keskiviikko 28. helmikuuta 2018

Etuilu jonossa on todella syvältä

Olen pitänyt Suomea hyvänä maana ja se onkin. Nykyisin kuitenkin jonoissa etuilu on yleistynyt. Kun asiasta huomauttaa saa vihat päällensä. Olo on kuin  kalalla kuivalla maalla.


Jonotin paukkupakkasessa eilen 27.2.2018 Helsingin jäähallin edessä Hollywood Undeadin keikalle ja oltuamme pari tuntia -17 asteen pakkasessa rynni jengiä jonon viereen. Yllätyin kun pienen ajan kuluttua henkilöt olivat edellämme jonossa. Kyse oli naisista, ilmeisesti äiti ja tytär ja kolme muuta luultavasti täysikäisiä nuoria henkilöitä.

Muutamat fiksun oloiset nuoret kysyivät vanhimmalta naisista, miksi etuilette jonossa ja argumentit olivat ihmeellisiä, en kuullut koko keskustelua, mutta vapaasti referoituna se kuulemaltani osin meni näin.
Miksi etuilette jonossa?
-Meidät ohjattiin eteen. (todellisuudessa heidät ohjattiin erään jonon  taakse, ei meidän jonon eteen rinnakkain oli useita jonoja, jotka oli muodostettu jo aiemmin).
-On aivan sama missä me ollaan jonossa (tähän nuoret kysyivät, mikseivät he sitten voi mennä omaan jonoon, tai heudän taakse, mutta he eivät siirtyneet).
-Nuorten kysyessä, minkälaisen mallin vanhempi antaa, vastaus oli "mitä tulette hänelle itkemään", ja kuinka vanha hän on. Naista hymyilytti nuorten arvio 35-vuotias, oletan hänen olleen ainakin 40+vuotias, eräs jonottaja kertoi narikkajonossa, että naisella oli ilmeisesti tytär jonossa etuilijoiden joukossa.
Lisäksi naisen mukaan hän voi etuilla, koska hän menee sisällä vielä vessaan. (Jonossa oli ollut henkilöitä, jotka olivat olleet jonossa tunteja ja jotka varmasti menivät vessaan).

Olen seurannut jonotusta keikoille Suomessa ja Ruotsissa, ja minusta etuilu on ollut Suomessa isompi ongelma ja osa ongelmasta on jonotuksen organisointi. Toisaalta järjestäjä vastaa tapahtuman järjestelyistä, eikä voi olettaa, että jonon "vartiointi" alkaisi tunteja ennen keikkaa. Kohtuullista olisi kuitenkin, että viimeiset kaksi tuntia jonotusta vartioitaisiin. Etuilu tapahtuu vain niin, että mennään edelle jonossa! Tämä on suomalainen ongelma.

Minusta Suomessa etuillaan yhä enemmän jonossa. Suomessa varmasti kaikki voivat etuilla, kaikenikäiset ja moninaiset ryhmät, eli miehiä ei voi tästä syyttää ainakaan yksinään, itse olen törmännyt naisiin, jotka etuilevat. Saaristo Openissa toissa vuonna kaksi aikuista naista halusivat eturiviin ja käyttäytyivät  todella ongelmallisesti minua kohtaan. Ahdistelusta huolimatta en lähtenyt eturivistä mutta päästin rouvat tai neidit vierekkäin.

Ylläolevat esimerkit osoittavat, että
*Jos päästään johonkin asemaan, ja tiedetään että se ei ole oikein, pidetään sitä saavutettuna etuna, eikä siitä haluta luopua tai tinkiä.
*Jos joku kysyy miksi etuilet, alkaa toisen motiivien kyseenalaistaminen ja toisen persoonan ronkkiminen, ja tympeä ilmoitus, että hän on tässä nyt.
*Eturiviin halutaan tulla vaikka siellä olevat pois häätäen

Itse jonotin opiskeluaikana opiskelija-asuntoa, ja ruokaloissa oli todella pitkiä jonoja, lisäksi jonotettiin opintokirjan kanssa ilmoittautumista, kun ei ollut sähköisiä ilmoittautumisia Helsingin yliopiston kielikeskuksen pakollisille kursseille mentiin jo klo 5 aamulla jonottamaan, että saa suoritettua pakolliset virkamiesruotsin kurssit tai muut pakolliset kielet.

Ihmisillä on nykyaikana paljon mielipiteitä, siitä, mitä yhteiskunnan pitää maksaa ilmaiseksi ja siitä mitä kaikkea pitää itse saada. Nykyisin kaikki palvelut halutaan ilmaiseksi.  Mikään ei ole kuitenkaan ilmaista, ja kansantalouden menestymiseen pitää olla oma vastuu ja jotkut pelisäännöt. Valtion velka on yli 100 miljardia euroa, ja kasvaa yhä.

Yhteiskunnassa on niukkuutta, ja kaikki eivät saa sitä, mitä haluavat. Arvonta on hyvin tasa-arvoinen tapa jakaa jonkunlaisia hyödykkeitä esim. autopaikkoja. Jonotus on taas hyvä silloin, jos jotain tavaraa on vähän, tällöin se, joka uhraa jonotukseen aikaa eniten saa tuotteen tai pääsee parhaalle paikalle. Minusta tuntuu oudolta, että Suomessa yhä useammassa jonossa aletaan etuilla. Jos on odottanut venepaikkaa viisi vuotta ei varmaakaan ole oikeudenmukaista, että jonoon tulee jatkuvasti ohi laituripaikan tarvitsijoita.

Tämä liittyy myös siihen, että nähdäänkö leipäjonossa olevat köyhät ihmisinä, jotka tarvitsevat apua. Monesti ne, joilla on hyvät oltavat pitävät sitä itse aiheutettuna, ja siksi oikeutettuna. Sama ilmiö on minusta siinä viekö  pikaruokaravintolassa tarjottimen pois, kiittääkö toista avusta, tervehtiikö toisia ihmisiä. Pyrkiikö vilpittömästi oikeudenmukaisuuden toteutumiseen.

Palaan vielä pakkasessa jonottamiseen. Oli niin arktinen sää että perinteisiä pullojen kerääjiäkään ei ollut yhtään.

(editoin tätä vielä)

sunnuntai 25. helmikuuta 2018

Kaupan tulitikkuja

K-kaupoista onnistuvat ostokset


Myös olympiarenkaiden kera

Messuhallissakin käy kauppa

Turun osuuskauppa 50 vuotta, eli aski on vuodelta 1951

SOK

SOK olympiarenkain

Siivonen

sunnuntai 18. helmikuuta 2018

Keijo Tahkokallio: Peruna kerrallaan



Keijo Tahkokallio: Peruna kerrallaan, Älyä tunteittesi taika, WSOY 1998, sivumäärä 183.

Keijo Tahkokallio on tunnettu psykologi, ja hän on kirjoittanut tätä ennen myönteisestä ajattelusta ja jännittämisestä. Peruna kerrallaan -nimi kerrotaan heti Lukijalle -osuudessa, eli jos haluaa kuoria ämpärillisen perunoita nopeasti, ainoa mahdollisuus on suoriutua siitä peruna kerrallaan, tämä on Tahkokallion äidiltään saama ohje, ja hyvä sellainen. Vertausta olisi voitu hyödyntää enemmänkin, mutta se kyllä nousee esiin kirjan myöhemmissä vaiheissa: "Jos valitset ämpärillisen perunoita, valitset ämpärillisen ahdistusta."

Luin tämän kirjan jo vuonna 2000, ja nyt uudestaan.

Kiinnostavaa oli, että kirjan alkuosassa kerrotaan sirpaloituvasta maailmasta, ja siitä, että koulussa se merkitsee, että oppilashuolto ja opettaminen eriytyvät, ja näin yhä enemmän on tapahtunut, ja oma lakikin on säädetty oppilas ja opiskelijahuollolle. Tahkokallio on nähnyt oikein, myös alati kasvavan valinnaisuuden  siirtävän vastuun kodeille ja oppilaille, mikä minunkaan mielestä ei ole pelkästään hyvä asia.

Kirjan motto on kuitenkin Älyä tunteittesi taika.

Järki ja tunteet ovat erilaisia, sen jo Jane Austen tajusi. Järki on loogista kyllä/ei -ajattelua, mutta järjellä ei voida ratkaista tunteiden ongelmaa, joka noudattaa kyllä-logiikkaa, tunteet ovat niiden kokijalle totta. Ymmärsin myös, että tunteet eivät (aina) selity järjellä, ja kuvittelu on tunteille samanarvoista kuin järki tai oikeat havainnot. "Mielikuvitus on näköaistimme sisäinen jatke" s.29. Tunteet ja uni ovat sellaisia, joita ei saa pyytämällä, niiden logiikka on toisenlaista. Tunteisiin vastataan tunteella, rohkeus, hyväksyminen, turvallisuus auttavat ahdistukseen ja pettymyksiin. Pelkoakaan ei voi käskeä pois, mutta pelon voi tunnistaa ja pelon hyväksyä.

Ei ole mitään 'järkeä' lähteä referoimaan asiantuntijan tekstiä, vaan nostan itseäni koskettaneita huomioita:

Tuolloin oli jo yleistynyt tapa, että vanhemmat kasvattavat lapsiaan niin, että pettymyksiä ei tulisi. Tahkokallio kuitenkin kirjoittaa, että vastoinkäymiset kasvattavat. Vanhempien pitää tietenkin suojata lapsia pahalta ja liian kamalilta asioilta, mutta ei pikku pettymyksiltä, jotka kuuluvat elämään. Jos tarkastellaan elämää koonaisuudessaan, se on sarka pettymyksiä ja rivi menetyksiä, ja useimmat ihmiset säilyttävät toimintakykynsä.

Postmodernin maailman harha on luulo, että inhimillinen kasvu syntyy hyvistä tunteista. Inhimillinen kasvu syntyy usein  pettymysten kautta. Ei myöskään liian negatiivisten tunteiden kautta". Lapsen pettymys kylläkin hyväksytään, mutta ei hyvitellä häntä, ja anneta mitä tämä haluaa. Lapsen ei myöskään tarvitse koko ajan tehdä jotain, "silloin kun ei ole mitään tekemistä ei tarvitse tehdä mitään". Tahkokallio kirjoittaa paljon isi-kielestä, eli tahtoisitko mennä päiväkotiin, mentäisiinkö ulos. Parempi on jos on syötävä, niin kutsua, tule syömään, nyt lähdetään.


Tahkokallio tarkastelee jäävuori-analyysiä, eli valitsemalla jonkun asian ja sen näkyvän osan, tulee mukana myös asian näkymätön osa. Jäävuoria on paljon, ei vain yhtä, yhden valinta on muiden valitsematta jättäminen.

Kirjan lukujen nimet ovat oivaltavia, kuten  Järki päättää tunteet säätää, tunteita ei voi päättää. Uupuminen voi tulla tunnevastarinnasta. Tahkokallio on varmastikin juossut 400 metriä, eli kiihdytyksen jälkeen juostaan pitkään rennosti, mutta lopussa pitää taistella maitohappoja vastaan. Parhain tulos on, jos pääsee flow-tilaan eli menee virtauksessa.

Kirjassa on paljon hyödyllistä, mitä on hyvä kokeilla itse, tai mennä sellaista jonnekin oppimaan, puhutaan rentoutusharjoituksista ja mielikuvaharjoitteista, ongelman ratkaisusta.

Ongleman ratkaisussa ongelma määritellään ensin konkreettisesti, yllättävää on minusta tarkastella ongelman hyviä puolia ja sitä, konkreettisesti, mitä tapahtuu jos ongelma pahenee. Ongelman ratkaisemiseksi kannattaa harjoitella visualisointia....

Tahkokallio pohtii viestinnän ongelmasta, jota ei ns. kahdella laatikolla, ja ristikkäisillä nuolilla voi ratkaista. Vuorovaikutuksessa kuullaan sanalliset  viestit, mutta läsnä ovat aina ei-sanalliset viestit. Tahkokallio esittää aktiivisen kuuntelun mallin, jossa otetaan huomioon toisen tunneviesti. Välille voi ajatella mukin, johon ongelmalliset tunteet laitetaan. Tahkokallio varoittaa juomasta tästä mukista. Minusta tässä on sama ajatus kuin Pekka Järvisen Tynnyrissä, johon esimies säilöö nämä asiat, joista voi myöhemmin kypsyä jotakin käyttökelpoista.  Minusta pidemmälle menevä sovellus on Harry Pottereissa oleva Dumbledoren ajatusseula, johon kerätään muistoja, joita voi tarkastella. Idea on toinen, mutta tässäkin on jotain samaa, ainakin niin, että toisen suoraa pahaa oloa ei kannata imeä omaan tunnejärjestelmään (en ole psykologi!).

Osaamattomuus aiheuttaa stressiä, ja uupumus yllättää, kun ei ehdi ei pysty.

Tahkokallio viittaa monesti Golemanin Tunneälyyn, olen lukenut vain Golemanin teoksen Tunneäly työelämässä-

Peruna kerrallaan on hyvä kirja, jota olen referoinut lähinnä itselleni.

maanantai 12. helmikuuta 2018

Turun ylioppilaskylässä pysäköintiä valvoo Parkki Pate



Turun ylioppilaskylässä eli YO-kylässä pysäköinti on ollut pitkään ongelma. Turun ylioppilaskylä on Turun Ylioppilaskyläsäätiö eli TYS:n ylläpitämä.

Uuden Ikituuri-rakennuksen (yläkuvassa)  lähelle tehdään Aitiopaikkaa, ja yksi iso parkkialue poistui. Jo aikaisemmin osa Hotelli Caribiassa asioivista pysäköivät autonsa YO-kylän parkkialueille, jossa pysäköinti on ilmaista. Nyt parkkipaikkoja on vähemmän, ja  ongelmaksi ovat muodostuneet talojen eteen luvattomasti pysäköidyt autot.

Nyt TYS on tehnyt parkkiongelmalle jotakin. TYS:ssä asioiville on parkkipaikkoja, jossa on kiekkopakko.


TYS:ltä voi asukkaat lisäksi lunastaa pylväspaikan tai ns. kylmäpaikan sähköisenä pysäköintitunnuksena. ja kylmäpaikat on ositettu sinisellä kyltillä.


Alueella pysäköintiä valvoo yksityinen Parkki Pate, jonka auto vierailee tarkastamassa pysäköinnin asianmukaisuuden, ja tilanne on parantunut.


K-Kylävalinta oli ennen varapaikka, mutta nyt sinne (2021) tehdään Tyyssijaa, eli minnekään ei saa autoa. Minigolf-alue on parkkipaikkana siellä on muutama kiekko-paikka, ja Caribian syrjässä myös.

lauantai 3. helmikuuta 2018

Kirjallisuusblogien TOP 10 Cisionin mukaan




Top 10 -kirjallisuusblogit Suomessa lokakuussa 2017 (Lähde Cision TÄÄLLÄ)
Kymppikerhon blogeista vain Leena Lumi ja Lumiomena täyttävät puhtaan kirjallisuusblogin määritelmän ja on toiminnassa. Minusta listan kakkonen ja kolmonen eivät ole kirjallisuusblogeja. Useat ovat kulttuuriblogeja, eivät kirjallisuusblogeja. PS.Rakastan kirjoja on hiipunut, ja Sallan lukupäiväkirja oli jo 2017 hiipunut ja on nyt jäänyt tauolla.

1. Bokbabbel, linkki
Ruotsinkielinen kirjablogi, joka päivittyy nykyisin alle 10 kertaa kuukaudessa, tammikuussa 2018 oli viisi postausta, joulukuussa 2017 kolme postausta, marraskuussa 2017 oli 7 postausta. Mainoksia on, jutuissa joko ei yhtään kommenttia, tai vähän. On kirjallisuusblogi, mutta ei minusta erityisen suositun näköinen, mutta on siis suosituin Cision mielestä.

2. Geekgirls, Nörttityttöjen blogi, linkki
Eri kirjoittajia, ei ole kirjoihin keskittyvä blogi. Ei ole minun luokituksen mukaan kirjallisuusblogi.

3. Polka dots, linkki.
Blogi on Lilyn alustalla oleva mainoksia sisältävä blogi, joka ei keskity kirjoihin, 2018 on ollut kaksi postausta, joista toinen on kirjasuositus, vuonna 2017 oli 36 postausta, joista 1 on kirjasuositus.

4. Lukupino, on kulttuuriblogi, jossa on juttuja teatterista, oopperasta, lukemisesta, ja kirjoistakin, linkki.
Minusta blogspotin alusta, jossa on 73 lukijaa. Lukupino on twitterissä.  

5. Havena/Kirjaluotsi, linkki
 On kirjablogi ja varmasti myös kirjallisuusblogi, alusta on sellainen että blogiin on vaikea tutustua.

6. Kujerruksia, kulttuuriblogi linkki
 Useasti päivittyvä blogi, pääosa jutusta on kuitenkin teatterin lavalta, myös kirjajuttuja. Lyhyitä twiittejä mutta ei kirjallisuudesta. Alle miljoona kävijää laskurissa.

7. Sallan lukupäiväkirja. linkki
Blogi on ollut suosittu, mutta on jäänyt tauolle, 2017 postauksia 5, ja 2016 yhteensä 15. Lukijoita rekisteröitynyt blogspottiin 290.

8. Leena Lumi, linkki
Blogspotissa lukijoita 794, kävijälaskurissa yli 2 miljoonaa kävijää. Vuonna  2017 postauksia 173, ja 2018 postauksia 16. On kirjallisuusblogi.

9. Lumiomena, linkki
Kirjoja ja haaveilua, blogspotissa 583 lukijaa, vuonna 2017 postauksia 101 on kirjallisuusblogi.


10. P.S. Rakastan kirjoja, linkki
On kirja ja kulttuuriblogi, joka ei ole enää muutamaan viime vuoteen juuri päivittynyt. Ei vaikuta enää suositulta blogilta.

perjantai 2. helmikuuta 2018

Meijerikoneenhoitajan sähkökurssi



Meijerikoneenhoitajan sähkökurssi on pidetty vuonna 1946, ja sitä varten on painettu oma kurssivihko, joka alkaa:

Sähkövirta syntyy pienten sähköllä varattujen hiukkasten, elektronien liikkuessa johtimessa".

Lisäksi kerrotaan, että metallit ovat johtimia, ja eristimiä ovat lasi, porsliini ja kumi sekä ilma.


Sähköiset yksiköt kappaleesta ihmettelin, miksi 1 mikrovoltti on 1 mV, koska minusta se on millivoltti.

Ohmin laki on muodossa E = IR, kun nykyisin suositaan muotoa U = RI

Seuraavaksi on päästy sarjassa ja rinnan oleviin vastuksiin, tasa- ja vaihtovirtaan, sähkönmittaukseen.

Muuntaja kappale alkaa: "Kuten jokainen tietää, muodostuu muuntaja rautasydämen ympärille käämitetystä kahdesta päällekkäisestä käämistä", olen melko varma, että aivan kaikki eivät tätä tiedä!

Prujussa, jossa on 16 sivua, käydään läpi vielä vaihtovirtamoottorit ja valaistusasennukset sekä meijerin sähkölaitteita koskevia varmuusmääräyksiä.

Viimeinen kappale on Akkumulaattori. Tuolloin on käytetty lyijyakkuja.

torstai 1. helmikuuta 2018

Sharp El



Sharpin laskin EL-5103 on parhain, mitä minulla on koskaan ollut.

Laskin oli sangen kallis, ostin sen vuonna  1983. laskin maksoi silloin  320 markkaa, joskin ostin sen alennusmyynnistä 80%:n alennuksella. Sharp-laskin on palvellut minua jo 35 vuotta.

Laskimessa on tavallinen lasku "moodi", tilastomoodi ja ohjelmatila, jonne voi kirjoittaa lyhyitä kaavoja.

Lisäksi laskutoimitus jää muistiin vaikka virran katkaisee, ja sitä voi korjailla.

Laskin toimii kolmella 1,5 voltin nappipatterilla.

Laitoin jouluna uudet patterit, ja käytän edelleen laskinta.