Koulukiusaaminen on yhtä vanha asia kuin koulu.
Kiusaaminen on aseman hakemista ryhmässä, ryhmän vaiheisiin kuuluu jo organisaatioteoriankin mukaan forming, norming ja storming, ja reforming, näissä muodostumisvaiheissa, ja normittumisessa ja riidoissa haetaan asemaa, ja omia normeja.
Koulussa opiskelijat muodostavat ryhmän, jossa on tietyt roolit, asemat, normit ja kommunikaatio. Jos ryhmää ei valvota eikä sen muodostumista tehdä hallitusti ryhmäyttämällä varmasti esiintyy myös kiusaamista.
Nykyajan kiusaamiskuvioita kauhulla seuraavana ja entisaikojen tilanteisiin kaiholla vertaavana, kaipaan sellaisia henkilöitä, jotka uskaltavat laittaa pisteen kiusaamiselle, ja olla myötäilemättä kiusaajia ja laittaa uudet normit peliin eli kiusaamisen renorming. Asia ei tietenkään ei ole näin yksinkertainen, koska epäsuotuisan käytöksen lopettaminen aiheuttaa kiusaamissyytöksiä kiusaamisen lopettajalle. Kiusaamista on myös kiusaajaksi syyttäminen. Ammattikiusaajat osaavat kaikki keinot, eivätkä he helposti lopeta. He kiusaavat myös väittämällä kiusattuja kiusaajiksi, ja siksi ulkopuolisen voi olla vaikea hahmottaa tilannetta ryhmässä. Vasta pitkään tarkkailemalla tilanne alkaa hahmottua. Puuttuminen voi siksi tapahtua varsin tai liian myöhään.
Viime aikoina on ollut ilahduttavasti puhetta toisen hyväksymisestä ja syrjinnän kieltämisestä. Koulukiusaaminen on sellainen ongelma, että se seuraa kiusaamisen kohdetta koko loppuelämän ja pahimmassa tapauksessa hänen perhettään sekä entistä että tulevaa.
On puhuttu toisen suvaitsemisesta ja syrjinnän lopettamisesta, eli vasta sellainen koulu on suvaitsevainen, joka suvaitsee lihavan, laihan, tyhmän, viisaan, vilkkaan, ujon, köyhän, rikkaan, eli KAIKKI!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Roskapostin vuoksi kommenttien valvonta on päällä.
Kiitos kuitenkin, että kommentoit :)