Palveluiden ulkoistaminen ja yksityistäminen

Ulkoistaminen tarkoittaa jonkin toiminnan tilaamista joltain toiselta. Tilaaja-tuottaja -malli taas on julkishallinnossa toimintatapana, missä sovitaan joku tehtävä hoidettavaksi palvelusopimuksella. Julkisen palveluiden yksityistämisen rajapinnan määrää perustuslaki, eli merkittävää julkista valtaa käyttävä "toimintaa" ei voida ulkoistaa.
Perustuslain 124§ Hallintotehtävän antaminen muulle kuin viranomaiselle, kuuluu
"Julkinen hallintotehtävä voidaan antaa muulle kuin viranomaiselle vain lailla tai lain nojalla, jos se on tarpeen tehtävän tarkoituksenmukaiseksi hoitamiseksi eikä vaaranna perusoikeuksia, oikeusturvaa tai muita hyvän hallinnon vaatimuksia. Merkittävää julkisen vallan käyttöä sisältäviä tehtäviä voidaan kuitenkin antaa vain viranomaiselle."

Ulkoistettu palvelu voi olla mikä vain tehtävä, esimerkkeinä on annettu: kunnan IT-toiminta, siivous, vartiointi, työterveydenhoito, ruokahuolto. Joka tapauksessa ulkoistava yritys keskittyy ydinosaamiseensa, ja vapauttaa resursseja muuhun toimintaan. Ulkoistaminen minusta tarkoittaa aina ulkopuolista yksityistä toimijaa. Tilaaja-tuottaja -malli kunnalla toimii usein oman organisaation sisällä.Myös yksityinen firma voi ulkoistaa, siinä ei päde enää perustuslain 124§, mutta ongelmia voi palvelussa olla.

Toki ulkoistaminen voi säästää kustannuksiakin. Säästöä karttuu tutkimuksen mukaan 10–20 prosenttia vuodessa ainakin alussa. Mikä hyöty lopulta on, nähdään, koska sudenkuoppia on paljon.

Monissa paikoissa IT-toiminta ”ulkoistettu”, ja siitä maksetaan. Koulujen ruokahuoltoa ei ole ulkoistettu perinteisessä mielessä, mutta ruokahuollon kustannukset on usein budjetoitu valtionosuudesta, eli se summa on oma momenttinsa ja poissa perinteisestä opetuksesta. Ruokahuoltokin toki voidaan kunnassa tai armeijassa ulkoistaa. Monien julkisten virastojen vahtimestaripalvelut on kunnan kiinteistöhuollon vastuulla, ja josta virasto maksaa. Kaupoilla tai ravintoloilla voi olla "turvallisuuspalvelufirmalta" tietyt toiminnat ostettuna. Tästäkin voi tulla ongelmia.

Koulussa ruokaa tekee joskus kaupungin liikelaitos tai yksityinen yritys: usein kouluruokailua varten raaka-aineet tulevat puolivalmisteina tai ehkä jopa pakasteina, eli yhä vähemmän tehdään itse. Vahtimestaripalvelut, joille on vastuutettu koulun turvallisuuspalveluja, kiinteistöpalvelut voivat olla yksityistetty kuten IT-toiminta. "Koulun viranomaiset vastaavat" koko koulun toiminnasta, ulkoistuksen seurauksena voi tulla yllättäviä tilanteita, eli tässä on mielenkiintoinen rajapinta, ja ongelmia voi tulla jo ihan perinteisessä ulkoituksessa ...

Normaalissa tapauksessa pelisäännöt ovat minusta sellaiset, että ulkoistettu palvelu hoidetaan sopimuksen mukaan. Tilaaja puolestaan maksaa sen hoitajalle kuukausittain sopimuksen mukaisen summan rahaa, tai raha siirretään sisäisenä siirtona. Tällöin tilaava organisaatio ei mielestäni voi resursoida tehtäviin, jotka on sovittu ulkoistettuna tehtäviksi. Eli ongelmia voi tulla, sillä tuottaja luultavasti tekee vain minimin, ja tilaaja maksaa vain minimin, eli myös tuottajalla voi olla ongelmia, eli heiltä vaaditaan enemmän kuin tarjouskilpailu antaisi ymmärtää ja sopimuksessa kohtuudella lukee.

Esimerkiksi:
En halua maksaa lumenluomisesta ulkopuoliselle firmalle, jos kuitenkin joudun lumen itse luomaan. Jos lunta ei luoda sovitussa ajassa, pitäisi sopimuksessa olla kohta sopimuksen irtisanomiseen tai hinnan alennukseen.
Lumenluonnista on sovittu. Pihalle on tehty sen syksyllä jälkeen rakennelmia, jotka olennaisesti hidastavat lumenluontia.

Olennaista on, mitä sopimuksessa lukee ja kuinka pitkään se on voimassa. Liian usein ei kannata kilpailuttaa, eikä liian harvoin.

Isossa organisaatiossa on aina ollut ongelmia eri osastojen sisäisen laskutuksen kanssa, nyt kun ulkoistetaan, ongelma on siirtynyt organisaation sisältä sen rajapinnalle.

Yksinkertaista ratkaisua ongelmaa ei ole, kaikissa ruusuissa on kukan lisäksi myös piikit.

Ulkoistussysteemiä on helppo arvostella, koska ongelmat näkyvät heti.

Luulen, että ulkoistusintoon on yleisellä tasolla useita syitä. Yksityispuolella taseen loppusummaa pienennetään, ja saadaan pääomahallinta paremmaksi ja vapautetaan resursseja. Myös oma henkilöstö pienenee. Modernin lainsäädännön jälkeen työllistämisen ja irtisanomisen  kustannukset ovat suuret.

Lisäksi ulkoistuksen arvostelijat harvoin näkevät, kuinka suuria välillisiä kustannuksia liittyy henkilöstöön, jotka voivat jatkua eläkkeidenkin muodossa.

Yksityistäminen voi olla ongelma, jos joku esim. julkinen toiminta yhtiöitetään ja myydään, mutta ostaja kerää voiton, eikä myyjä. Tällöin oikean myyntihinnan määrääminen voi olla vaikeaa, viime kädessä oikean hinnan määrääminen on myyjän vastuulla.

Jos esimerkiksi jonkun laitoksen osasto saa jonkun toiminnan, "asiakkaat" ja omaisuuden, esimerkiksi tietoverkon, tietokoneet ja toiminta etenee siten, että myöhemmin se yhtiöitetään ja myydään syntyy ehkä voittoja, varsinkin jos toiminta edelleen pistetään pörssiin ja myydään. Suomessakin, en ole asiantuntija enkä juristi, niin ainakin Sampo aikanaan muutettiin osakeyhtiöksi, HPY lienee nykyisin Elisa, Tele lienee Telia-Soneran osa.