Matkailun eettisyys ja jatko?

Matkailun eettisyys on aihe josta piti kirjottaa jo syksyllä. Aihe on jäänyt luonnoksiin.

Lentämistä on arvosteltu, ja sen aiheuttamaa hiilidioksidia, vaaditttiin lentoveroa ja lentämisen rajoittamista, ja osa kompensoi päästöjään.

Sitten tuli Korona, joka vaikutti dramaattisesti lentämiseen. Wuhanin epidemiaan aikana kaikki jatkui entisellään, mutta Italian ja Itävallan infektiotilanteen jälkeen lentoliikenne on hiljennyt. Hotellit, matkailuyritykset, ja lentoyhtiöt heiluvat kassakriisissä, ja osa on heittänyt pyyhkeen kehään.

Tarkastelen tässä postauksessa aihetta, jota en saanut valmiiksi. Itse matkustan vähän. Syksyllä oli elämäni toisella lentomatkalla Kööpenhaminaan, josta lentokonekuva on. Tänään torstaina 26.3.2020 piti lentää Finnairilla Berliiniin. Matka ei toteudu.

Koronakriisi on pandemiakriisi, mutta heijastuu talouteen, joka on notkahtamassa. Tiettyjen sektorin yritykset lakoavat. Lentoyhtiöt, hotellit ja ravintolat sulkevat oviaan. Myös tapahtumanjärjestäjät ovat kovilla. Matkailu ja sen oheispalvelut työllistävät kuljetusyrityksiä, majoitussektoria, kahviloiita, ravintoloita, kauppaa ja muita palveluja. Koronapelon vuoksi kaikki ei-kiireellinen ostaminen vähenee. Kansantaloudessa on kerranaisvaikutukset ja talouden BKT supistuu rajusti.

Omat murheet ovat pienet. Itsellä on loppuvuodeksi osallistumisoikeus Aurajoen yöjuoksuun, Paavo Nurmi Maratonille, ja Ruissalojuoksuun. Keikkalippuja oli maaliskuulle yksi, huhtikuulle kaksi, toukokuuhun kaksi, kesäkuulle myös kaksi, ja kesäfestarilippuja on kolme. Festarit on Turussa, missä asun, ja keikkalipuuja on Turussa, Salossa ja Helsingissä. Tämä on pientä osalta lähtee työpaikka, firmat kaatuvat ja Koronaan menehdytään.

Tämä matkailun rikastuttama elämäntapa joko jatkuu, muuntuu tai loppuu.

Ilmakehän hiilidioksiditaso jatkuvasti  kasvaa, joten nyt olisi hyvä tilaisuus ihmiskunnalla, tai sillä osalla joka jää henkiin, tehdä uudelleen arvioita. Olen itsekin luultavasti koronariskiryhmässä. Pelottaa tartunta, ja töissä ja kaupassa tapahtuu kohtaamisia, joten tässä itsekin yrittää pinnistellä erakkona.

Matkailun arvo Suomen kansantaloudelle on suuri, vuonna 2017, oli ulkomaalaisia matkailijoita 8,3 miljoonaa, sektorin koko oli 4,6 miljardia. Sektori työllistää hotelleja, joissa oli 6,8 miljoonaa yöpymistä, ja kotimaisia yöpymisiä 15,4 miljoonaa yöpymistä. Koko sektorin arvo on 15 miljardia euroa, ja työllistää 140 000 henkeä.
Suomalaisten matkat ulkomaille olivat 8,5 miljonaa, ja kotimaassa 26 miljoonaa. Yleisimmin matkat suuntautuivat Viroon, Espanjaan, ja Ruotsiin.
Keskivertosuomalaisen lomamatkat vuonna 2017:
1,5 maksullisen majoituksen kotimaanmatkaa,
1,5 ulkomaanmatkaa, joka sisälsi yöpymisen kohdemaassa,
0,4 ulkomaan päivämatkaa tai risteilyä lähialueille. (Lähde tilastokeskus)

Matkailun vaikutus

-Tuo kohdemaalle valuuttatuloja, töitä ja verotuloja

-Voi vakauttaa maan oloja, ja vahvistaa demokratiaa

-Lentokoneet aiheuttavat hiilidioksipäästöjä

-Hotellit, uimarannat, asvalttitiet hävittävät luontoa ja alkuperäistä kulttuuria.

-Turisteille myydään krääsää.

-Risteilyalukset eivät ole niin ekologisia kuin otonaoloa. Miksi kelluttaa ihmisiä juomassa ja syömässä?

-Matkailu lähentää maita, mutta luo edellytyksiä tautien nopealle leviämiselle.
(Jatkuu toivottavasti )

Sijaiskohtu synnyttää myös eettisiä kysymyksiä

Jos kohdunvuokraus sallitaan, helpottaa se monia lapsettomia pareja. Alustavana ehdotuksena olisi rajoitettu lupa sijaiskohtuun, eli jos pari ei voi saada lapsia, jonkin lääketieteellisen syyn vuoksi. Tässä tulee heti ongelmaksi, miten rajataan, aina on joku väliinputoaja. Yleensä adoption syy on lapsettomuus.

Syntyy myös aivan uusi ongelma, kuka on äiti, synnyttäjä vai sukusolujen luovuttaja.

Keinohedelmöityksessä sukusolun luovuttaja ei ole yleensä isä eikä äiti vaan nimeenomaan synnyttäjä.

Kohdun vuokrauksessa asia olisi juuri päinvastoin.

Minulla on asiaan mielipide: asia pitää tarkastella sukusolujen luovuttajien, synnyttäjän ja myös LAPSEN kannalta.

Vaikka olen mies luulisin, että side syntyy sikiössä olevan lapsen ja odottajan välillä, mutta myös miehellä pitää olla joitain oikeuksia ja lapsella on oikeus tietää geneettinen lähtökohta, siis minun mielestäni. Adoptio "orpokodista" on tässä mielessä helpointa, ei ole isää eikä äitiä. Muuten voi tulla ongelma, ainakin lapselle, koska häntä kuitenkin alkaa kiinnostaa omat juuret, mistä minä olen tullut ja miksi. Lapsella on oltava minusta oikeus tietää alkuperänsä joka tapauksessa.

Asia kannattaisi huolellisesti pohtia ja tehdä "hyvä" lakialoite ja miettiä pulmat ennen mahdollista lakialoitetta, nyt on vasta yksi lausuntoa annettu. Samalla kannattaa ratkaista koko adoptio- ja avioliittolait ja perhelait kaikki kerralla yhdessä nipussa.

Biologisen isän asemaan on puututtu Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa, jossa on muodostettu kanta, että ihmisoikeussopimuksen mukaan kiistaton biologinen isyys on vahvistettava. Suomessa pitää ottaa tämäkin asia huomioon lakeja uusittaessa, ainakin ennen minusta isyyskanne oli aikarajattu.

Sijaiskohtuja saatetaan tarjota kehitysmaista. Tästä tulee ansaintakeino köyhille ihmisille. En tiedä pitääkö asia pohtia lakiesityksessä. Jossain maissa ilmeisesti jopa veren luovutuksesta on ainakin ennen saanut rahaa, Suomessa vain kahvit, mikä onkin minusta oikein.
***
Adoption oikeutusta voi jokainen miettiä. Lapsen asema siinä on minusta keskeisin. Kenelläkään minusta ei ole subjektiivista oikeutta adoptioon, ihmisoikeuksien ja lapsenoikeuksien pitää minusta turvata lapsen oikeudet, joita valvoo yhteiskunta ja sen laeissa määräämät virkavastuulla toimivat toimivaltaiset viranomaiset.