Mooses Mentula: Isän kanssa kahden ja kirjamarkkinat

Isän kanssa kahden on Mooses Mentulan romaani. Ostin kirjan kolmellakymmenellä sentillä Helsingin Akateemisesta kirjakaupasta, virikkeen tähän sain Suketuksen bloggauksesta, jonka keskustelussa on omia kommenttejani. Bloggaus pitää kirjan hintaa 0,30 e liian halpana.

Itse kirja oli helppolukuinen. Tapahtumapaikka on Lappi. Eteläsuomalainen Jyri, jonka isä on kotoisin seuduilta, on ottanut pestin alakoulun opettajaksi Sodankylään. Jyrin luokalla on Lenne. Lenne on kymmenvuotias poika, joka kärsii vanhempiensa riidoista,  Lenne pelkää, että joutuu etelään eron myötä ja häiriköi koulussa. Lennen isä Jouni on poromies, ja äiti, Marianne on etelästä ja ollut poromiesten perään ja jäänyt pohjoiseen. Mariannen viihtymistä ovat haitanneet keskenmenot ja anopin vinoilut. Jyrin opettajan etiikka on väljää, hän kuskaa Lenneä kotiin ja pian hänellä on kuuma suhde avioliitossa olevan Mariannen kanssa, joka myös "esiiintyy" mielellään netissä. Marianne tietää itsekin olevansa haihattelija, missä ei ole mitään pahaa, nettikameratouhuista en ole samaa mieltä enkä pettämisestä.

Kirjan kerronta etenee loogisesti ja kronologisesti, oletettuun nimensä mukaiseen loppuunsa.

Minusta teoksen suurin ongelma on sen kohdeyleisö. Tekstin muoto on kuin nuorten kirjan, mutta aiheet ovat aikuisten asioita. Tämä ei ole siis lasten kirja, ei nuorten eikä edes aikuisten, minusta kirjalla ei ole kohdeyleisöä. Kirja on lisäksi hyvin ennalta arvattava, eikä se ole minusta pätkääkään hauska. Mentula on sivukannen mukaan kyläkoulun rehtori. Silloin pitäisi tietää, että vain erottamisessa ja varoituksessa kuullaan vanhempia, sen sijaan on eettisesti hyvinkin väärin kirmailla oppilaansa avioliitossa olevan äidin kanssa ja olla"sillai". Lisäksi kirjassa mainittu keuhkoputken tulehdus ei ole ainoa opettajan palkallisen sairasloman syy, työuupumus tai masennus on palkallisen sairasloman syy. Kirjassa lääkäri rikkoo "lääkärin etikkaansa" muuttamalla "uupumuksen" keuhkoputken tulehdukseksi.

Nämä ovat juonikäristelyn raaka-aineet höystettynä poroilla, villisioilla ja rahahuolilla ja kiimaisella kutemisella ja yllätyksettömällä tekstillä, ne eivät sytyttäneet minua. Teoksen lukemiseen meni muutama tunti, junamatka Turkuun ja kotiin jäi enää vain loppuratkaisu, joka on odotettava, mutta minusta onnellinen.

Kirjassa "petollinen" Marianne jää puuhistaan kiinni, ja asetelma on kuin Rysän päällä tv-ohjelmassa, selityksetkin ovat samat:

Sivulla 335, "Jostainhan se pitää se huomio saada, kun ei sinua täällä koskaan näy, Marianne sanoi".
Sivulla 336: "Eli son sitte minun vika, ko sie esiinnyt maailmanlaajuisessa verkossa alasti, Jouni kysyi".

Tyypillinen Rysän päällä -keskustelu, eli pettävä osapuoli vetoaa toisen poissaoloon. Poissaolon syykin on usein juuri sama, eli työnteko ja perheen elatus. Marianne ei käy töissä, eikä edes yritä hakea työtä. Hän tosin on halunnut villisikatarhan, joka kuraa Jounin raha-asiat lopullisesti.

Mooses Mentulan romaani Isän kanssa kahden myytiin siis hintaan 0,30 euroa, laatu/hinta -indeksi oli suuri, sillä hinta oli pieni. Hinta on yllätys, sillä painovuosi on 2013, olen monta huonompaakin kirjaa lukenut. Junamatka kului joutuisasti, teoksessa oli lukujen välissä tyhjiä sivuja, joten sivumäärä 366 ei kerro teoksen todellista pituutta.

Mitä tulee kirjojen alennusmyyntihinnoittelu -keskusteluun?
1. Minusta markkinoilla toimiva yksityinen yritys saa myydä kirjoja haluamallaan hinnalla.

2. On totta, että hinta indikoi jotakin. Markkinoilla tuotteen hinta kertoo tuotteen sen hetkisen arvon. Mutta pitäisikö jokaisella kirjalla olla vakiohinta viisivuotiskauden? Eikö kirjakauppa saisi ottaa uutuuksia ennen kuin vanhat on myyty pois? Tietenkin saa ja pitää. Pitää olla eri hintaisia kirjoja. Katson kirjakaupassa yleensä vain alekirjoja tai erikoiskirjoja, joita myös ostan.

3. Suuria painoksia myydään mittakaavaetujen vuoksi. Ne, jotka haluavat kirjan uutena ja kovakantisena, maksavat sen korkeamman hinnan. Heidän ei tarvitse varailla kirjaa kirjastostakaan. Markkinoiden toimivuutta minusta osoittaa, että hinta alenee. Halpa kirja voi olla hyvä. Kun otetaan iso painos, on hinta ensin korkeampi, loput myydään alemmalla hinnalla. Tässä on osin kyse alenevasta rajahyödystä, rajahinnasta, hintadifferoinninkin idea on sama. Tämä sama ilmiö on ollut c-kasettiaikana, vinyyliaikana, CD-aikana. DVD-aikana, sekä peleille eri pelikonsoleille. Vasta netti mullisti sekä elokuvien, musiikin että pelien hinnan. Muistan ajan 1980-luvulla, jolloin vuokrasimme videolaitteen "muuviboksin"  ja videokasetteja vuorokaudeksi ja maksoi maltaita. Tämä tapahtui muistaakseni Marmorivideossa, joka oli Citykäytävässä Makkaratalossa tai sen vieressä. 1990-luvun alussa vuokrattiin videokameraa aina vuorokaudeksi, ennen kuin ostettiin oma. Videokameroita vuokrasi muistaakseni Thorn. Nyt kaikilla on parempi videokamera kännykässä ja kännykkä on halvempi kuin ennen oli videokamera. James Bond - ja Disney -elokuvat maksoivat ennen VHS-kasetteina 150 markkaa. Nyt niitä myydään DVD:nä muutamaan euroon. SuperNintendo -pelit maksoivat muistaakseni 380 markkaa ammoisina aikoina, sama päti Atari Jaguar peleihin muistaakseni ostin Pitfall-pelinkin hintaan 490 markkaa, PC-peleihin sekä PlayStation 1 -peleihin, kyllä alekopat silloinkin tongittiin. Pelit olivat laadukkaita ja ne todella "puhki" pelattiin.  Yhtä pelikonetta kohti saattoi olla yksi tai kaksi peliä, eli myöskään valinnanvaraa tai tilaongelmaa ei ollut.

4. Ne, joille kelpaa vanha "uusi" kirja tai elokuva, saa sen halvemmalla. Mikä ongelma tässä on? Eivätkö hinnan muutokset kerro markkinoiden toiminnasta? Isot jäämäpinot kaupassa kertovat, että hinta on ollut liian korkea tuotteelle? Tai tuotetta ei ole osattu markkinoida? Tai sille ei ole löytynyt ostajia jostain muusta syystä.

5. Runokirjoja harvoin myydään alennuksella, koska painokset alun alkaen ovat pieniä. Runoko säilyttää arvonsa, mutta proosa ei?

6. Lukiokirjojen vanhoja painoksia on myyty parisenkymmentä vuotta roimin alennuksin, Olen ostanut monta matematiikan kirjasarjaa markan kappalehintaan. Matematiikka ei vanhene, eikä perusfysiikka. Itse asiassa juuri mikään kouluaineen tieto ei vanhene sillä tasolla, kun koulussa opetetaan. Sen ymmärrän, että markan muuttuminen euroiksi uusi painokset. Muuten uusien painosten jatkuvaa virtaa en ymmärrä. Lukio maksaa lukiolaiselle yli 2000 euroa, kirjapino on yli tonni tästä, laskelma on TÄÄLLÄ.