TYY leikkasi TYTin vuosiavustusta

Turun yliopiston ylioppilaskunta leikkasi Turun ylioppilasteatterin vuosiavustusta vuodeksi 2017.

Asia päätettiin Turun yliopiston ylioppilaskunnan edustajiston kokouksessa 7.12.2016 enemmistöpäätöksellä. Eli demokratia puhui. Käsitykseni mukaan Turun yliopiston ylioppilaskunnan rahat tulevat suurimmalta osin yliopisto-opiskelijoiden pakollisesta ylioppilaskuntamaksusta.

Leikkaus on minusta teatterille pieni eli 9000 eurosta tullaan summaan 4600 euroa.  En muuten löytänyt Turun Ylioppilasteatterin webbisivulta mainintaa TYY:n tuesta teatterille.

Kuuntelin netistä kokouksen perustelut, ja TYTillä on paljon muita rahoittajia, lisäksi teatteri on tuottanut ylijäämää. Lisäksi se saa pääsylipputuloja. Kaikki opiskelijat (ei vain Turun yliopiston) saavat webbisivujen mukaan opiskelija-alennuksen.

Leikkauspäätös on minusta hyvä, sillä samalla jää enemmän rahaa TYY:n muille alajärjestöille. Olin viime vuonna katsomassa Lexin Spexiä, ja se oli minusta varsin mallikas eli Peikkometsän pakolaiset ja tarkasteli ajankohtaista asiaa eli suhtautumista muukalaisiin ja muuttoliikkeeseen. Pääsylippu oli sangen arvokas, mutta esitys oli rahansa arvoinen. TYTn saama 4600 euroa on minusta varsin paljon rahaa, jos se on kerätty Turun yliopiston opiskelijoilta pakkojäsenyyden nojalla, joten on luonnollista, että jäsenmaksua maksavien opiskelijoiden demokraattinen elin tekee demokraattisen päätöksen. Turun ylioppilasteatteria hallinnoi jäsenistön äänestyksellä valitsema johtokunta. Turun Sanomissa 9.12 TYT:n puheenjohtaja Suvi Puttonen kysyy: "onko edustajisto menetellyt hyvän hallintotavan mukaisesti". Ainakin asian käsittely on tapahtunut ilman viivytystä, ja sääntöjen mukaan. Argumentit olivat tiedossa. Voidaan tietenkin kysyä, pitääkö TYY:n kuulla jokaista aine- ja harrastejärjestöä erikseen haku- ja avustuspäätöksestä. Luultavasti hyvä hallintotapa ei vaadi sitä. Asian olisi voinut laittaa pöydälle, ja päättää seuraavassa kokouksessa, jonka koolle kutsumisessa on omat aikarajansa. Katsoin erästä dokumenttia, niin TYY:n ainejärjestöt, joita oli 123 kpl, saivat TYYn toiminta-avustusta 2016 yhteensä 71 876 euroa, ja Turun ylioppilasteatteri, joka ei ole ainejärjestö vaan harrastusjärjestö sai näiden lisäksi 2016 TYYn toimintaavustusta 9098 euroa. Eli pitääkö jokaista 124 ainejärjestöä kuulla erikseen? Minusta ei pidä.

Edustajiston kokouksessa eniten minua ihmetytti kirjelmä, jonka oli allekirjoittanut monien teatterien johtajat, myös Turun kaupungin teatterin, kaikki nekin saavat avustuksia eli eivät varmaankaan elä vain pääsylipputuloilla. Minusta terve taide elättää itse itsensä. Minusta yhteiskunnan tukea esim. veikkausvoittovaroja ja verotuloja voidaan suunnata teattereille, ja asettaa ehdoksi sen, että yhteiskunnan vähäosaiset (eli köyhät kuten opiskelijat ja työttömät ...) pääsevät halvemmalla teatteriin.

Turun kaupungilla on muuten ranneke, jonka vakituiset työntekijät saavat, ja se toimii ikään kuin liikunta- ja kulttuurisetelinä, eli sillä voi maksaa Turun kaupungin teatterinkin pääsymaksuja (minulla ei ole ranneketta, eli en tiedä tarkkaan miten toimii luultavasti rannekkeelta otetaan "virtuaalirahaa").

Luin Turun ylioppilasteatteri ry:n säännöt, ja kuka vaan voidaan hyväksyä jäseneksi, ja ylioppilaskunta ei päätä asioista, mutta jos  yhdistys lopettaa toimintansa "on yhdistyksen varat käytettävä Turun yliopiston ylioppilaskunnan jäsenten kulttuuritoiminnan hyväksi yhdistyksen viimeisen kokouksen tarkemmin määrittelemällä tavalla".

****
.

Teatterin taiteellisesta tasosta en tiedä mitään.

Uusimman tuotannon nimi on "Himanen, Himanen ja muutama avaruuspimppi", linkit täällä ja  täällä.

Ainoa kosketus Turun ylioppilasteatteriin minulla oli vuonna 2012, jolloin maksoin nuorimmaisimman poikani teatterin, lukiolaisten oli pakko käydä määrätyissä teatteriesityksissä. eli yksi niistä oli Nikolai Gogolin Reviisori, joka on ainakin paperilla loistava näytelmä.

Gogolin Reviisorissa pikkukaupungin nokkamiehet luulevat rahatonta pietarilaista nuorta miestä tarkastajaksi, ja lainaavat rahaa, syöttävät ja juottavat Hlestakov -nimistä veijaria ja hänen palvelijaansa. Veijari nauttii palvelusta ja vikittelee kaupunginjohtajan vaimoa, ja tytärtä, ja poistuu, ennenkuin postimestari kertoo miehen olevan huijarin (postimestarilla on tapana availla kirjeitä). Ilmeisesti esitys oli ollut ymmärrettävä. Reviisorihan on napakka komedia.

Yksi pojistani joutui katsomaan Turun kaupungin teatterin monologin Dostojevskin Rikoksesta ja rangaistuksesta (linkissä Jokken arviointi romaanista, ei ole siis näytelmä). Meno monologissa oli ollu "maanista", ja Raskolnikovia näytellyt kaveri oli kuulemani mukaan heitellyt vettä kasvoilleen ja huiskinut kirveellä ilmaa. Olin varsin hämmästynyt poikani referoimasta "juonitiivistelmästä", sillä olen lukenut teoksen kahdesti. Raskolnikov on tosin raivohullu, mutta teoksessa on hyviä henkilöhahmoja, kuten Raskolnikovin ainoa ystävä (opiskelutoveri muistaakseni) Razumihin ja isänsä suostumuksella äitipuolensa kadulle tienaamaan heittämä Sonja. Kuulemani mukaan esitys oli ollut sangen rankka, mutta moraalinen puoli oli ehkä jäänyt havainnoimatta hulluuden vuoksi. Tämänkin pääsymaksu tuli kukkarostani. Esikoinen perusteli harrastuksillaan, ettei ehdi käydä iltakaudet lukion pakkopullateattereissa. Hän on perheestämme nykyään ainoa, joka käy vapaaehtoisesti teatterissa, tosin hän saanee niihin vapaaliput. Minua raahattiin pikkupoikana Turun kaupunginteatterin Sopukkaan.

Nyt teatterirakennuksessa tehdään korjausta, jonka budjetti on paisunut 25 miljoonasta euroasta 39 miljoonaan euroon. Rahat tulevat luultavasti veronmaksajilta ja tietysti tulevat, loppusumma oli 45 miljoonaa euroa!

Itse olin "pakosta" marraskuussa 2016  katsomassa Turun kaupunginteatterin Rock of Ages rock-musikaalia elokuvateatteri Dominossa, näytös maksoi peräti 45 euroa, ja oli varsin vähän rockia ja tylsä. Arviointi täällä. Kun tulee vanhaksi, on laiska. En viitsinyt tai en oikeastaan kehdannut lähteä väliajalla pois, mutta lukioikäiset sentään kehtasivat, tai ainakin hakivat takkinsa narikasta ja kävelivät ovesta ulos. Nuorissa on siis toivoa. Jos olisi itsekin nuori niin tekisin samoin kuin ollessani opiskelijapolitiikassa, eli äänestäisin kuin olisi parhainta ylioppilaskunnan kannalta. Eli minusta TYY:n edustajiston päätös leikata TYTin avustusta oli avoin, ja demokraattinen ja siten oikea. Nuorisossa on toivomme.