Koulut alkaa kiusaaminen alkaa ja jatkuuuuu

Koulu alkaa, ja monella alkaa myös koko elämän kestävä kiusaamiskierre, joko kiusaajana tai kiusattuna tai myötäilijänä tai sivustakatsojana.

Lainaukset Opettajalehdestä 7.8.12 s.13 "Katveessa" -otsikolla

”Väitöskirjatutkija Laura Kirveen mukaan koulukiusaamisena tunnettu ilmiö alkaa jo ennen kouluikää”.

Minusta se alkaa usein vasta koulussa, koska silloin kiusatut ja kiusaajat kohtaavat ensi kerran. Jotkut kohtaavat tosin jo päiväkodissa.

Kirveen mukaan ”Uhrin rooli voi muodostua pysyväksi riippuen siitä, millaisia reaktioita kiusaaminen saa aikaan ja miten kiusaajaa kannustetaan”.

Juuri näin kiusataan koska se on kivaa, tehokasta, ja se on vallan käyttöä.

Kirveen mukaan:”Kiusatun ja kiusaajan roolit pysyvät usein samoina kouluiästä aikuisuuteen”.

Totta minustakin asenteet ja tilanteet periytyvät. 

Voin viisikymppisenä sanoa, että nuoruusiän kiusaamista ei voi unohtaa, enkä halua olla kiusaajien kanssa tekemisissä. Minä en ole erityisemmin kärsinyt kiusaamisesta, mutta en siis halua vapaaehtoisesti olla tekemisissä ilkeiden ihmisten kanssa, niin ikävää se on.

Opettaja-lehti nostaa asian hienosti esille jo pääkirjoituksessaan. Tärkeä asia ja hieno teko.

Yhdestä virkkeestä olen kuitenkin jyrkästi eri mieltä. Opettajalehden pääkirjoitus s.3

”Koulussa tapahtuva kiusaaminen uhkaa koulun sosiaalista perustehtävää. Kun osa opettajien työajasta kuluu kiusaamistapausten selvittelyyn, se on pois siitä opetuksesta ja kasvatuksesta, joka kuuluisi jokaiselle lapselle ja nuorelle. Koulu toimii siksi vajaateholla”.

Minusta koulukiusaaminen on koulun ratkaistava, koska se alkaa koulussa, tapahtuu koulussa, ja oppivelvollisuus on pakko suorittaa. Koulunkäynnin takia kiusaajat saavat uhreja, ja uhrin on pakko tulla kouluun joka päivä uudestaan kiusattavaksi, 190 päivää yhdeksän vuoden ajan eli 1710 päivää, lisäksi ei lohduta tieto, että riippaa pitää kantaa koko elämä. Myös loma-aikoina kiusataan ja viikonloppuisin. Pahalta tuntuu olla myös eristetty, savustettu ja saarrettu.

Kiusaamisen estäminen, reilupeli, ryhmäytyminen ovat minusta juuri kasvatusta ja mutta voivat jopa olla opetusta, koska

Opetusta on minusta se, että kiusaaminen lopetetaan. Ryhmän pelisääntöjä opetetaan ja opetetaan, että niistä pidetään kiinni. 
Opetetaan tulemaan toimeen erilaisten ihmisten kanssa, 
Opetetaan hyväksymään erilaisuus ja sietämään erilaista ihmistä, joka toimii ryhmän pelisääntöjen mukaan.

***
Yläkuvan hengessä tarvitsemme kouluun koulumestareita, jotka saavat reilun pelin toimimaan, eikä varpusparvia, jotka lähtevät pakoon kun ensimmäiset kiusaamisen sivallukset suomitaan uhreihin.

Koulukiusaaminen on unelmien kahvaamista

Koulukiusaaminen on aihe, josta pitäisi joka päivä kirjoittaa, ja kitkeä, viimeksi kirjoitin siitä 25.8.2011 täällä.

Koulukiusaamisella on STOP-koulukiusaaminen  omat sivut täällä.

Presidenttitenteissä puhutaan suvaitsevaisuudesta niin siihen voisi kytkeä KiVa-koulun eli siis kiusaamisen vastaisen koulun. Koulukiusaamiselta katkotaan lahjakkaiden ja herkkien ihmisten kaikki nuoruuden unelmat, painetaan alas osaaminen estetään opiskelu, kaverisuhteet, eristetään, latistetaan henkisesti. Kuinka 2000-luvulla asia voi sivistysvaltiossa olla näin!

Moni vanhus muistelee haikana kultaista nuoruuttaan. Kiusatuilla on tulevaisuudessa muisteltavanaan nuoruuden nöyryytys, yksin jättäminen, häpeä ja pelko. Kiusatun koulu menee huonommin, koska  jännittää, nöyryytetään, hakataan, tulee mustelmia, räkää tulee kasvoille, aiheutuu tahroja vaatteisiin, ja syvälle mieleen.

Joskus sanoin omien lasten vanhempainillassa, missä jokainen vanhempi toivoi, että oma lapsi ei olisi koulukiusattu, niin kuin minäkin - Sanoin ja tarkoitin, että olisin mielummin koulukiusattu kuin koulukiusaaja. Kukaan ei kommentoinut.

Puhetta pitää olla koulukiusaamista vastaan, ja suvaitsevaisuuden puolesta. Teot pitää seurata ei perässä vaan jo edellä, asiaa ei voi jättää puheen tasolle. Sanahelinä on pahempaa kuin hiljaisuus, parasta ovat jämäkät teot.

Koulukiusaamista kohtaan pitää olla SUVAITSEMATON, täytyy pitää rajoista kiinni, sovitella, keskustella, mutta jos mikään muu ei auta, pitää löytyä ratkaisuja, rankaisuja ja ja koulukiusaajaa pitää kuulla, jos kuitenkaan koulukiusaaminen ei lopu, kiusaajan pitää vaihtaa koulua, eikä kiusatun!

Löysin netistä kirja-arvion, varmasti hyvä kirja: Jokke on arvioinut Tiina Holmerg-Kaleniuksen kirjaa täällä