Vanha Poli ja Dipoli, muistelua

TKY eli Teknillisen Korkeakoulun ylioppilakunta möi vuonna 1986 Vanhan Polin silloiselle SKOP-pankille, kuvan otin muutaman vuosi myöhemmin rakennuksen korjauksen aikaan. Myyntihinta oli miljoonia markkoja, onhan talo isokin. Talossa tai talon lähellä Helsingin Lönnrotinkadulla toimi silloin ainakin Teekkarien autokoulu.

Talon myynti oli teekkareille vaikeaa, silloin TKY:n hallituksen puheenjohtaja oli muistini mukaan Anders Hagström ja pääsihteerinä Kari Järvinen.TKY:n edustajisto pitkien puheiden ja monien kokousten jälkeen myöntyi kauppaan. Toisaalla oli kehno rahatilanne ja taloudelliset realiteetit toisaalla taas isot tunnearvot.

Eräs argumentti oli teekkaritoiminnan siirtäminen Otaniemeen, jonne Teekkarikylä oli valmistunut oli jo 1950-luvulla ja koulutalo 1960-luvulla muuttanut. Itse kävin joitain kertoja Vanhalla Polilla killan pikkujouluissa ja muissa tilaisuuksissa, hieno talo, hienoja juhlia.

Talossa on varmaankin nyt ravintola ja hotelli, kuva otettu heinäkuussa 2015.

Osakuntatalo Dipolin rakennusta Espoon Otaniemessä silloin 1980-luvulla  jo ruodittiin, hieno talo sinäänsä, mutta varsin laaja. Dipolissa toimi TKY:n sihteeristö, "Keltsu" eli Kaljakellari, tai Cantina millä nimellä se milloinkin oli, sitten oli vähän parempi ruokapaikka, Kino Dipoli, ja sitten oli muuta tilaa jota vuokrailtiin tilaisuuksiiin.

Kuva otettu noin vuonna 1985

Talon ulkonäöstä oli silloin jo arkkitehti Pietilän kommentointia, jota ainakin itse kommentoin Hesarin yleisön osastolla. Talolla on arkkitehdille taiteellista arvoa, mutta teekkareille myös tunnearvoa eri näkökulmasta, mutta muistaakseni myös kirjoituksessa käsittelin taloudellisia näkökohtia.

Otaniemen rannassa Otahallin vieressä Hotelli Dipolin kiinteistö oli vuokralla ja siinä toimi siis hotelli. Kiinteistön luultavasti omisti vakuutusyhtiö.

Ruotsinkielisellä ylioppilaskunnalla oli TF:n rakennus. Betonista tehty. Siellä järjestettiin joskus jotain diskoja, mutta yleisempää oli päivittäinen ruokailu.

TKY omisti lisäksi Jämeräntaipaleen alkupään talot ja osan Servinmaijantien taloista, jotka olivat opiskelija-asuntoina. Kylällä oli autonomia, ja oli edustajisto ja hallitus, jossa itsekin olin jäsenenä yhtenä vuotena.
Teekkarikylän taloista Jämeräntaival ykkösessä oli puhelinkeskus ja OUBS, ja kesäisin tunteita herättänyt kesähotelli, kuten peruskorjauksen jälkeen välillä Jämeräntaival 3:ssa, jossa oli Otahuudon tilana pieni huone. Otahuuto oli kylässä ilmestynyt lehti. Lehteä tehtiin esim. 1987 MAC tietokoneella, ja kivaa oli. Lupaan blogata lehden asioista kevään kuluessa, jos joku haluaa. Itse pyörin miltei kolme vuotta kuvioissa, välillä päätoimittajana ja välillä toimittajana. Korvaus menetetystä vapaa-ajasta oli mitätön, mutta kokemus oli aivan mahtava, sellaista oppia en ole mistään muusta toiminnasta ole saanut kuin ylioppilaskuntatoimista Kylähallituksessa ja Otahuudosta, vaikka toimin linnanisäntänä, liikuntajaoksessa sekä tempauksissa peruskorjauksen rahoittamiseksi, kerran meni liikennelaskennassa rekkaparkkipaikalla silmälasitkin rikki, piti väistää rekkaa, massan hitauden mukaan silmälasit eivät reagoineet liikkeeseen.

ps. Kirjoituksen ponnin on nettitieto eli:

Vanhan Polin myynti tapahtui ja toiminta keskittyi Otaniemeen 1980-luvun lopussa. Dipoli-osakuntatalo on nettitietojen mukaan ollut 2000-luvulla myyntispekulaatioiden kohteena. Talo on arkkitehtoonisesti komea, mutta ilmeisesti osakuntakäyttöön varsin hintava, jota jo miltei alusta saakka ounasteltiin, myös 1980-luvulla.

5.2.2012
Iltasanomissa luki: "GLO Hotels Oy avaa ensi maanantaina persoonallisen lifestyle –hotellin GLO Hotel Artin Linna-hotellin eli entisen Vanhan Polin tiloissa".

Koulukiusaaminen on unelmien kahvaamista

Koulukiusaaminen on aihe, josta pitäisi joka päivä kirjoittaa, ja kitkeä, viimeksi kirjoitin siitä 25.8.2011 täällä.

Koulukiusaamisella on STOP-koulukiusaaminen  omat sivut täällä.

Presidenttitenteissä puhutaan suvaitsevaisuudesta niin siihen voisi kytkeä KiVa-koulun eli siis kiusaamisen vastaisen koulun. Koulukiusaamiselta katkotaan lahjakkaiden ja herkkien ihmisten kaikki nuoruuden unelmat, painetaan alas osaaminen estetään opiskelu, kaverisuhteet, eristetään, latistetaan henkisesti. Kuinka 2000-luvulla asia voi sivistysvaltiossa olla näin!

Moni vanhus muistelee haikana kultaista nuoruuttaan. Kiusatuilla on tulevaisuudessa muisteltavanaan nuoruuden nöyryytys, yksin jättäminen, häpeä ja pelko. Kiusatun koulu menee huonommin, koska  jännittää, nöyryytetään, hakataan, tulee mustelmia, räkää tulee kasvoille, aiheutuu tahroja vaatteisiin, ja syvälle mieleen.

Joskus sanoin omien lasten vanhempainillassa, missä jokainen vanhempi toivoi, että oma lapsi ei olisi koulukiusattu, niin kuin minäkin - Sanoin ja tarkoitin, että olisin mielummin koulukiusattu kuin koulukiusaaja. Kukaan ei kommentoinut.

Puhetta pitää olla koulukiusaamista vastaan, ja suvaitsevaisuuden puolesta. Teot pitää seurata ei perässä vaan jo edellä, asiaa ei voi jättää puheen tasolle. Sanahelinä on pahempaa kuin hiljaisuus, parasta ovat jämäkät teot.

Koulukiusaamista kohtaan pitää olla SUVAITSEMATON, täytyy pitää rajoista kiinni, sovitella, keskustella, mutta jos mikään muu ei auta, pitää löytyä ratkaisuja, rankaisuja ja ja koulukiusaajaa pitää kuulla, jos kuitenkaan koulukiusaaminen ei lopu, kiusaajan pitää vaihtaa koulua, eikä kiusatun!

Löysin netistä kirja-arvion, varmasti hyvä kirja: Jokke on arvioinut Tiina Holmerg-Kaleniuksen kirjaa täällä

Lukiosta iltalukioon

Turun Sanomissa oli tänään(14.1.2012) juttu, osa on verkossa, loput TS-Extrassa, missä ruoditaan lukion keskeytymistä, ja syylliseksi saadaan yllätys yllätys motivoitumaton oppilas. Ollaan kuulemma päivähoidossa lukiossa!

Muutamaa opettajaa on haastateltu ja oppilasta, joka ei sitten valmistunutkaan päivälukiosta vaan armeijan aikana vaihtoi iltalukioon. Iltalukioon vaihtamisessa on puolensa, kurssimäärä putoaa 75:stä alle viitenkymmeneen, iltalukiossa kun on kevennetyt kurssivaatimukset. Toisaalta päivälukion kursseja, jossa on nelonen ei  lueta hyväksi koulun vaihdon yhteydessä, ja esimerkiksi liikuntaa iltalukiossa ei ole, sillä opiskelijoiden pitää olla yli 18 vuotta.

Vaihtamalla päivälukiosta iltalukioon vaatimukset siis muuttuvat eli kurssimäärä ei aina puolitu, mutta iltalukiossa suoritettavia kursseja on alle 50 valinnoista riippuen noin 45, pakolliset kurssit pitää suorittaa ja nelosia ei siis hyväksi lueta koulun vaihdossa. Opetushallituksen opsin perusteista lainaus: "sisältää vähintään 44 kurssia" eli valinnoista riippuen 44 kurrsia tai enemmän, mutta liikuntaa ei tietenkään tarvitse suorittaa, eli 75-45=30 kurssia voi olla vähemmän.

Olen pohtinut, montako ylioppilasta on muuten sellaista, jotka ovat suorittaneet vain kursseja iltalukiossa?

Montako iltalukioiden kirjoittajista on vaihtanut päivälukiosta ja moniko kirjoittaa ammattikoulun papereilla iltalukion kautta?
***

Onko keskeytysten ja vaihdon syy laiskoissa opiskelijoissa vai kovassa periodijärjestelmässä ja raskaissa koeviikoissa?
Haastateltuani paria tuttua lukiolaista, oppitunneilla takapenkeiltä kuuluu sekä mölinää että pulinaa, ihmettelen miksei työrauhaa saada, onko pakollisia kursseja liikaa vai opiskeljoita kurssilla. Olisiko päivälukiossa annettava opiskelijoiden verkko-opiskella, tuleehan sähköiset kirjoitukset jo syksyllä 2016, eli nyt syksyllä 2014 aloittavilla opiskelijoilla.

Turun Sanomissa on kirjoitettu seuraavasti
"Ruohonjuuritasolla opetusta ja oppimista seuranneet Turun suomalaisen yhteiskoulun lehtorit Hannu Tuominen ja Olli-Jukka Jokisaari sanovat suoraan, etteivät nykylukiot ole tästä ajasta.

– Kurssinsa keskeyttäneiden määrä kasvaa, ja tavoitteet ovat matalalla. Lukioissa on paljon porukkaa, joka ei sinne kuuluisi. Nykykäytännön mukaan oppilasta ei kuitenkaan voi erottaa, vaikka kursseja olisi kolmen vuoden ajelehtimisen jälkeenkin koossa vain muutama kymmen.
Tuominen puhuu syksyn ja kevään basaareista eli markkinoista.
– Ylioppilaiksi haluavat mattimyöhäiset heräävät keräämään puuttuvia kurssejaan. Minuun otetaan yhteyttä kysymällä esimerkiksi mahdollisuutta suorittaa jokin kurssi viikonloppuna, Tuominen hymähtää".

Lukion kirjoitusten jälkeen pitää vielä tsempata niihin mahdollisiin pääsykokeisiin.

Jos havitellaan koulutustakuuta koko ikäluokalle, eikö "päivähoito" -ongelma lisäänny, lukiossa pitää suorittaa kursseja ja ammattikoulussa osaamispisteitä. Lukion kurssien jälkeen ovat ylioppilaskirjoitukset ja ammattikoulussa tutkinnon osan jälkeen aina työssäoppiminen ja näyttö!

Iltalukio on minusta hyvä vaihtoehto sellaisille opiskelijoille, joiden motivaatio syntyy myöhemmin, minusta silti vaatimukset pitäisi olla samoja kuin päivälukiossa, se on sitä oikeudenmukaisuutta ja tasa-arvoa. Iltalukiossa on luultavasti joustavia mahdollisuuksia verkon kautta, joka on hyvä asia, jos käy töissä, ja pulinaa tuskin on.

Asian käsittely jatkuu Turun Sanomissa muutaman päivän jälkeen, pääkirjoituksessa todetaan lukionuoret tarvitsevat tukea, juttu täällä, ja Hannu Tuominen opettaja kirjoittaa mielipidepalstalla, jossa hän toteaa olleensa rehtorin puhuttelussa, täällä ja vielä tällainen uravalinnoista.

Asian käsittely jatkuu, ja nyt "Oppimisestaan huolestuneet abiturientit" vastaavat ts:n mielipidesivulla


Lainauksia: " Hannu Tuominen kirjoitti Turun Sanomien mielipidepalstalle (17.1.) ...Hannu Tuominen viittaa tutkimukseen, jonka mukaan 70 prosenttia oppimisesta tapahtuu oman työn kautta, jota hän kutsuu kotiläksyiksi. ......Jos oppituntien merkitys kerran on vain 10–20 prosenttia, kuten Tuominen asiasta kirjoittaa, olisi ensiarvoisen tärkeää käyttää 75 minuuttia kestävät oppitunnit tehokkaasti ... Tuntuu mahdottomalta ajatella, että opettajalla tällöin olisi aikaa poiketa aiheesta tämän tästä jakaakseen kokemuksiaan esimerkiksi uudesta mokkulastaan"..... Katsotaan mitä asiassa tapahtuu seuraavaksi?

--
4.2.2012
Olli-Jukka Jokisaari, lukion opettaja kirjoittaa TS:n mielipidesivuille ja arvostelee mahdollisia peruskoulun säästöjä. Minusta hän mainitsee lukiolaisten opiskeluiden yhdeksi ongelmaksi peruskoulun säästöt.

Itse olen toista mieltä, suurempi ongelma on itse järjestelmien ero. Peruskoulussa kaikki pidetään mukana, kaikki siirtyvät luokalta seuraavalle, ja kaikki hoidetaan yhteisvalinnan kautta toiselle asteelle. Siellä opiskelija joutuu valitsemaan itse kurssinsa ja suorittamaan ne, tähän kaikilla ei ole valmiuksia johtuen monista ei siis vain yhdestä syystä.
--
16.5.2012
Iltalukio on siis avoin kaikille, eli kuka tahansa täysi-ikäinen voi ilmoittautua sinne, ja suorittaa kurssit ja kirjoittaa. Samoin avoimeen yliopistoon voi ilmottautua ja käydä kursseja, ja jossain voi saada oikeuden opiskella tiedekunnassa ja suorittaa maisterin tutkinnon, eli ei voida väittää, etteikö olisi kaikilla mahdollisuutta opiskella.
--
10.12.2013
Editoin juttua, ja olen edelleen sitä mieltä, että iltalukio mahdollisuutena on loistava lukio-ranking antaa väärän kuvan, iltalukio on mahdollisuus kirjoittaa toisen polun valinneille ja ammattikoululaisille
Koska asun Turussa aineistosta poimin Turun tiedot, kevät 2013

Lukio	yo,kpl	ka, pakolliset
Luostarivuoren lukio	110	22,07
Turun Klassikon lukio	97	20,73
Puolalanmäen lukio	129	20,57
Katedralskolan i Åbo	97	20,03
TSYK	163	17,99
Turun normaalikoulu	69	17,52
Juhana Herttuan lukio	84	16,98
Turun lyseon lukio	94	16,95
Kerttulin lukio	145	16,83
Turun iltalukio	110	15,07

Luonto joulukuussa 2011

Myrskyn jälkiä

Metsästä

ja lopuksi sieniä

Kakskertaa kiertämässä

Kakskerraksi sanotaan vanhan kunnan mukaan nykyisin Turussa olevia Satavan ja Kakskerran saaria. Yläkuvassa on Kakskerran kunnan vaakuna. Minulla on pari kankaista itselläni. Tiiliveneitä on  kaksi vaakunassa.

Kuvassa punaisella on Kakskerran uuden (entisen) kansakoulun paikka. Saarille pääsee nykyisin siltoja pitkin, myös pyörätietä on koko Hirvensalo ja Satava ja osittain Kakskertaa (Brinkhallista Harjattulaan)

Kakskerran uusi kansakoulu perustettiin 1963, aiemmin koulu oli eri paikassa. Oppilaita oli 1960-1970-luvulla alle 60 ja koulussa oli yhdysluokkia,  esim luokat 1-2 ja 3-4 olivat samassa luokkahuoneessa.

Samoista perheistä oli useita lapsia koulussa.

Entinen Satavassa ollut kansakoulu on nyt poissa käytöstä ja nyt purettu, tässä tilanne 9.11.2013

Kansakoulun jälkeen pyrittiin oppikouluun. Jokainen meni omaan oppikouluunsa kouluihinsa kuka tyttö-, kuka poikakouluun tai yhteiskouluun, osa meni ruotsinkieliseen oppikouluun ja loput jatkoivat vitos- ja kutosluokan kautta kansalaiskoulu Läntsäriin, joka on nykyinen Puropellon koulu. Kaikkien kakskertalaisten piti kulkea samoilla busseilla kaupunkiin, joten bussimatkatkin oli yhteisiä, tällöin ei ollut mopoautoja. Oppikoulu ja kansalaiskoulu jakoivat porukkaa, nykyisinhän on yhteinen peruskoulu.
*****
Kakskerran kunta koostui siis kahdesta saaresta Satavasta ja Kakskerrasta. Kakskerran kunnanhallituksessa esimerkiksi Adolf Ehrnrooth on toiminut silloin kun se pakkoliitettiin Turkuun 1968, tieto on peräisin Raimo Narjuksen teoksesta Kakskertaa kiertämässä eilen ja tänään. Kirjassa on lukuisista taloista kuvia, myös Karin Ehrnroothin kirjoissaan mainitsemasta Solgårdenista "Valkoisesta talosta" meren rannalla, jonka rakennutti pankinjohtaja Lönnblad jo 1930-luvulla ja Åbo Akademin kautta se vaihtoi omistajaa, jolloin talo korjattiin (lähde Narjuksen kirja, jossa joitain kuviakin, mutta tekijänoikeussyistä en voi laittaa kuvia). Talo on siis Kakskerran saaren eteläosassa leirikeskus Sinapin lähellä, meren rannalla. Kirjan Vinoon varttunut tyttö kansikuva on perheen laiturilla otettu. Alla oleva suunnistuskartan eräs väli menee Solgårdenin maiden yli. Solgårdenista on kuvia myös Karin E:n teoksessa Isäni oli nuori sotilas. Teoksessa on mainittu myös Rakuunan torppa, joka on torppa, jossa on kahvila. Myllynkylän puolella järveä punainen talo. Talon on ilmeisesti peräisin 1700-luvulta ja ensimmäinen rakuuna Mölndahl asui vuodet 1747-1753, ruotojakolaitos päättyi Venäjän vallan alkun.

***
Hirvensaloon pääsee vain yhtä siltaa pitkin, kuten Satavaan ja Kakskertaankin. eli Kakskertaan pitää ajaa kolmen sillan kautta.1970-luvulla tiet ja sillat olivat huonoja, Hirvensalon silta oli puusta ja Satavaan oli ponttonisilta. 

Ponttoonisilta talvella 1986, silta. 

Satavan ponttoonisillasta vaihdettiin ponttooni vuodessa. Erilliset ponttoonit näkyvät kuvassa. Liikenneyhteydet olivat huonoja, Kun kaupungin bussi alkoi liikennöidä Kakskertaan bussimaksut halpenivat, sitä ennen oli yksityinen liikennöitsijä. Maantietä oikaistiin 1980-luvulla, jolloin en asunut Turussa ja ponttoonisilta korvattiin uudella sillalla. Kuvat alla, Satavan puolelta, paikassa, josta ennen lähti lossi. 

Kulhon saari

Ponttoonisillan taustalla näkyy Kulho, oikealla Satava, vasemmalla on Hirvensalo. Kulho, kuuluisa poikakodistaan näkyy yläkartassa, sinne pääsee vain veneellä, tai talvella jäätä pisin.
Saarten vieressä oleva Kulhon saari on ollut kaupungin omistuksessa, mutta siellä on myös kesämökkejä. Olin siellä hiihtämässä pikku poikana ja viime talvena. Mitään siltaa sinne ei ole. Saarella on ollut  poikakoti ja Tummien perhosten koti on kuvattu siellä. Poikakoti ei ollut toiminnassa enää. Kulhon saaressa oli kesäsiirtola, jonne mentiin vesibussissa. Tummien perhosten kodissakin mennään saaren laiturille veneellä. Poikakoti toimi 1920-luvulta vuoteen 1969 se lienee toiminut Kulhon kartanon mailla. Kulhossa on ollut asutusta jo 1300-luvulta alkaen. Saari näkyy yläkartassa. Kuten yllä kirjoitin, jos jää on vahvaa ja omaa naskalit ja liivit voi saaren kiertää suksin viimeksi lähdin Ekvallan uimarannalta, mutta myös saaressa voi hiihtää, sillä siellä on teitä ja polkuja.

Satavan ja Hirvensalon välinen ponttonisilta  toimi vain  1960-, 1970- ja 1980-luvulla. Siinä vaihdettiin joka vuosi yksi ponttoni, jolloin silta oli poikki ja sai kävellä "lankulla". Siinä oli nostettava lippa. Paloja oli ainakin 5 mutta todennäköisesti lähemmäs 10, sillan vieressä Satavan puolella oli entinen lossivahdin talo, joka purettiin kun uusi silta tehtiin. 1980-luvulla tuuli repi sillan irtikin (osittain näin uutisklipin asueessani Espoossa), ja kovalla tuulella oli muutamasti ajorajoituksia, ja saattoi joku joskus ajaa sillalta uloskin. Ponttonisillan lähellä jää oli heikkoa pintavirtakehittimien vuoksi. Ennen ponttonisiltaa Hirvesalon ja Satavan välillä oli vain lossi 1960 asti.  Lossilla oli tapahtunut traaginen onnettomuuskin 25.5.1940.  Pikkusaaria on myös Satavan ja Kakskerran ympärillä ja hukkumisiakin on valitettavasti ollut. Hiihtäessäni tai kalastaessani meren jäällä olen käyttänyt kelluvia liivejä ja naskaleita, eikä haavereita ole onneksi tullut.
Itselläni ei ollut pikku poikana muuta kuin polkupyörä ja jolla, myöhemmin soutuvene kalastustouhua varten, sukset ja luistimet ei siis mopoja, niinkuin joillain. Rantaoikeus meillä oli yhteiskäytössä. Pienenä merivesi oli puhdasta että kesäisin voi uida. Ponttonisillan tilalla on nyt uusi silta. Alla olevat kaksi kuvaa

Myös Hirvensalon puusilta on korvattu uudella 1990-luvulla, jolloin matka lyheni Kakskertaan jopa kilometrilla.

Tietä on oiottu siis muutamaan otteeseen ja on rakennettu pyörätietä. Kakskerran saaren järven ympäri menee vain yksi tie, jota joskus lapsena  olen pyöräillyt ympäri kavereitten kanssa kilpaa. Tie menee Brinkhallin kartanon ohi, kartannossa on kuvattu Hovimäki-sarjaa. Siellä oli 1970-luvulla myös ratsastusleirejä, nykyisin siellä on taidenäyttelyitä. Kaksi kuvaa alla otettu kartanon takapuolelta.

Kakskerran järveä kiertävä tie menee Harjattulan kartanon läheltä, jossa oli Saloran toimintaa 1970-luvulla, mutta on nyt siellä on Paasikiviopisto ja  Golfkenttä. Kakskerran kirkon mäki on jyrkkä sitä on pyöräilty ylös ja Kakskerrassa oli  PM-pyöräilyt 1970-luvulla. Tietä on oikaistu, mutta pyörätie menee vanhan kirkon mäen ylös.

Satavan saarella oli kauppa, nykyisin talousosuuskauppa (kuva 9.11.13) ja ennen osuuskauppa, ja Kakskerrassa lienee vielä yksi kioski. Aiemmin oli saarilla kolme kioskia ainakin kesäisin, yksi Erikvallan tienhaarassa koulusta noin kilometri, jonne on esitetty vaihtoehtoista koulun paikkaa, yksi Harjattulan tienhaarassa ja yksi lähellä Niemenkulman (Hylkilahti) risteystä. Heinänokassa Erikvallassa ja Hennalassa on seurakunnan tiloja ja taloja, alla Hennalan talosta kuva (otettu 9.11.13)

Kakskerran järven vettä pystyi vielä 1970-luvun alussa juomaan. Siihen tuli myöhemmin sinileväongelma. Järvessä ei ole saanut ajaa moottoriveneellä. Tiettävästi järven vettä ilmastetaan ja se on hieman parempi nyt.

1960-luvulla ja 1970-luvulla moni oli maanviljelijä, tai vanhemmat kävivät Turussa töissä, mutta saarille muutti omakotiasukkaita, kun tontteja kaavoitettiin. Kesäasukkaita on aina ollut runsaasti.


--
Kaiken hyvän keskellä oli tietenkin asiat, joita pienenä ei ymmärtänyt haitoiksi. Saaret olivat laajoja, palveluita oli vähän tuskin ollenkaan ja kulkuyhteydet olivat huonoja. Linja-autolakkojen ajan monesti kävelin (juoksin) kotiin, ja myös joskus iltaisin, kun viimeinen bussi oli mennyt, ja ei ollut kännykkää, ja puhelinkioski oli rikki. Rippikoulustakin kävelin Hirvensalosta kotiin, kun ei tullut sopivaa bussia. Kuulostaa mukavalta, mutta pakkasiakin oli ja ensimmäisenä kansakouluvuonna tiistaisin piti kävellä kotiin, koska bussia ei tullut kello 12, jolloin koulu loppui. Kerran tulivat paleltumat käsiin, sormet jäi kaupan metallikahvaan kiinni, ja rakot leikattiin sitten sairaalassa ja paranivat sitten aikanaan.

Yleistä vesijohto- ja viemäriverkostoa ei myöskään ollut. Porakaivot ehtyivät, joten veden käytöä joutui säännöstelemään, viemärit olivat silloin tukossa, koska viemärissä ei ollut virtaamaa, eli oli näitä elämän haasteitakin. Kun ei ollut palveluita, harrastuksetkin olivat kaupungissa.

Tiestö oli huonoa, mutta nopeusrajoitukset olivat 80 km/h, ja onnettomuuksiakin silloin tällöin sattui. Meren jäälle lanattiin jääkenttä, missä pelattiin jääkiekkoa, ja kaislikossa joskus "puljattiin" veteen kiekkoa hakiessa eli vaatteet kastuivat, vaikka vettä ei ollut kuin kainaloihin. Rannat olivat mutapohjaisia pääosin, ja laitureita joutui laittelemaan vuosittain. Tiet olivat yksityisiä, ja niitä tieosuuskunnan kanssa laiteltiin ilman palkkaa, mutta mukavassa seurassa.

Metsissä oli piikkilankaa, ja koiria oli vapaana, niitä sitten ajettiin pyörällä pakoon. Ennen ei ollut hirvikärpäsiä, mutta elokuussa 2014 Niemenkulman-Naulan metsässä niitä on todella paljon.

Ihmiset ajoivat myös omilta metsiltään pois, mikä ei oikeastaan olisi edes sallittua (jokamiehen oikeus), mutta vanhempia uskottiin. Kun kaikki tunsivat toisensa, myös soittoja tai muuta palautetta kotiin vanhemmille tuli. Koskaan en muista toisten vanhempien palautteen olleen toisten lapsista positiivista.

Satavan saarella kävin oppikouluaikana pelaamassa Maamiesseuran talolla (kuva 9.11.13) jalkapalloa kesäisin kahdesti viikossa (iso porukka Satavasta kävi hyvä perinne) täysikäiseksi asti, jolloin muutin kotoa pois pääkaupunkiseudulle. Kotitalo on jo myyty ja Kakskerran koulu on suljettu ja purettu homeongelman vuoksi. Itse harrastin mm. partiota ja joitain urheilulajeja, joten talvisin saarella olo aika jäi hieman vähiin. Sitten tulivat kesätyöt, harrastusten kesäleirit ja muut vaellukset, ja lapsuus loppui ja alkoi opiskelut Helsingissä ja armeija. Tunnen kuitenkin kuuluvani saarille, vaikka muutimme vasta kun olin täyttänyt kuusi vuotta. Käyn saarilla toisinaan suunnistamassa.

1970-luvulla lienee ollut suunnitelma rakentaa silta Kakskerrasta Kuusistoon, jolloin Kakskerran liikennejärjestelyt muuttuisivat. Nyt on ollut puheissa rakentaa Hirvensaloon toinen silta Uittamolta. Se onkin tarpeen, sillä varsinkin Hirvensalon väkiluku on jo tuhansissa. Satava-Kakskerran joku kaava on monesti hyväksytty ja sitten taas valitusten jälkeen uudelleen pohdinnassa, väkiluku kun nousisi kovinkin paljon.

---
Last edit 17.3.2015, jolloin lisäsin vaakunan.

Valtion yksityistämispolitiikka

Valtion määräysvallassa lienee ollut nippu yrityksiä, metsäteollisuusyrityksiäkin, joita en tässä käsittele.

Mutta missä omistuksessa ovat katsastuskonttorit, nykyisin ulkomaisessa omistuksessa, kuten Posti-Telen osasta yhtiöitetty Sonera, on osa Telia-Soneraa, "ruotsalaisosaomistuksessa".

Sampo oli ennen Postipankki, joka toimi Postinkin konttoreissa, Leonian kautta Sampo:ksi ja osana tanskalaisyritystä.

HOP, KOP "fuusioitiin" PYP:stä SYP:ksi muuttuneeseen nykyisin Nordeaan, joka tosin ei ole ollut koskaan valtion omistuksessa, toisaalta valtio viime kädessä maksoi osan pankkikriisin kustannuksista, joten olisi odottanut isompaa panosta yrityksen omistuksesta.

Sampo-vakuutus oli osuuskunnan tapainen, joka on muuttunut IF:ksi, kuka sen omistaa?

Kuka omistaa isot terveystalot, joiden lääkäripalkkioista maksetaan Kela korvauksia, kuulemma ulkomaiset pääomasijoitusyhtiöt.

Ulkomainen pääoma on hyvää, mutta onko määräysvallan antaminen ja kaiken myyminen ollut todella tarpeellista ja onko se isänmaallista toimintaa?

Hyvää Itsenäisyyspäivää

Itsenäisyys on kansankunnan ja valtion tärkein saavutus.

Vaikka Itsenäisyyspäivää vain kerran vuodessa vietetään, pitää itsenäisyydestä aina iloita.
Suomi itsenäistyi 6.12.1917. 94 vuotta sitten repivän ensimmäisen sodan loppuvaiheissa.
Mikään kansakunta ei itsenäisty tyhjästä.
Jääkauden jälkeen Suomen asuttaminen alkoi, esi-isämme saapuivat muiden suomalaisugrilaisten kansojen kanssa länteen ja pohjoiseen, ja vain suomalaiset jaksoivat tulla aivan pohjoiseen asti.
Ruotsin vallan aikana 1500-luvulla Mikael Agricola käänsi Uuden testamentin suomeksi ja julkaisi myös abc-kirjan, ja näin oli luotu pohja Suomen kirjakielelle.
Suomen jouduttua Venäjän vallan alaisuuteen autonomian aikana alkoi kansallinen herääminen.

Ensimmäinen suomenkielinen todellinen kaunokirjallinen helmi oli 1870-luvulla Aleksis Kiven Seitsemän veljestä.

Tätä ennen Elias Lönnrot oli käynyt keräämässä Kalevalan runot ja Kalevala on Suomen kansanrunouden pääteos ja luo pohjaa suomalaiselle sivistykselle ja sisältää myyttejä kansastamme.
Mieleni minun tekevi, aivoni ajattelevi. Alkoipi saaga suomen suvusta ja selitti maailman tapahtumat Sotkan munasta alkaen.
Suomalaisuuden perusteoksia julkaistiin myös ruotsiksi, koska Vänrikki Stoolin tarinat  on J.L Runebergin ruotsiksi kirjoittama, ja sen ensimmäinen runo on Maamme-laulu, ja mainitaan kirjassa myös Porilaisten marssi. Maamme laulu sai hampurilaisen Fredrik Paciuksen sävelen ja ensi esitys oli vuonna 1848 Helsingissä.

Suomi ja suomalaisuus kestivät katovuodet ja sortovuodet. Miltei sata vuotta sitten Hannes Kolehmainen juoksi Suomen maailman tietoisuuteen kolmella kultamitalillaan Tukholmassa 1912, ja juoksi 5000 metrin juoksussa ajan 14.36, jolla vieläkin voisi osallistua Kalevan kisoihin ja sijoittua vähintään pistesijalle.

Ensimmäisen maailmansodan ja Venäjän vallankumouksen pauhuissa Suomen Itsenäisyysjulistus annettiin 6.12.1917, ja edessä oli oleva sisällissota, ja ulkomaisten joukkojen poishäätäminen. Sisällissodan ajasta alkoi vastakkainasettelun aikakausi, joka kärjistyi muilutuksiin. Laillinen yhteiskuntajärjestys voitti kuitenkin 1930-luvulla kiitos Ukko-Pekka Svinhufvudin.
Edessä oli kuitenkin maa-alueitamme raadellut, mutta kansan yhtenäisyyttä eheyttänyt 105 päivän talvisota.
Jatkosodan loppuvaiheen torjuntavoitot pelastivat Helsingin miehitykseltä, mutta monen nuoren nimi kirjoitettiin Pro Patriae tauluun.
Veteraanit pelastivat Suomen miehitykseltä. Sodan hinta oli myös aluemenetyksiä, joiden vuoksi Karjalan kannaksella ja Petsamossa asuneet asutettiin. Samalla piti jälleenrakentaa maa ja maksaa sotakorvauksia. 300 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria kuuden vuoden aikana. Samaan aikaan piti nostaa sotarikossyytteet, ja tuomioita ankariakin tuli. Vaaran vuodet olivat alkaneet.
Talouskasvun myötä olot paranivat, mutta 1970-luvulla puhuttiin jo suomettumisen ajasta, elettiin kylmän sodan vastakkainasettelun aikaa. Suomi osasi tasapainotella idän ja lännen välillä ja selvisimme.
Demokratia voitti ja 1990-luvulla integroiduimme EU:hun. Moni on pitänyt EU:hun liittymistä itsenäisyyden vähenemisenä kuten Suomen markan vaihtamista euroon. Suomen markan historia nimittäin ulottuu aina vuoteen 1860, jolloin siitä annettiin asetus, 1865 sidottiin markka hopeakantaan, ja myöhemmin jopa kultakantaan, eli markka oli laillinen valuutta yli 130 vuotta.
Nykyaikana oma valuutta ei ole välttämättä itsenäisyyden mitta vaan pikemminkin terveellä pohjalla oleva talous.
Huono taloudenpito johtaa vajeisiin, jotka johtavat velkoihin, jotka johtavat vallan poistumista käsistämme ei niin isänmaalisille markkinavoimille.
Tarvitaan talvisodanhenkeä taistelussa hyvinvointiyhteiskunta Suomen puolesta. Suomen kansa on aina venynyt, kun on tarvittu.
Suomea asutettiin idästä ja lännestä, olemme ottaneet monia vaikutteita, olemme pyrkineet hoitamaan omat asiamme hyvin. Suomalaisuus esiintyykin sinivalkoisena sisuna ja oikeana määrätietoisuutena ja yhteistyönä kaikkien kansanosien välillä
Kaikki rakentavat vuorollaan Suomea, kunnioittakaamme menneitten sukupolvien työtä, kaikista täytyy pitää huolta. Nykyisistä, mutta myös tulevista suomalaisista.

Olkaamme ylpeitä itsenäisyydestämme!

Hyvää itsenäisyyspäivää!

***
Jokken runonurkassa on päivään sopiva runo

Isänmaa

Rakas isänmaa,korpimaa, ahomaa, sua tahdon puolustaa

Paatosta isänmaallista, sinivalkeaa
ylpeydestä syämmein halkeaa

Suomen mieli
äidinkieli

Muistamme työn Mikael Agricolan
ABC- kirjaan työstit Suomen kirjakielen pohjan

Kansalliskirjailijoita pitkä rivi
Lönnrot, Runeberg ja Kivi

Oi kiitos Suomea puolustanut sukupolvi,
Taistelunne oli sankaritekojakin urheampaa
Kiitos meillä on siniristilippu ja vapaa maa