Pekka Järvinen: Esimiestyön vaikeus ja viisaus

Pekka Järvinen: Esimiestyön vaikeus ja viisaus, 168 sivua, johon kuuluu lähdeluettelo ja hakemisto, 2012, 2 painos. Sanoma Pro.

Olen lukenut organisaatiopsykologi Pekka Järviseltä jo 1990-luvun lopulla julkaistun Esimiestyö ongelmatilanteissa -kirjan sekä  Ammattina esimies -kirjan. Kolmas kerta toden sanoo, ja tässä minusta Pekka Järvinen on kehittänyt ja kristallisoinut huomioitaan.

Lukiessani Pekka Järvisen kirjoja ihailen hänen kykyään pysyttäytyä olennaisessa. Hänen mukaansa esimiestyö on vaativaa, jossa pitää olla myös yksin, säilöä tunteita, ja ymmärtää, mitä ristiriitaisia odotuksia esimieheen liitetään. Työyhteisö menee helposti fantasian maailmaan, mutta minunkin mielestäni töissä tehdään töitä, ei juoruilla. Pitäisi käsitellä tosiasioita ei fantasioita.

Jotta esimies pärjäisi, pitää hänellä olla terve minä, ja palvella nöyränä työnantajaa ja johtaa työntekijöitä.

Tähän kirjaan Järvinen on liittänyt kunkin luvun alkuun sanontoja ("Toisen huomioon ottamisen kyky ei periydy geeneissä" Gustav Schulman), ja loppuun tiivistelmän ("Työpaikka ei voi eikä sen tule yrittää tyydyttää ihmisten kaikkia tarpeita"). Sanontojen linkittäminen on eittämätön etu teokselle, vaikka se alkuun tuntui irralliselta.

Järvinen ymmärtää monet ongelmat. Esimiehen ensimmäinen ongelma tulee heti nimityksen jälkeen. Odotukset, vaatimukset ja kysymykset alkavat heti, vastauksia on vaikeampi antaa. Viisaus ei tule yhdessä yössä. Myös asema toiveiden tynnyrinä alkaa heti. Esimiehen pitää säilöä ja antaa vastaukset kompromissien kattilasta, jotta ei keitos pala pannun pohjaan.

Alaisen kummastus voi olla siinä, kuinka reilusta työkaverista tulee kireä esimies. Järvisen mukaan esimiehen voi puolestaan olla vaikea hyväksyä huomiotaan siitä kuinka raadollisia ihmiset ovat. Entinen mukava työkaveri on kiukutteleva pikkulapsi. Ihmisen keskeneräisyys, tavoitteiden, halujen ja toiveiden ristiriita on vaikea hyväksyä. Pelisäännöt eivät pidä, järkipuhe ei tehoa, jälipuhe ei lopu.

En haluaisi avata Järvisen hienoa kirjaa, mutta on pakko todeta, että tässä on hienoja viisauksia arkipäivään. "työssäviihtyminen syntyy työstä" Pelisäännöistä kiinnipito on turhauttavaa, mutta tärkeää" "vanhan imu, uuden pelko", "organisaation tyypilliset hullutukset", kuten "harkitsemattomat kehityshankkeet ja mielipuoliset kehittämismenetelmät"

Lisäksi Järvinen tarkastelee vaikeita yksilöongelmia, joista kaikki eivät suinkaan johdu työstä tai työilmapiiristä tai pomosta.

Viimeisellä sivulla on mainio kiteytys, jota en paljasta, mutta jokainen voi omalla kohdallaan miettiä, minkälainen esimies on paras: narsisitinen vai vaatimaton, tiukka vai lepsu, puolueellinen vai tasapuolinen, raivareita saava intomieli, vai tasaisempi ja vakaampi. 

Järvisen analyysi tai synteesi on vieläkin nerokkaampi, esimies voi olla kahta vastakkaista ominaisuutta eri tilanteessa.