Liotin ja lajittelin leijonavaakunamerkit ja laitoin kansioon sarjoittain ja arvoittain. Perusmerkillä ei ole juurikaan arvoa, mutta jos merkissä on leijonalla ylimääräinen "jalka" tai hammastus on erityinen, voi olla kyse arvokkaasta merkistä, näitä minulla ei ole.
 |
| Suuriruhtinas ajan merkki, näitä on ollut paljon liikkeellä |
Laitoin leimaattomat Suomi-postimerkit yhteen kansioon.
Pienenä kerättiin postimerkkejä. Kerättiin kirjekuoria ja lioteltiin, ostettiin postista ja postemerkkikaupoista merkkejä, hankittiin ensipäiväkuoria...
Sitten hiipui harrastus ja homma jäi moneksi kymmeneksi vuodeksi.
Nyttemmin olen ottanut tutuilta liottamattomia postimerkkejä vastaan, muuten olisivat menneet roskiin.
Joulun aikana katsoin, miten postimerkkikauppaa sujuu huuto.netissä: ei suju.
Kohteita on, mutta ei ole huutajia, ja ne harvat kohteet joissa on huutaja, on summat pieniä.
Itse en heitä merkkejä pois, mutta ei niillä näytä arvoa olevan, mutta on niitä hienoa katsoa. Vaikka silloin 1970-luvulla vanhemmat tiesivät, että arvo merkkien nousee, en itse siitä syystä kerännyt merkkejä. Luulen, että keräsin, kun muutkin keräsivät ja ovat postimerkit kuitenkin pala jotakin aikakautta. Oli Paavo Nurmen merkkiä, kun hän 1970-luvulla kuoli, oli MM-kisa -merkkiä, oli Eurooppa-Cept-merkkiä, ja monissa maissa oli sama Europa-Cept -merkki ...
Tutuilta olen saanut eri (etenkin itäblokin) postimerkkejä. Leimattuja hienoja merkkejä, joissa vielä liimapinta, eli olisiko merkit vain myyntitarkoituksessa julkaistu. Osassa hyviä suomi-merkkejä on liimalappu värjännyt ruskeaksi osan merkkiä ja se on pilalla. Tässä vanhoja ranskamerkkejä liimalapulla, mutta teipin jäljen paperissa näkee, eli teippi tuhoaa merkit.
 |
| Merkki Neuvostoliitosta |
Näitäkin on huuto.netissä mynnissä, eli itäsaksalaisia merkkejä saa alehintaan. Itsellä löytyy itasaksalaisten merkkien lisäksi vielä itänaapurin merkkejä, ja vielä Posta Romanaa, Magyar Postaa, Polskaa ja monia muita.
Liottelin viime vuonna ison läjän japanilaisia, länsisaksalaista, hollantilaista, brittiläistä, ja uudempia eteläafrikasta, kanadalaisia ja intialaisia merkkejä. Varsinkin intialaiset merkit olivat sangen hyvin kiinni paperissa, eli liottaminen käy työstä ja "kuivatus ja prässäys" on hieman työlästä myös, eli kyllä sillä tavoin saa aikansa kulumaan. Olen huomannut, että liotusvesi ei saa olla liian kylmää, haalea vesi on parempaa. Sanomalehti mielellään riittävän vanhaa. Olen käyttänyt myös vanhoja kirjoja. Oikeat ohjeet tosi-filastelistien www-sivuilta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Roskapostin vuoksi kommenttien valvonta on päällä.
Kiitos kuitenkin, että kommentoit :)