Vox Romana oli meidän latinan oppikirjamme oppikoulussa. Painoksessa lukee "et usum scholarum et universitatum" eli koulujen ja yliopistojen käyttöön.
Vox Romana eli roomalainen ääni on varsin yleissivistävä oppikirja, siinä on Cornelius Nepos'in tekstejä Hamilcarista ja Hannibalista, Julius Caesarin Gallian sodasta. Gallian sodan alkuperäistä painosta myös luimme. Caesar oli varsin aikaansaava sotapäällikkö, joka - vaikka puhui itsestään kolmannessa persoonassa - ei ollut vaatimaton.
Pääpaino oli M. Tullus Ciceron ensimmäisessä puheessa Catilinaa vastaan, pidetty senaatissa (Oratio prima in L. Catiliam, habita in Senatu)
Puheen alkuhan on kuulu, kuinka kauan siis Catilina aiot koetella kärsivällisyyttämme ..
Quo usque tandem abutere, Catilina, patientia nostra? quam diu etiam furot iste tuus nos edudet?
Ciceron puheesta tulee myös sanonta O tempora, o mores! ei oi aikoja oi tapoja, eli moralisointi oli jo tuolloin käytetty vaikutustapa.
C. Valerius Catullus -runo Passer deliciae meae puellae jäi mieleen
Runo kuuluu kokonaisuudessaan näin:
Passer deliciae meae puellae
quicum ludere, quem in sinu tenere
cui primum digitum dare appetenti
et acres solet incitare morsus,
cum desiderio meo nitenti
carum nescio quid libet iocari
et solaciolum sui doloris,
credo, tum gravis acquiescet ardor:
Tecum ludere sicut ipsa possem
et tristes animi levare curas!
Tyttöä verrataan varpuseen.
Catulluksen runo Vihaan ja rakastan on raju ja lyhyt
Odi et amo
quicum ludere, quem in sinu tenere
cui primum digitum dare appetenti
et acres solet incitare morsus,
cum desiderio meo nitenti
carum nescio quid libet iocari
et solaciolum sui doloris,
credo, tum gravis acquiescet ardor:
Tecum ludere sicut ipsa possem
et tristes animi levare curas!
Tyttöä verrataan varpuseen.
Catulluksen runo Vihaan ja rakastan on raju ja lyhyt
Odi et amo
Odi et amo
Quare id faciam, fortasse requires
Nescio, sed fieri sentio et excrucior
Vihaan ja rakastan
Miksi se tapahtuu, ehkä kysyt?
En tiedä. Se vain tapahtuu ja kärsin
En ole lukenut latinaa 33 vuoteen, joten käännös ei ole aivan oikea, mutta suuntaa antava ja runo on varsin raju. Excrucior liittyy minusta ristillä virumiseen, joten pakotettu rakkaus on hyvin kiduttavaa. Latinassa kirjain c ääntyy k:ksi ja odi et amo lyhenee odet amo, eli i ei äänny.
*****
Latinan alkeiskirjamme alkoi lauseella "Nauta navigat", tämähän tarkoittaa merimies purjehtii, seuraavaksi opetettiin agricola arat eli maanviljelijä viljelee. Julia vacca est, sen sijaan tuotti vaikeuksia, sillä lause kääntyy Julialla on lehmä, ei siis Julia on lehmä. Nauta eli merimies on a-loppuinen, vaikka kuuluu ensimmäiseen deklinaation eli on feminiinimuotoinen. Latinassa oli muistaakseni viisi deklinaatiota, joista kolmonen oli vaikein. Sijamuotoja oli muistaakseni viisi nominatiivi, akkusatiivi, genetiivi, datiivi ja ablatiivi, joista ablatiivi on monimerkityksellisin, lisäksi oli vokatiivi, puhuttelumuoto ei yleinen oppikirjoissa. Ablatiivilajeja on monia esim ablativus absolutus.
Predikaattia kannatti etsiskellä lauseen lopusta. Verbien taivutus oli itse asiassa aika vaikeaa ja epäsäännöllisiä verbejä oli paljon. Tunnetuin on tietenkin Fero perusmerkityksellään kantaa. Sanasta johtuu esim. englannin sana lautta eli ferry, verbin muotoja opeteltiin esim. fero, tuli, latum, ferre, eli tuli on imperfekti, latum on partisiippi ja ferre on infinitiivi. Fero verbillä on kymmeniä merkityksiä ja johdannaisia esim refero, rettuli, relatum, referre. Sanasta tulee minusta nykykieliin merkitys referenssi.
Mitä tärkeämpi verbi sen epäsäännöllisempi se usein oli. Perus olla-verbi taipui indikatiivin preesensissä varsin yksinkertaisesti muistaakseni
SUM, ES, EST ja monikko SUMUS, ESTIS, SUNT, hieman kuten espanjan kielessä.
Jotain on siis muistissa seitsemän vuoden latinan opinnoista. Kirjoitin yo-kirjoituksissa latinan pitkänä kielenä.
*****
Latinan alkeiskirjamme alkoi lauseella "Nauta navigat", tämähän tarkoittaa merimies purjehtii, seuraavaksi opetettiin agricola arat eli maanviljelijä viljelee. Julia vacca est, sen sijaan tuotti vaikeuksia, sillä lause kääntyy Julialla on lehmä, ei siis Julia on lehmä. Nauta eli merimies on a-loppuinen, vaikka kuuluu ensimmäiseen deklinaation eli on feminiinimuotoinen. Latinassa oli muistaakseni viisi deklinaatiota, joista kolmonen oli vaikein. Sijamuotoja oli muistaakseni viisi nominatiivi, akkusatiivi, genetiivi, datiivi ja ablatiivi, joista ablatiivi on monimerkityksellisin, lisäksi oli vokatiivi, puhuttelumuoto ei yleinen oppikirjoissa. Ablatiivilajeja on monia esim ablativus absolutus.
Predikaattia kannatti etsiskellä lauseen lopusta. Verbien taivutus oli itse asiassa aika vaikeaa ja epäsäännöllisiä verbejä oli paljon. Tunnetuin on tietenkin Fero perusmerkityksellään kantaa. Sanasta johtuu esim. englannin sana lautta eli ferry, verbin muotoja opeteltiin esim. fero, tuli, latum, ferre, eli tuli on imperfekti, latum on partisiippi ja ferre on infinitiivi. Fero verbillä on kymmeniä merkityksiä ja johdannaisia esim refero, rettuli, relatum, referre. Sanasta tulee minusta nykykieliin merkitys referenssi.
Mitä tärkeämpi verbi sen epäsäännöllisempi se usein oli. Perus olla-verbi taipui indikatiivin preesensissä varsin yksinkertaisesti muistaakseni
SUM, ES, EST ja monikko SUMUS, ESTIS, SUNT, hieman kuten espanjan kielessä.
Jotain on siis muistissa seitsemän vuoden latinan opinnoista. Kirjoitin yo-kirjoituksissa latinan pitkänä kielenä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Roskapostin vuoksi kommenttien valvonta on päällä.
Kiitos kuitenkin, että kommentoit :)