Olipa kerran Höpöhöpömaassa lehmä, joka lypsi 18 litraa maitoa päivässä.
Lehmän omistaja möi maidon eteenpäin välittäjälle, joka möi sen kauppaan, joka möi sen kuluttajalle.
Lehmän maitoketjua varten oli yksi viranomainen, joka antoi luvan pitää lehmiä, toinen viranomainen, joka möi päästöoikeuksia, lehmä tuottaa näet metaania. Kolmas viranomainen tarkkaili rehukauppaa. Näillä kolmella viranomaisella oli esimies.
Toisessa virastossa oli myös vastaavasti maidon kuljetusta valvomassa kolme viranomaista, ja heillä esimies. Näiden kahden viraston esimiehellä oli lisäksi esimies ylemmässä virastossa. Koska maitokauppa oli monimutkainen asia, oli viranomaisia virastoja ja virastojen ylivirastoja ja virastopäälliköitä iso liuta. Kaikille maksettiin palkka, lomarahat ja eläkkeet.
Koska Höpöhöpömaassa rahat loppuivat, sitä lainattiin. Jostain syystä lainarahaa saatiin ja saatiin.
Lainahana ehtyi ja tuli velkojen takaisinmaksun aika.
Lehmälle tehtiin kulukuuri. Tuotantotavoitteita nostettiin 36 litraan päivässä, entisen kahden lypsyn sijasta, piti lehmä lypsää neljästi. Koska aikaa syömiseen ei ollut rehumäärä puolitettiin, mutta koska tuloja tuli enemmän rehulle asetettiin vero.
Tätä uudistusta varten tehtiin komitea, joka pohti asiaa. Se ehdotti uuden viraston perustamista, johon palkattiin julkisia viranomaisia.
Jostain syystä velan maksu ei onnistunutkaan. Vaikka maitomäärä oli laskenut 18 litrasta, lehmälle asetettiin uusi uljas 72 litran tuotantotavoite.
Tämä tarina on yhtä paljon totta kuin yläkuva on oikea lehmä.
Tämä on yksi muunnelma lehmätarinoista. Tässä tarinassa lainahana ei mennyt umpeen, mutta lehmä meni.
Kaikki päättyi hyvin, sillä vaikka maitoa ei enää tullutkaan, velat annettiin anteeksi.
Viranomaiset tosin moittivat lehmän asennetta, mutta tuottivat maan maidon ulkomailta toistaiseksi
-velkarahalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Roskapostin vuoksi kommenttien valvonta on päällä.
Kiitos kuitenkin, että kommentoit :)