Jos jokin voi mennä pieleen, se menee pieleen ...



 Jokainen uusi peli on aina suurempi kuin edellinen, tämä on alkuperäisen Rayman Jaguar pelin PC-demo
(Print screen kuva)


Fysiikassa tunnetaan ”luonnonlakeja”, kuten aineen häviämättömyyden laki, termodynamiikan pääsäännöt, Newtonin lait, uusia ”keksitään” kun käsitys maailmankaikkeudesta ja hiukkasista etenee.


Työelämässä ja arkipäivän elämässä vallitsevia ”lakeja” ovat sekä Murphyn laki että Parkinsonin kaksi lakia (I ja IV)

Murphyn laki on yksinkertaisuudessaan on "jos jokin voi mennä pieleen, se menee pieleen".

Tämä tarkoittaa sitä että pieleen meno johtuu siitä, että kaikkia osatekijöitä ei ole otettu huomioon. Usein vielä tilannetta pahentaa se seikka, että kun asia menee pieleen, se menee totaalisesti pieleen, ja mokaaminen johtaa vielä pahempaan tilaan, josta aiheutuu vielä lisävahinkoja. Murphyn lakia pahentaa se seikka, että usein pikku mokat yritetään peittää, ja kupla suurenee, ja puhkeamisen jälkeen koko karmeus odottaa näkijäänsä ja kokijaansa.

Parkinsonin ensimmäinen laki kuuluu: Työ pyrkii täyttämään kaiken sille varatun ajan.

Tämä tarkoittaa sitä, että deadline eli määräaika on se raja, joka määrää työn keston. Tämä on sekä hyvä asia, että huono asia. Monesti historiatiedosta ei ole hyötyä työtehtävän määräämisessä, tämän lain vuoksi. Tämän vuoksi ei henkilökunnan lisääminen aina nopeuta työn valmiiksi saattoa. Tämä voi johtua siitä, että jokainen työntekijä on oman työnsä ammattilainen, ja toisen työtä on vaikea lyhyellä tähtäimellä korjata saati tehdä.

Parkinsonin neljäs laki kuuluu: Työntekijämäärä missä tahansa byrokratiassa pyrkii kasvamaan työmäärästä riippumatta, suorittavan työn tekijöiden määrä ei.

Tätä lakia ei pidä ehkä kauheasti perustella, hallintoihmiset yleensä suunnittelevat ja perustelevat työnsä niin, että he ovat korvaamattomia, osa onkin? Toisaalta maailma pyrkii monimutkaistumaan.

Lait ovat leikillisiä, mutta niiden taustalla on wikipedian mukaan oikeaa havaintoaineistoa

Yhdysvaltain armeijan kapteeni Edward A. Murphyn laki olisi sanatarkasti "jos jonkin asian voi tehdä monella tavalla ja näistä tavoista yksi johtaa onnettomuuteen, ennen pitkää joku tekee asian sillä tavalla".

Cyril Northcote Parkinson (1909-1993) oli brittivirkamies, taloustieteilijä ja historioitsija, Wikipedian mukaan hän kehitti lakinsa tutkittuaan brittiläistä imperiumia, hänen lakinsa ovat eri muodoissa, yksinkertaisesti näin.

”työllä on taipumus paisua ja viedä tekijältään kaikki aika, joka siihen on käytettävissä”


” menot nousevat automaattisesti yhtä suuriksi kuin tulot”


” vähenevän pätevyyden laki, jonka mukaan etenkin ylimmän virkamiesluokan epäpätevyys kasvaa ja koulutus jää riittämättömäksi virka-aseman vaativuuteen nähden”.

Lisäksi netistä löytyy lisää Parkinsonin lakeja ja niistä johdettuja variaatioita, kuten ”data kasvaa nopeammin kuin tallennuskapasiteetti”.