodistaan näkyy yläkartassa, sinne pääsee vain veneellä, tai talvella jäätä pisin.
Saarten vieressä oleva Kulhon saari on ollut kaupungin omistuksessa, mutta siellä on myös kesämökkejä. Olin siellä hiihtämässä pikku poikana ja viime talvena. Mitään siltaa sinne ei ole. Saarella on ollut  poikakoti ja Tummien perhosten koti on kuvattu siellä. Poikakoti ei ollut toiminnassa enää. Kulhon saaressa oli kesäsiirtola, jonne mentiin vesibussissa. Tummien perhosten kodissakin mennään saaren laiturille veneellä. Poikakoti toimi 1920-luvulta vuoteen 1969 se lienee toiminut Kulhon kartanon mailla. Kulhossa on ollut asutusta jo 1300-luvulta alkaen. Saari näkyy yläkartassa. Kuten yllä kirjoitin, jos jää on vahvaa ja omaa naskalit ja liivit voi saaren kiertää suksin viimeksi lähdin Ekvallan uimarannalta, mutta myös saaressa voi hiihtää, sillä siellä on teitä ja polkuja.

Satavan ja Hirvensalon välinen ponttonisilta  toimi vain  1960-, 1970- ja 1980-luvulla. Siinä vaihdettiin joka vuosi yksi ponttoni, jolloin silta oli poikki ja sai kävellä "lankulla". Siinä oli nostettava lippa. Paloja oli ainakin 5 mutta todennäköisesti lähemmäs 10, sillan vieressä Satavan puolella oli entinen lossivahdin talo, joka purettiin kun uusi silta tehtiin. 1980-luvulla tuuli repi sillan irtikin (osittain näin uutisklipin asueessani Espoossa), ja kovalla tuulella oli muutamasti ajorajoituksia, ja saattoi joku joskus ajaa sillalta uloskin. Ponttonisillan lähellä jää oli heikkoa pintavirtakehittimien vuoksi. Ennen ponttonisiltaa Hirvesalon ja Satavan välillä oli vain lossi 1960 asti.  Lossilla oli tapahtunut traaginen onnettomuuskin 25.5.1940.  Pikkusaaria on myös Satavan ja Kakskerran ympärillä ja hukkumisiakin on valitettavasti ollut. Hiihtäessäni tai kalastaessani meren jäällä olen käyttänyt kelluvia liivejä ja naskaleita, eikä haavereita ole onneksi tullut.
Itselläni ei ollut pikku poikana muuta kuin polkupyörä ja jolla, myöhemmin soutuvene kalastustouhua varten, sukset ja luistimet ei siis mopoja, niinkuin joillain. Rantaoikeus meillä oli yhteiskäytössä. Pienenä merivesi oli puhdasta että kesäisin voi uida. Ponttonisillan tilalla on nyt uusi silta. Alla olevat kaksi kuvaa

Myös Hirvensalon puusilta on korvattu uudella 1990-luvulla, jolloin matka lyheni Kakskertaan jopa kilometrilla.

Tietä on oiottu siis muutamaan otteeseen ja on rakennettu pyörätietä. Kakskerran saaren järven ympäri menee vain yksi tie, jota joskus lapsena  olen pyöräillyt ympäri kavereitten kanssa kilpaa. Tie menee Brinkhallin kartanon ohi, kartannossa on kuvattu Hovimäki-sarjaa. Siellä oli 1970-luvulla myös ratsastusleirejä, nykyisin siellä on taidenäyttelyitä. Kaksi kuvaa alla otettu kartanon takapuolelta.

Kakskerran järveä kiertävä tie menee Harjattulan kartanon läheltä, jossa oli Saloran toimintaa 1970-luvulla, mutta on nyt siellä on Paasikiviopisto ja  Golfkenttä. Kakskerran kirkon mäki on jyrkkä sitä on pyöräilty ylös ja Kakskerrassa oli  PM-pyöräilyt 1970-luvulla. Tietä on oikaistu, mutta pyörätie menee vanhan kirkon mäen ylös.

Satavan saarella oli kauppa, nykyisin talousosuuskauppa (kuva 9.11.13) ja ennen osuuskauppa, ja Kakskerrassa lienee vielä yksi kioski. Aiemmin oli saarilla kolme kioskia ainakin kesäisin, yksi Erikvallan tienhaarassa koulusta noin kilometri, jonne on esitetty vaihtoehtoista koulun paikkaa, yksi Harjattulan tienhaarassa ja yksi lähellä Niemenkulman (Hylkilahti) risteystä. Heinänokassa Erikvallassa ja Hennalassa on seurakunnan tiloja ja taloja, alla Hennalan talosta kuva (otettu 9.11.13)

Kakskerran järven vettä pystyi vielä 1970-luvun alussa juomaan. Siihen tuli myöhemmin sinileväongelma. Järvessä ei ole saanut ajaa moottoriveneellä. Tiettävästi järven vettä ilmastetaan ja se on hieman parempi nyt.

1960-luvulla ja 1970-luvulla moni oli maanviljelijä, tai vanhemmat kävivät Turussa töissä, mutta saarille muutti omakotiasukkaita, kun tontteja kaavoitettiin. Kesäasukkaita on aina ollut runsaasti.


--
Kaiken hyvän keskellä oli tietenkin asiat, joita pienenä ei ymmärtänyt haitoiksi. Saaret olivat laajoja, palveluita oli vähän tuskin ollenkaan ja kulkuyhteydet olivat huonoja. Linja-autolakkojen ajan monesti kävelin (juoksin) kotiin, ja myös joskus iltaisin, kun viimeinen bussi oli mennyt, ja ei ollut kännykkää, ja puhelinkioski oli rikki. Rippikoulustakin kävelin Hirvensalosta kotiin, kun ei tullut sopivaa bussia. Kuulostaa mukavalta, mutta pakkasiakin oli ja ensimmäisenä kansakouluvuonna tiistaisin piti kävellä kotiin, koska bussia ei tullut kello 12, jolloin koulu loppui. Kerran tulivat paleltumat käsiin, sormet jäi kaupan metallikahvaan kiinni, ja rakot leikattiin sitten sairaalassa ja paranivat sitten aikanaan.

Yleistä vesijohto- ja viemäriverkostoa ei myöskään ollut. Porakaivot ehtyivät, joten veden käytöä joutui säännöstelemään, viemärit olivat silloin tukossa, koska viemärissä ei ollut virtaamaa, eli oli näitä elämän haasteitakin. Kun ei ollut palveluita, harrastuksetkin olivat kaupungissa.

Tiestö oli huonoa, mutta nopeusrajoitukset olivat 80 km/h, ja onnettomuuksiakin silloin tällöin sattui. Meren jäälle lanattiin jääkenttä, missä pelattiin jääkiekkoa, ja kaislikossa joskus "puljattiin" veteen kiekkoa hakiessa eli vaatteet kastuivat, vaikka vettä ei ollut kuin kainaloihin. Rannat olivat mutapohjaisia pääosin, ja laitureita joutui laittelemaan vuosittain. Tiet olivat yksityisiä, ja niitä tieosuuskunnan kanssa laiteltiin ilman palkkaa, mutta mukavassa seurassa.

Metsissä oli piikkilankaa, ja koiria oli vapaana, niitä sitten ajettiin pyörällä pakoon. Ennen ei ollut hirvikärpäsiä, mutta elokuussa 2014 Niemenkulman-Naulan metsässä niitä on todella paljon.

Ihmiset ajoivat myös omilta metsiltään pois, mikä ei oikeastaan olisi edes sallittua (jokamiehen oikeus), mutta vanhempia uskottiin. Kun kaikki tunsivat toisensa, myös soittoja tai muuta palautetta kotiin vanhemmille tuli. Koskaan en muista toisten vanhempien palautteen olleen toisten lapsista positiivista.

Satavan saarella kävin oppikouluaikana pelaamassa Maamiesseuran talolla (kuva 9.11.13) jalkapalloa kesäisin kahdesti viikossa (iso porukka Satavasta kävi hyvä perinne) täysikäiseksi asti, jolloin muutin kotoa pois pääkaupunkiseudulle. Kotitalo on jo myyty ja Kakskerran koulu on suljettu ja purettu homeongelman vuoksi. Itse harrastin mm. partiota ja joitain urheilulajeja, joten talvisin saarella olo aika jäi hieman vähiin. Sitten tulivat kesätyöt, harrastusten kesäleirit ja muut vaellukset, ja lapsuus loppui ja alkoi opiskelut Helsingissä ja armeija. Tunnen kuitenkin kuuluvani saarille, vaikka muutimme vasta kun olin täyttänyt kuusi vuotta. Käyn saarilla toisinaan suunnistamassa.

1970-luvulla lienee ollut suunnitelma rakentaa silta Kakskerrasta Kuusistoon, jolloin Kakskerran liikennejärjestelyt muuttuisivat. Nyt on ollut puheissa rakentaa Hirvensaloon toinen silta Uittamolta. Se onkin tarpeen, sillä varsinkin Hirvensalon väkiluku on jo tuhansissa. Satava-Kakskerran joku kaava on monesti hyväksytty ja sitten taas valitusten jälkeen uudelleen pohdinnassa, väkiluku kun nousisi kovinkin paljon.

---
Last edit 17.3.2015, jolloin lisäsin vaakunan.