Uusi hallitus etsii leikkauksia. Jo vanhan hallituksen aikana päätetyt säästöt rassaavat ammatillista koulutusta. Jossain vaiheessa väläyteltiin, että amis muuttuu kaksivuotiseksi, eikä olisi jatko-opintokelpoisuutta, bloggaukseni täällä.
OKM:n sivuilta linkkinä minuedussa, täällä oli seuraavanlaista tekstiä
Tänään 20.01.2016 "Opetus- ja kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laasonen on asettanut selvityshenkilöiksi oikeustieteen kandidaatti Rauno Vanhasen ja rehtori Maija Aaltolan Espoon seudun koulutuskuntayhtymästä valmistelemaan ehdotuksen koulutussopimusmallin käyttöönotosta ammatillisessa koulutuksessa".
Tavoite on sinänsä hyvä, eli joustavat polut, mutta lisämausteena siinä on kohta:
"Mallin tulisi soveltua myös maahanmuuttajien kotouttamiseen joustavana koulutuspolkuna työelämään".
sekä
"Koulutussopimuksella on voitava hankkia ja osoittaa sekä ammatillisten tutkintojen, niiden osien että ei-tutkintotavoitteisen koulutuksen edellyttämä osaaminen".
Lisäksi siinä edellytetään mm kuvausta "opintososiaalisista etuuksista ja rahoituksesta".
Aikataulu selvitykselle, on kiireellinen eli runsas kuukausi on aikaa eli "selvitystyön tulee olla valmis 28.2.2016 mennessä".
Minusta ammatillinen koulutus on vaihtoehtoinen väylä hankkia korkeakoulukelpoisuus ja ammatillinen koulutus pitää olla pääväylä ammattikorkeakouluun. Lukiosta olisi hyvä ponnistaa yliopistoon, oikeustieteelliseen, lääketieteelliseen, humanistiseen tai valtiotieteelliseen. Ammattikoulusta pitää minusta valmistua aina myös johonkin ammattiin.
Ammatilliseen koulutukseen ei pidä minusta sotkea mitään " ei-tutkintotavoitteisen koulutuksen edellyttämää osaamista", mikä on yllä olevassa linkissä. Ei-tutkintotavoitteinen koulutus voidaan hoitaa vaikkapa työväen- ja kansalaisopistoissa tai itsenäisesti, mikä ehkä tuleekin malliksi, kun resursseja ei ole.
Juuri edellinen hallitus lanseerasi koulutustakuun, jonka yhteydessä kaikki yhdeksäsluokkalaiset pääsevät miltei automaattisesti ainakin ammattikoulutukseen, sillä he saavat haussa 15 lisäpistettä. Uudistuksen tavoite voi olla hyvä, mutta opiskelijoiden tasoa tämä ei ole suinkaan nostanut. Koska ammatillisen koulutuksen hakusysteemi "uudistui", muttalukion hakua ei muutettu, niin kaikki 9-luokkalaiset pääsevät jos eivät hyvällä keskiarvolla lukioon, lopulta ammattikouluun, ja myös useimmat erityisopiskelijat tulevat ammatillisen koulutuksen yleislinjoille.
Onko siis tarkoitus laittaa ammatillinen koulutus hoitamaan myös maahanmuuttajien kotoutus yhdessä työelämän kanssa?
Minusta haaste on liian suuri.
Itse olen sillä kannalla, että kotoutusprosessin olennainen osa on suomenkielen opetus ja oppiminen ja maan perusoikeusjärjestelmän hahmottaminen ja oppiminen, ja sen jälkeen voidaan suorittaa joko lukio-opinnot tai ammatilliset opinnot. Ilman suomen ja/tai ruotsin kielen osaamista on vaikea kotoutua ja toimia työelämässä Suomessa. Ammatillisessa koulutuksessa ei opeteta lainkaan historiaa ja hyvin vähän yhteiskuntataitoja, minusta kotoutettavia pitää ohjata myös lukioväylään.
Kotoutettavien joukossa voi olla sellaisia henkilöitä, jotka eivät hallitse Suomessa käytössä olevia kirjoitusmerkkejä, osaavat ehkä oman maan kirjaimet tai kirjoitusmerkit. Minusta olisi hyvä oppia ensin kunnon teoreettinen pohja ja tämän jälkeen valita väylä vaikkapa lukioon, jos haluttaa.
Yllä olevassa kuvassa on valmiita annoksia. Niitä ei oppimisessa ole. Oppiminen tapahtuu vain, jos on hyvä systeemi, hyvät opettajat ja oikea motivaatio. Ilman opetuskielen hallintaa, oppiminen jää varmasti puolitiehen. Minusta on tärkeää, että ammatillinen koulutus jatkaa nykyisellään tutkintoon johtavana koulutuksena, ja sen arvostus pysyy korkeana.
Jos rehellisiä ollaan, en ymmärrä ihan mikä koulutussopimusmalli on, valtioneuvoston sivuilla lukee, että "koulutussopimusmalli, joka mahdollistaa joustavat polut työpaikalla tapahtuvan oppimisen edistämiseen ja tutkinnon suorittamiseen käytännönläheisesti. " Minusta tämä määritelmä on varsin "väljä". Jos olemassa olevat leikkaukset toteutetaan vuonna 2017 ammatillisessa koulutuksessa, ei mihinkään ainakaan ylimääräiseen ole resursseja. Oppiminen on aktiivisuutta vaativa prosessi, mutta se tarvitsee myös opetusta. Opetus taas tarvitsee resursseja.
Myös opintososiaalisista eduista on hyvä puhua. Opiskelija alkaa saada opintotukea vasta 17-vuotiaana. Jos asut kotona, tuki on reippaasti alle 100 euroa kuussa ja riippuu huoltajien tuloista, eli kaikki eivät saa tulea lainkaan. Lukiossa kirjat ja materiaalit maksavat pari tuhatta euroa, ja ammatillisessa koulutuksessakin 600 -2000 euroa opiskeluaikana. Lisäksi on luonnollisesti koulumatkat. 17-vuotiaana loppuu noin 100 euron kuukausittainen lapsilisä, eli perhe voi pudota jopa köyhyysloukkuun kun lapsilisä loppuu, eli ollaan juuri tultu toimeen. Lapsilisää maksetaan kesältä, opintotukea ei.
Vanhempien elatusvelvollisuus jatkuu opiskelevien osalta vielä täysikäisyyden jälkeenkin.
Minusta tasa-arvo tarkoittaa sitä, että kaikille jotka ovat samassa tilanteessa, kohdellaan samalla tavalla. Minusta vanhempien tulot tai asuinpaikkka ovat vain yksi "olosuhde", on monta muuta olosuhdetta, joita ei huomioida. Opiskelijoita pitäisi minusta kohdella opiskelijoina, eli yksilöinä, joilla on sama tavoite ja heitä pitäisi kohdella samalla tavalla.
Minusta vanhempien velvollisuus ei olisi maksaa täysikäisten muualla asuvien lastensa opintokustannuksia, vaan opiskelijoilla pitäisi olla samat toimeentulomahdollisuudet kuin muillakin kansalaisilla. Nuorelle pitää tarjota mahdollisuus muuttaa kotoa pois ja itsenäistyä. Useinkaan kotipaikkakunnalta ei saa opiskelija-asuntoa, ja tämä on minusta epäoikeudenmukaista, jos kyse on esimerkiksi toisen tai ylemmän vuoden opiskelijasta.
Minusta opiskelijalla pitää olla myös mahdollisuus saada toimeentulotukea, kuin muidenkin ryhmien. Yleensä minua on alkanut ihmetyttää opiskelijoiden muita väestöryhmiä huonompi asema.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Roskapostin vuoksi kommenttien valvonta on päällä.
Kiitos kuitenkin, että kommentoit :)