Mikael Saarinen: Tunne älysi älyä tuntevasi

Mikael Saarinen: Tunne älysi älyä tuntevasi, opas oman ja työyhteisön tunneälyn kehittämiseen, WSOY 2001, sivuja 264.

Kirja on syntynyt käytännön työn oivallusten kautta ja minusta auttaa luettunakin, on hyvä kirja.

Kirja on jaettu neljään osaan: tunneälyn perusteet, oman tunneälyn kehittäminen, 15 askelta menestykseen ja hyvinvointiin sekä organisaation tunneälyn kehittäminen. Kommentoin seuraavaksi lyhyesti kolmea ensimmäistä osaa. Huomaa, että tätä on myynnissä, ja bloggauksen sisältö perustuu ensimmäiseen painokseen vuodelta 2001

Kaikilla ihmisillä voi olla  tarve oppia tuntemaan itseään ja löytää uusia ratkaisumalleja painetilanteissa eli tämä on kaikille hyvä kirja.

Alkukappaleissa Mikael Saarinen tuo hyvin esiin luolamiehen reaktion "taistele tai pakene", lisäksi hän painottaa, että kiirettä ei voiteta lisäämällä työtahtia, Jos viesti ei mene perille, HUUTAMINEN tuskin auttaa. Lisäksi työuupumukseenkaan ei löydy patenttilääkettä työpaikkaliikunnasta, vaan ehkä muualta. Ilman tunnetta järkiperäisyyskin kärsii.

Saarinen viittaa Golemanin teokseen Tunneäly työelämässä (1999), jossa on havaittu, että älykkyysosamäärä tai arvosanat eivät selitä menestystä työelämässä. Olen lukenut  Daniel Golemanin teoksen ja se on minusta hyvä kirja ja sisältää paljon samoja asioita, mutta on amerikkalaisempi kuin Saarisen. Goleman perustelee kaikkea yleensä tulosten kannalta, Saarinen minusta hyvinvoinnin ja jaksamisen kannalta. Kirjojen lähtökohta on kuitenkin täsmälleen sama, että tunneäly on tärkeää. Goleman perustelee tunneälyä sloganilla "kovia tuloksia pehmeillä kyvyillä" ja perustelee rekrytoinnin ja työpaikan vaihtajien kustannuksilla tunneälyn tärkeyttä. Lisäksi hän korostaa myynnissä kuuntelemisen, mutta myös suostuttelun tärkeyttä. Saarinen minusta listaa myynnin alaksi, joka vaatii tunneälykkyyttä, mutta ei puhu suostuttelusta. Saarinen ja Goleman ovat molemmat sitä mieltä, että tunneälyä voi kehittää, ja se kehittyy eikä ole synnynnäinen ominaisuus, osa voi tosin olla synnynnäistä esimerkiksi temperamentti.

Tunneälytekijöitä jaetaan eri tavoin, ja Golemanilla on minusta hieman eri jako, mutta Saarinen puhuu ydintekijöistä, välittävistä tekijöistä sekä seuraamuksesta. Tunneälytestejä on ollut jo vuonna 2001, eli nyt varmasti enemmän ja parempia. Suomi ei ole tunneälyssä mitenkään huono "maa".

Saarinen viittaa myös tuolloin pinnalle olleeseen, mutta edelleen vaikuttavaan Tommy Hellsteniin, eli puhutaan henkilöstä, jotka kieltävät omat tarpeensa  ja ovat taakankantajia. Tällöinkin voidaan parantaa tilannetta tunneälyllä. Ihmisellä pitäisi olla kykyä lukea myös sanattomia viestejä, ja sekin liittyy tunneälyyn. Vuorovaikutusta Saarinen vertaa myös paritanssiin, myös odotusten suhteen.

Omaa tunneälyä voi siis kehittää, mutta muutoksen pitää käynnistyä itsestä, eikä se ole aina hauskaa. 'Pitää takoa, kun rauta on kuumaa', mutta Saarisen mukaan raudan kuumentaminen on jatkuva pitkäkestoinen projekti (ja vaatii energiaa). Maltti kuuluu myös muutokseen. Omasta lähtökohdasta tapahtuva muutos on parempi kuin se tavallinen muutos, eli on pakko muuttua, pakko on ehkä tehokas, mutta usein huono. Kannattaa tehdä muutossuunnitelma, seurata sitä, hankkia tukijoukko ja arvioida. etenemistään

Kirjassa käydään "läpi" 15 eri tunneälykomponenttia ja niiden kehittämistä, tämä oli itselleni edelleen hedelmällisin osa kirjasta.

Ensimmäinen askel otetaan vakuuttavuuteen, jotta ei tarvitsisi pönkittää itseään, tarvitaan tervettä itseluottamusta.

Toinen askel on omien tunteiden tiedostaminen ja myös omien impulssien hallinta. Usein varsinkin painetilanteissa yksilö ja ryhmä käyttäytyvät varsin alkukantaisella tavalla.

Askel tarvitaan myös empaattisuuteen ja impulssien hallintaan. Ryhmässä on rasittavaa, jos joku on jatkuvasti äänessä. Saarisen mukaan USA:ssa yllättävän moni on vastannut, että olisi halunnut lyödä työkaveria!

Viides askel otetaan todellisuuden tajuun. Kannattaa miettiä asioiden oikea mittasuhde. Hyvää on, jos osaa etäännyttää itsensä ongelmasta (ei varmaankaan liiaksi). Oman totuuden ja tosiasioiden suhde kannattaa aika ajoin tarkistaa. Tähän liittyy myös työn ja vapaa-ajan erottaminen toisistaan. On pakko -ajattelu on usein huonoa.

Saarisen kuudes askel otetaan itsetuntemukseen. Kirjassa on hyvä amerikkalainen mantra olen ok, sinäkin olet. Jos tuntee ja hyväksyy itsensä, on helpompi hyväksyä toinenkin.

Muita tärkeitä askelia otetaan itsenäisyyteen, ja sosiaaliseen vastuuseen. Tässä Saarinen viittaa silloin muodissa olleisiin optioihin. Jos johtajat kuittaavat optioita ja työntekijät eivät saa, johto ei ole vastuullinen. Toisaalta 'olen vain töissä täällä' -asenne työntekijällä ei ole kovin vastuullinen.

Optimismi on hyvä ominaisuus. Maailma kantaa. Realistinen optimismi on vielä kannatettavampaa. Optimismi varmasti voi johtaa flow-tiloihin, mutta miten päästään koko ryhmän optimismiin?

Stressinsietoonkin otetaan oma askel. Saarinen puhuu monesti, että pelkkä liikunta ei riitä, vaikka onkin tärkeää, tarvitaan muutakin, kuten jäntevä vapaa-aika, järkevät harrastukset ja rentouttavat mielikuvat. TYKY-toimintakaan ei saisi olla pelkkää liikuntaa. Oma erehtymättömyyden vaatimus lisää stressiä.

Joustavuus on askel, joka kannattaa ottaa, se helpottaa muuttuvissa tilanteissa, kuten myöskin ongelmanratkaisutaidot. Tässä hän viittaa Ben Furmanin ja Tapani Aholan ratkaisukeskeiseen terapiaan. Ratkaisujen löytämistä voivat estää haitalliset ryhmäilmiöt. Palaverit voivat olla tehottomia, mutta myös tehokkaat palaverit voivat muuttua tehottomiksi, jos ei ole oikeaa vuorovaikutusta ja kuuntelua.

Viimeiset kaksi askelta otetaan itsensä toteuttamiseen ja onnellisuuteen. Kun saa toteuttaa itseään, kokee kaiken mielekkääksi. Saarisen tekstistä huokuu monta kertaa itsensä kuuntelu, eli ei kannata roikkua työssä, joka tekee pahaa tai odottaa 40 vuotta "kun sitten eläkkeellä". Olin viitosentoista vuotta sitten Saarisen "luennolla" ja muistin kaikkein selvimmin tämän eläke-jutun kertomuksesta, jolloin henkilö oli kuollut ennen eläkeikää. Elämä ja tunneäly ovat "tässä ja nyt". Onnellisuuskin on luultavasti paljon tässä ja nyt, tai ainakin niin, että onnellisuus saavutetaan, mutta sitä ei voi suoraan saada tai saavuttaa.

Mikael Saarinen on ollut kirjan kirjoittamiseen aikaan psykologian lisensiaatti ja psykoterapeutti.

Nyt tai syyskuun alussa MTV:n AVA-kanavalla alkaa uusi kausi Ensitreffit alttarilla -ohjelmasta, ja Mikael Saarinen on uusi asiantuntija, korvaako Kari Kiianmaan. Vaikka formaatti on herättänyt myös kritiikkiä, minusta se on hyvä. Olen katsonut Suomen lisäksi myös Ruotsin kauden sekä Ruotsin TV:stä että Avalta sekä USA;n, jota juuri nyt näytetään. Minusta Suomen toteutus oli hyvin suomalainen ja hyvä. Uskon, että tunneälykäs Mikael Saarinen täyttää asiantuntijan paikan hyvin.
Traileri, jossa hän puhuu löytynee Katsomosta täältä.