Kansalaisaloite maksuttomasta toisesta asteesta sai täyteen 50 000 kannatusilmoitusta

Kansalaisaloite maksuttomasta toisesta asteesta sai täyteen 50 000 kannatusilmoitusta. Onnittelut.
Hienoa, että aloite eteni eduskuntaan.

Perusteluina aloitteelle oli nuorisobarometrin tiedot, että rahan puute on syy olla suorittamatta loppuun toisen asteen tutkintoa.

Olen seurannut keskustelua vieressä, mutta viikonloppuna kysyttiin minun mielipidettäni asiaan. Mielipiteeni on se, että aloite on eduskunnassa, joka varmasti osaa tehdä oikeita päätöksiä.

Asioita, jotka minusta ovat tosia
*Toisen asteen  tutkinnon aloittaminen maksaa eniten, koska ammatillisessa koulutuksessa hankitaan työvaatetus ja valtaosa kirjoista, samaten lukiossa hankitaan isoin kirja/lisenssi -satsi ensimäiseen jaksoon.

*Olen itse maksanut kolmen nuoren kirjalaskun, ja laskenut summat, ja olivat suuria. Bloggaus on TÄÄLLÄ, vuodelta 2012, jota olen vielä editoinut 2015.

*Ammatilliselta koulutukselta leikattiin noin 200 miljoonaa euroa, eikö keskeyttämistä auttaisi koulutukseen ja ohjaamiseen panostaminen.

Kysymyksiä, jos aloite hyväksytään
*Määrätäänkö oppilatoksille velvoite hankkia materiaalit olemassa olevalla rahoituksella?
*Saako materiaalit aina uudestaan, jos vaihtaa alaa tai menee toiseen koulutukseen?
*Koska korkeakouluhaku  muuttuu, ehdotetaan, että ylioppilaskirjoituksia voi uusia ja uusia, onko tämäkin aivan maksutonta touhua?
*Muutetaanko oppivelvollisuutta niin, että jokaiselta vaaditaan toisen asteen tutkinto? Tällöinhan kukaan ei voi enää keskeyttää? Olisiko se perustuslain vastaista?

Asioita, jotka minusta ovat tosia
*Toisen asteen tutkinnon keskeyttämisen syyt ovat minusta puutteelliset opiskelutaidot, huono osaaminen peruskoulun jälkeen (pisa-tulokset heikkenevät, ja ikäluokan osaamiserot kasvavat), motivaatio-ongelmat, erilaiset sairaudet, väärä ala, muutto toiselle paikkakunnalle, keskeyttäminen ei minusta johdu pelkästään opiskelumateriaalien kalleudesta.

*Vähävaraisilla perheillä on mahdollisuus saada hakemuksesta täydentävää toimeentulotukea oppimateriaaleihin, lapsi siirtyy toiselle asteelle 15- tai 16-vuotiaana, tällöin ei saa opintotukea, vaan lapsilisää. Täysikäisenä tilanne muuttuu, mutta vanhempien kuuluu auttaa lastaan koulunkäymisen aiheuttamissa kustannuksissa. (ollaanko kasvatusvastuuta ja elatusvastuuta siirtämässä enemmän yhteiskunnalle?)

*Lukiossa tavaramerkiksi on muodostunut kalliit vanhojen tanssit, ne ovat vapaaehtoisia, eivät pakollisia. Kuinka näihin aina riittää rahoja, ja näitä näytetään jopa pääuutisissa?

Perustuslaki takaa opiskelun varattomuuden sitä estämättä, eli yhteiskunnan pitää turvata vähävaraisille koulunkäynnin mahdollisuus. Miksei järjestöt valita näistä tapauksista eduskunnan oikeusasiamiehelle. Helpointa olisi muuttaa muutamaa lakia, eikä varattomien asemaan minusta tarvitse turvata ostamalla kaikille kaikkea materiaalia ilmaiseksi, vaan tukemalla niitä, joilla on oikeasti vaikeuksia.

Luultavasti mitään tavaraa ei tulla saamaan omaksi, vaan kaikki tulee olemaan kierrätysmateriaalia ja määräaikaisia lisenssejä, kuten peruskoulussa.

Osa nuorista ovat ilmeisesti paremmissa varoissa, sillä lukioiden lähellä on paljon mopoautoja parkissa, vanhojen tansseihin on ainakin osalla varaa käyttää satoja euroja, jotkut anovat lomaa ulkomaan matkoihin, ja opettajien mukaan älykännyköitä, kuten iPhoneja räplitään tunneilla, viimeksi tänään aamu-tv:ssä.

Suomen valtionvelkatilanne on huolestuttava, ja tuskainen, jos lainakorot nousevat 1%-yksiköstä vaikka 5%-yksikköön tulee Suomelle neljän miljardin vuosittainen lisälasku, valtion velkaa on nimittäin yli 100 miljardia euroa, eivätkä verot kata edes valtion eikä kuntien menoja.

Tämä on omaa pohdiskeluani. Minusta olisi parempi panostaa enemmän lasten neuvolatoimintaan, ja varoja siihen, että työnaatajalle ei kohdistu liikaa kustannuksia perhevapaista. Tarvitsemme myös perhevapaauudistuksen.

Tunnustan, että lukiomateriaalit ovat kalliita, Suomessa kaikki on kallista, ruoka, asunnot ja eläminen yleensä. Lopulta siihen on varaa, minkä kokee arvokkaaksi, minusta sivistys ja koulutus ja itsensä kehittäminen on arvokkainta, siihen perheiltä toivoisi olevan rahaa. Meidän perheemme ei omista eikä omistanut kesäpaikkaa, meillä ei ole ollut varaa omakotiaasemiseen, emme ole koskaan lomamatkailleet, emme omista asuntoautoa emmekä purjevenettä, emme syö ravintolassa, ajan pyörällä ja kävelen, omistamme yhden auton, jolla tuodaan lähinnä ruokaa kotiin ja ajetaan välttämättömät ajot. Emme ole olleet emmekä ole rikkaita, yhden ihmisen palkalla elätettiin viisi ihmistä, mutta koulukirjoihin meillä oli aina varaa. Meillä oli myös varaa virikkeelliseen elämään, johon kuuluivat lasten kirjat, leluja, sopiva määrä pelejä ja harrastuksia, ja elimme tavallista arkielämää. Minulla ei ole ollut koskaan niin kallista autoa, kuin uusi mopoauto on. En ole koskaan omistanut myöskään yli 100 euron kännykkää. Minulla on kotona 300 euron läppäri, jolla tätä taon.

Koulujen pitäisi valita materiaalit niin, että mitään turhaa ei osteta, eikä turhan kallista. Minusta varattomuus ei ole oma vika, vaan tilanne, jota varten hyvinvointiyhteiskunnan pitää auttaa. Minusta vähävaraisia pitää tukea, mutta muut kyllä selviävät.

(editoin tätä mielipidettä viimeksi 14.3.2018 klo 20:25).