Jokerit 1993-1994

Keräsin myös (ks. edellinen teksti) JyväsHyvän jääkiekko keksitarrakalenterin täyteen.

Ostin sattumalta tuotteita alennuksesta, ja sitten kaikki loput alennuksesta, ja JyväsHyvällä toimi vielä vaihtopalvelu, joka oli silloin aivan loistava, ja sen avulla sain täyteen koko albumin.

Lätkäfanit osaavat nuotittaa kauden paremmin. Muistini mukaan Alpo Suhonen oli Jokerien valmentaja, mutta kauden aikana "vaihtui" Hannu Aravirtaan, ja TPS:llä Vladimir Jursinov. Ja tällöin TPS:ssä pelasivat mm. Esa Keskinen, Saku Koivu, Jere Lehtinen, Marko Jantunen, ja Marko Kiprusoff voittaen Euroopan Cupin, joten Jokerien mestaruus oli hieno saavutus heille. Mestarien kuvia ja nimiä voi katsoa kuvasta ja etsiä lisää netistä :)
--
TPS:n keksikalenterikuvan lisäsin syyskuussa 2011, eli löytyy alta :)




Tässä TPS:n joukkue Jyväshyvän keksikeräilytarrojen kuvassa.

Kirjan kansio tässä

Bongaa Kapanen, Juti. ja kumppanit :)

Löysin yksittäisiä tarroja. 

Eli keksissä tuli arkkeja, jossa oli kolmen pelaajan kuva tai osa joukkuekuvasta

Presidentit Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen, Koivisto, Koivisto, Ahtisaari, Halonen, Halonen ja Niinistö ... Stubb

Kun synnyin oli Urho Kaleva Kekkonen jo presidenttinä.
1956 hänet valittiin monen kiemuran kautta valitsijamiesvaalin kolmannen kierroksen äänin 151-149.

1962 Hongalla yritettiin kepittää Kekkonen, turhaan, UKK sai toisen kauden ja sitten synnyin ... ja

1968 vaaleista en muista mitään, mutta Virkkunen ja Vennamo olivat ehdolla, Kekkonen valittiin.

1974 hänet (Kekkonen) valittiin poikkeuslailla, kun kaikki isot puolueet suostuivat siihen ja ETYK saatiin pidettyä, olisihan se ETYK muutenkin ollut, tämä tarkoitti sitä, että demokratia oli jossain mielessä kriisissä.

1978 Kekkosvaalit jäivät ainoiksi, joita seurasin, tosin en ollut vielä silloin äänestysikäinen. Vastaehdokkaina olivat Ahti M Salonen (perustuslailliset), Eino Haikala (SKYP), Raino Westerholm (krist), ja Veikko Vennamo (SMP). Koska isot puolueet olivat Kekkosen takana, hänet valittiin jo ensimmäisellä valitsijamieskierroksella yli 200 valitsijamiehellä.

1978 vaaleihin liittyi koulun äidinkielen ainekin. Kirjoitukseni pääsanoma oli siinä, että Kekkonen on liian vanha, mutta haastajat eivät silti paini samassa sarjassa. Sain muutaman numeron tavallista huonomman aineestani loppukaneetilla ”istuvaa presidenttiä ei saa arvostella”.

No 1978 kausi jäi kesken, erokirjeeseen 26.10.1981. Ero myönnettiin "pikavauhtia" ja seuraavat vaalit olivat jo vuonna 1982. Näistä 1978 vaaleista muistan toisenkin yksityiskohdan. Puhuttiin paljon ”mustasta hevosesta”. Joku kavereista kysyi, mikä se on, niin eräs oikeistonuori epäili sen olevan joku ”kommunisti”.

Todellisuudessa presidentinvaali oli vuoteen 1994 asti valitsijamiesvaali, jossa valitut 300 valitsijamiestä valitsivat presidentin. Tilanne jo aikaansai paljon spekulaatioita ja mustan hevosen eli yllätysnimen esiin vetäminen oli pelin luonnetta. No 1978 vaaleissa ei mitään mustaa hevosta laukannut, vaan Kekkonen valittiin.

Kekkosen kausi jäi siis kesken ja uudet vaalit järjestettiin vuonna 1982 ja pääsin äänestämään presidentinvaaleissa, missä valitsijamiehet valitsivat Mauno Koiviston presidentiksi. Vaikka Johannes Virolainen oli keskustapuolueen ehdokas, moni pelkäsi (tai toivoi), että Ahti Karjalainen olisi ollut ehdokkaana tai mustana hevosena. AKK:ta eli Ahti Karjalaista ajettiin aika voimakkasti presidentiksi. Joka tapauksessa Manulle oli tilaus, olihan hän ollut pääministerinäkin parin otteeseen, vaikka kansanedustajuus puuttui. Koivisto oli parlamentarismin mies. Koivisto istui tuolloin pääministerinä, eikä eronnut, vaikka Kekkosen puolelta niin toivottiin. Koivistolla oli ministerikokemusta, ja hän oli Suomen Pankin pääjohtaja, mutta hän ei ollut koskaan kansanedustaja.

Seuraavat vaalit olivat 1988, jolloin alkoi Koiviston toinen kausi eli Manu valittiin uudelleen, koska Harri Holkeri muistaakseni suositti valitsijamiehilleen Koiviston tukemista jo vaalin alkuvaiheessa, kuin myös, jos oikein muistan, Kalevi Kivistön enemmistöläisvalisijamiehet tekivät vuonna 1982. Tällä tavalla Sorsa pelattiin ulos. 1970-luvulla pidettiin Kekkosen työn jatkajana Karjalaista ja myöhemmin Sorsaa. Näin jälkikäteen tuntuu ihmeelliseltä, että näin oli, mutta 1970-luku oli suomettumisen ja taistolaisuuden aikaa sekä hyvässä että pahassa. Koiviston kausilla oli merkitystä, vaikka historiasta tiedämme, että maailma olisi muuttunut joka tapauksessa. Kekkonen oli ainakin yhden kauden liikaa, mutta oliko Koiviston toinen kausi liikaa, saa historioitsijat päättää, minusta ei.

Koiviston aikana presidentin kausia rajattiin kahdeksi, ja Koivisto päätti sen koskevan myös itseään. Samalla siirryttiin suoraan kaksivaiheiseen vaaliin.
Vuonna 1994 valittiin Martti Ahtisaari toisella kierroksella. Ennen vuotta 1994 mietittiin asettuuko Koivisto kolmannen kerran, mutta ei siis asettunut. Martti Ahtisaaren nimi oli jo muutamia vuosia aiemmin noussut gallupeissa pintaan. SDP:n avoimissa esivaaleissa hän ”syrjäytti” Kalevi Sorsan, pitkäaikaisen pääministerin ja ulkoministerin ehdokkaana. Vaikka Ahtisaari valittiin, ei vaali ollut mitenkään läpihuutojuttu. Ahtisaari YK-tehtävien vuoksi ei ollut lainkaan sisällä kotimaan politiikan kuvioissa, mikä varmasti oli hyväkin asia, koska maan talouslama oli varsin syvä, ja parlamentaarisesti päästiin laajapohjaisiin hallituksiin. Luulin itse, että joko Paavo Väyrynen tai Raimo Ilaskivi olisi päässyt toiselle kierrokselle, mutta Elisabeth Rehn teki kovan kampanjan, joka ei kuitenkaan ihan riittänyt presidentiksi asti, mutta toiselle kierrokselle kuitenkin. Elisabeth Rehn oli puolustusministeri.

Tarja Halonen valittiin vuonna 2000 ja uudestaan vielä 2006. Vuonna 2000 vaaleissa merkittävin siirto oli Sauli Niinistön kieltäytyminen. Riitta Uosukainen ei päässyt toiselle kierrokselle. Koska Martti Ahtisaari ei ollut ehdokkaana, kukaan kai ei ollut huomannut kysyä, oli Tarja Halonen SDP:n ehdokkaana. Luulen, että Halonen valittiin kahdesta syystä, jotka ei riipu hänen kannatuksestaan eikä puoluekannasta, eli ensiksi hänen vastaehdokkaansa Esko Aho oli ollut 4 vaikeaa vuotta pääministerinä. Toinen tekijä oli se, että Halonen oli nainen, ja haluttiin naispresidenttiä. 2006 vaalit piti olla Haloselle läpihuutojuttu, mutta "haloslaisten" lepsuiltua ensimmäisellä kierroksella, se meinasi kostautua, ja uskon, että Sauli Niinistö oli todella lähellä valintaa. Minusta Niinistön aika olisi ollut jo silloin.

Edellä mainittuja presidenttejä on arvosteltu esim. Kekkosta vallankäytöstä, Koivistoa jahkailusta, Ahtisaarta puutteellisesta kotimaan politiikan tuntemisesta, ja Halosta monestakin asiasta esim miinakysymyksestä, esim. takertumisesta valtaoikeuksiiin, mutta meillä on ollut hyvät presidentit. Koska uskon, että aikakausi valitsee presidentin. Kaikki ovat hoitaneet hommaa varmasti parhaaksi Suomen kansalle. Jokainen on ollut oman aikakautensa valittu henkilö, paras siihen saumaan. Usein valinta on voinut olla KYLLÄ jollekin, mutta myös EI jollekin toiselle aatteelle tai henkilölle. Eli vastaehdokas vaikuttaa myös toisen ehdokkaan kannatukseen.

Totta kai vuonna 1956 kun marginaali oli 151-149 olisi ollut toinen tie tallattavana. Myös 1981 olisi voitu valita Virolainen, Karjalainen (ei edes ehdolla), Kivistö, Holkeri, tai Jansson, mutta kansa halusi Koiviston. Vuonna 1988 ei ollut riittävästi tukea saavaa vastaehdokasta. 1994 Ahtisaari sai riittävästi ääniä. Olisiko Sorsa, jos olisi ollut ehdolla, tullut valituksi. Luulen, että Ahtisaari on nyt tyytyväinen, että ei ollut ehdolla enää vuonna 2000, koska hänellä on taskussa Rauhan Nobel. Uskon, että Niinistön momentum olisi ollut vuonna 2000 (ei asettunut ehdokkaaksi), se melkein oli sitten vuonna 2006, mutta äänet ratkaisevat. No nyt hän presidentti.

Varsinkin nyt, kun pääministerillä on suurin valta maassa, kaksi kuuden vuoden jaksoa tuntuu pitkiltä, eikä presidentti johda koko maata. Oikeastaan jo Koiviston kausilla siirryttiin koko vaalikauden hallituksiin, jolloin valta jo ilman perustuslain muutoksia valuu hallitukselle ja eduskunnalle. Kekkonen oli presidenttinä 25 vuotta, nyt SDP:n presidenttiehdokaasta tullut presidentti on ollut presidenttinä 30 vuotta, eli aikakaudet ovat pitkiä. Noin yleishuomiona voi sanoa, että liian pitkä aika jossakin vastuullisessa hommassa kuluttaa ja tulee kaikennäköistä lieveilmiötä, joka ei välttämättä ole hyväksi tehokkaan asioiden hoidon kannalta. Poikkeusoloissa se on varmasti hyvä, mutta ei tasavaltakaan yhtä miestä tai naista kaipaa, eli aina on löytynyt hyvät johtajat.

2012: Ehdokkaana Kokoomuksen Sauli Niinistö, vihreitten Pekka Haavisto, jotka pääsivät toiselle kierrokselle.

Kolmanneksi tuli Keskustan Paavo Väyrynen, Perussuomalaisten Timo Soini oli seuraava. Demarien Paavo Lipponen oli toinen Paavoista, perässään Vasemmistoliiton kaima Arhinmäki. Naisista niukasti enemmän sai Eva Biaudet, isommalla vaalibudjetilla kuin kd:n Sari Essayah.

Kuten aiemmista vaaleista tiedämme, että toisella kierroksella vaikuttaa ehdokkaan kannatus ja vastaehdokkaan vastustus. KANSA päättää demokratiassa!

--
5.2.2012

Niinistö sai 65 % ennakkoäänistä ja voittanee vaalit.

Itse uskon, että suurimmat syyt voittoon olivat, vaikka muuta varmasti väitetään, hänen juristin koulutus, yrittäjätausta oma lakifirma, kv-tehtävät sekä Euroopan investointipankissa että Kokoomuksen puheenjohtaja-aikana, ja se, että Niinistö oli käynyt armeijan ja RUK:n, lisäksi kaverilla on kovat näytöt niin kotimaassa kuin ulkomailla, ihmiset ovat nähnyt mikä mies Niinistö, ja mikä ei ole. Roikkuihan Sauli tsunamin aikana puhelinpylvässä ja joutui kokemaan kaamean tragedian myös kotimaassa, kun vaimo kuoli auto-onnettomuudessa.

Haaviston sanoma, minusta viimeisellä kampanjaviikolla, jäi saapumatta, ainoa oli Dalai Laman tapaaminen, jonka kai Haavisto on jo tehnytkin, mutta muut teot jäivät minulle hyvin epäselväksi. CV:t eivät ole yhteismitallisia, koska Niininistö on ollut pisimpään valtiovarainministerinä, lisäksi oikeusministerinä, ja tasavallan toiseksi tärkeimmässä työssä eli eduskunnan puhemiehenä, akateeminen loppututkinto ja monta muuta. Toisaalta ei tätä CV:llä valittu, vaan vaaleilla

Luultavasti Niinistö hoitaa presidentin tointa asiallisesti ja kansan tuella. Ylipäällikön tehtävät sujuvat, ja armahduksissa Niinistöllä on juristin koulutus taustanaan. Niinistöllä on kokemusta oman lakifirman kautta, ja varmasti ollut tuomioistuimissa. Toivottavasti uhrin asema myös huomioidaan, vaikka armahdus on aina subjektiivinen ja kohdistuu tuomittuun. Katsotaan, miten kunniamerkkejä jaetaan. Luultavasti Niinistö jakaa niitä maltilla, ärisi  eduskunnan puhemiehenä kaikille tasapuolisesti.

26.2.2015
Minusta Tarja Halonen oli  hyvin suvaitsevainen, ja suhteet Putiniin olivat lämpimät ja yhteistyö Venäjän kanssa sujui, Tosin maailmanpolitiikka oli tyven. Nyt Niinistöllä on aikamoinen tehtävä, minusta hän on selvinnyt hyvin, mitä ei minusta voi sanoa Sipilän hallituksen EU-politiikasta, eikä Sipilän hallituksesta ylipäätäänkään. Velkaongelma pitää taittaa, mutta lait pitää valmistella hyvin.

12.5.2017
Suruviesti: presidentti Mauno Koivisto on nukkunut pois. Maassa on suruliputus huomenna 13.5.2017. Vaikka Mauno Koivistoa syytettiin jahkailusta, hän oli myös sanomaan asioista. Hänen viisauksiaan, on se, että sanomisissa ei kannata tyhjentää kerralla koko pajatsoa. Lisäksi Neuvostoliiton hajotessa hän muistaakseni totesi, että ei kannata yllyttää ketään kulkemaan tietä, jota ei ole itse valmis kulkemaan. Nyt Niinistön aikana puhutaan, voiko Suomi antaa turvatakuita muille. Minusta ei voi, ja itsellekin  se on haasteellista. Viro on Naton jäsen, Suomi ei, eikä pidä ollakaan.

Itse olin Mauno Koivisto fani jo 1970-luvun lopulta alkaen, ja seurasin hänen sanomisiaan aika aktiivisesti. Hänen lehtisopulilauseensa on jäänyt elämään, eikä ole minusta ihan tuulesta temmattu.

Suomi saa olla kiitollinen Mauno Koivistolle, hän oli hyvä presidentti, ja minusta esimerkillinen ihminen. Häntähän yleisradion toimittajat muistaakseni hiillostivat varsinkin Harri Holkerin hallituksen aikana, myös armahduslinjaa aikanaan arvosteltiin. Myöhemmin on arvosteltu takertumista vahvaan markkaan ja inkeriläisten muuton jouduttamista ns. paluumuuttajina.

--
29.1.2018
Sauli Niinistö valittiin ensimmäisellä kierroksella presidentiksi, ääniä hän sai annetusita äänistä 62.7 %.

2024

Ensimmäisellä kierroksella Alexander Stubb (kok) sai 27,2% ja Pekka Haavisto (vihr) 25,8% äänistä, he selvisivät toiselle kierrokselle. Kolmanneksi eniten ääniä sai Jussi Halla-aho (ps) 19%, Olli Rehn (kesk)  15,3%, Li Anderson (vas) 4,9% ja Jutta Urpilainen (sd) 4,3%, Sari Essayah (kd) 1,5%, Mika Aaltola (valitsijayhdistys) 1,5% ja Harry Harkimo (Liike Nyt) 0,5%

Toisella kierroksella Alexander Stubb sai 51,6% ja Pekka Haavisto 48,4%.

Leijonamerkit lajiteltu

Liotin ja lajittelin leijonavaakunamerkit ja laitoin kansioon sarjoittain ja arvoittain. Perusmerkillä ei ole juurikaan arvoa, mutta jos merkissä on leijonalla ylimääräinen "jalka" tai hammastus on erityinen, voi olla kyse arvokkaasta merkistä, näitä minulla ei ole.

Suuriruhtinas ajan merkki, näitä on ollut paljon liikkeellä

Laitoin leimaattomat Suomi-postimerkit yhteen kansioon.



Pienenä kerättiin postimerkkejä. Kerättiin kirjekuoria ja lioteltiin, ostettiin postista ja postemerkkikaupoista merkkejä, hankittiin ensipäiväkuoria...

Sitten hiipui harrastus ja homma jäi moneksi kymmeneksi vuodeksi.

Nyttemmin olen ottanut tutuilta liottamattomia postimerkkejä vastaan, muuten olisivat menneet roskiin.

Joulun aikana katsoin, miten postimerkkikauppaa sujuu huuto.netissä: ei suju.

Kohteita on, mutta ei ole huutajia, ja ne harvat kohteet joissa on huutaja, on summat pieniä.

Itse en heitä merkkejä pois, mutta ei niillä näytä arvoa olevan, mutta on niitä hienoa katsoa. Vaikka silloin 1970-luvulla vanhemmat tiesivät, että arvo merkkien nousee, en itse siitä syystä kerännyt merkkejä. Luulen, että keräsin, kun muutkin keräsivät ja ovat postimerkit kuitenkin pala jotakin aikakautta. Oli Paavo Nurmen merkkiä, kun hän 1970-luvulla kuoli, oli MM-kisa -merkkiä, oli Eurooppa-Cept-merkkiä, ja monissa maissa oli sama Europa-Cept -merkki ...

Tutuilta olen saanut eri (etenkin itäblokin) postimerkkejä. Leimattuja hienoja merkkejä, joissa vielä liimapinta, eli olisiko merkit vain myyntitarkoituksessa julkaistu. Osassa hyviä suomi-merkkejä on liimalappu värjännyt ruskeaksi osan merkkiä ja se on pilalla. Tässä vanhoja ranskamerkkejä liimalapulla, mutta teipin jäljen paperissa näkee, eli teippi tuhoaa merkit.

Merkki Neuvostoliitosta

Näitäkin on huuto.netissä mynnissä, eli itäsaksalaisia merkkejä saa alehintaan. Itsellä löytyy itasaksalaisten merkkien lisäksi vielä itänaapurin merkkejä, ja vielä Posta Romanaa, Magyar Postaa, Polskaa ja monia muita.

Liottelin viime vuonna ison läjän japanilaisia, länsisaksalaista, hollantilaista, brittiläistä, ja uudempia eteläafrikasta, kanadalaisia ja intialaisia merkkejä. Varsinkin intialaiset merkit olivat sangen hyvin kiinni paperissa, eli liottaminen käy työstä ja "kuivatus ja prässäys" on hieman työlästä myös, eli kyllä sillä tavoin saa aikansa kulumaan. Olen huomannut, että liotusvesi ei saa olla liian kylmää, haalea vesi on parempaa. Sanomalehti mielellään riittävän vanhaa. Olen käyttänyt myös vanhoja kirjoja. Oikeat ohjeet tosi-filastelistien www-sivuilta.

Filosofin tehtävä on esittää hankalia kysymyksiä

Tämän päivän Turun Sanomissa oli Olli-Jukka Jokisaaren kirjoitus veroprogressiosta ja tulonjaosta mielipiteet palstalla.

Filosofi Jokisaari kirjoittelee aika ajoin lehtiin mm. Jokelan tapausten jälkeen Hesariin muistaakseni otsikolla "Hyytävä viha heikkoutta kohtaan".

Kaveri on julkaissut aforismikokoelman ja omistanee bloginkin.

Filosofien tehtävä on minusta aukilukea maailmaa, mutta myös esittää kysymyksiä ja väittämiä, joihin on vaikea vastata, mutta joihin olisi hyvä vastata. Filosofin kysymykset kumpuavat älystä ja ajattelusta ei yleisestä eikä yksityisestä mielipiteestä

Koulussa luetaan historiaa.

Minusta siellä pitäisi käsitellä myös yritysten historiaa, eikä "hegeliläistä" kansallisvaltioiden historiaa. Toki kansallisvaltiot ovat tärkeitä, mutta miten öljy-yhtiöt, tietotekniikkayhtiöt, suuret monikansalliset yhtiöt vaikuttavat maailman talouksiin ja politiikkaan siirtämällä tuotantoaan eri paikkoihin ja ostaen ja syöden toisiaan pois vapaasti kilpaillen, vai voiko kilpailla vapaasti?

Yhdysvaltojen autokaupunkien talous on vaikeuksissa autoteollisuuden vuoksi, Nokian älypulmat heijastuvat Saloon, Ouluun ja Tampereelle, ja koko Suomeen. Öljy-yhtiöt etsivät uusia öljykohteita ja yritykset siirtävät tuotantoa maasta toiseen. Lääketehtaiden lisensseistä on puhuttu, ja rokotuksista kuten myös pandemioista.

Filosofit voisivat jäsentää näitäkin aluetta, ja ovat jäsentäneetkin. Loppujen lopuksi valtioiden mahdollisuus tehdä omaa politiikkaa on sidottu sen kansalaisten veronmaksukykyyn, investointeihin, viennin ja tuonnin tasapainoon ...

En tiedä, mikä on maailman hankalin kysymys. Erään nuoremman mielestä, se on juuri tuo kysymys itsessään :)

Juha Jokela

Juha Jokelan näytelmiä on käännetty useita, ja siis esitetään ulkomailla. Hienoa!
Myöskin Virta tv-sarjan takana on Juha Jokela.

Itse muistan Juha Jokelan Pulkkisen toisena käsikirjoittajana.

Hän myös esiintyy myös sketseissä:
Jouni Matalamäki -sketseissä, missä tuo oiva taiteilija ja muusansa kanssa seikkailee ja Janne (Juha Jokela) dokumentoi, ja tietenkin
Inkerinmummoissa Jokela esiintyy myös Janne-kuvaajana.

Äänenä hän on äänimies-sketseissä, siinä yrittää kuvata, kun Esko vähän virittelee mikkejään, ja on Osmon pomo.

Itse asiassa Pulkkisen Matalamäki ja Inkerin mummot sketsijatkumoina ovat loistavia, ja sisältävät oivaltavaa ja vähin erin avautuvaa elämänfilosofiaa, ja näissä se normaali teinihuumori puuttuu, hyvää tosin sekin.

Matalamäen tekemä "roskataulukin" on näytelty hyvin, innostus paistaa kuvataiteilijan tekemisessä. Matalamäen apuraha- ja kateuspohdiskelut ovat nerokkaita. Jouni Matalamäen pääteos on "Pusikkotaulu". Pellonkauden jälkeen hän teki veistoksen "Suopursumies". Olikohan niin, että Matalamäki oli valmistunut Limingan taidekoulusta. Roskataulun nimi on Cannesin kollaasi tai TV2 tutkielma 1.

Inkerin mummojen kohtaloksi jäi esiintyminen huonoimmassa kaudessa eli kolmoskaudessa, jossa ainoat siedettävät sketsihahmot olivat Olgan ja Marian lisäksi, käsikirjoittaja ja tuottaja ja Cops, eli Teppo ja oliko se Jukka, se toinen poliisi.

Inkerin mummot on itse asiassa loistavasti näyteltykin. Sekä Antti Virmavirta että varsinkin Jari Salmi ovat loistavia, ei voi sanoa Muamosta, että kuka näyttelee. Ja mikä avautuva kansanperinne, miltei kun aito kuvausmiljöökin. Mustavalkoinen kuva, keinustuoli ja kaappikello tikittää. Ja sitten se "keissi".

Inkerin mummoja on vain yksi sketsi youtubessa, mutta se kannattaa katsoa.

http://www.youtube.com/watch?v=O8wcIhS9OrM

Saattaa löytyä tuolta, ei ole minun laittama,
--
Tämä on kolmoskauden toisessa jaksossa eli olen nimennyt sen
-Kiestin kuuksi ja seuraavissa jaksoissa Inkerinmummot seikailevat teemalla
-Keissi ja Jeegor
-Reino
-Kortit
-Uuden Vuoden tinat
-Valto kuvassa
-Pässinpää
-Kuolema
-Naapuri
-Perunoiden jako, tämä on lempisketsini, siinä perunoita sanotaan nimellä kostitsa, ja joka kierron jälkeen valitetaan, että mie sai ruttusen potun
-Hrutsov
-Shamaanitarina
-Keitto ja pähkinäallergia
- Karkia vesi
Homma päättyy mummojen tarjoukseen lahjoittaa maatila Jannelle (Juha Jokela)

Jouni Matalamäki -sketsit olivat toisessa tuotantokaudessa



Tv-ruudun kuva. "Jouni Matalamäki" soittaa pusikkotaulun grafivedoksen luovutuksesta toinen tuotantokausi

Sketsejä oli ainakin
-Aloitus
-Veronpalautus
-Unicefiin soitto
-Roskataulu, lempisketsini
-Suopursumies
Ei oikeassa järjestyksessä
Viimeisessä jaksossa
-Krapula Janne ja saunakuva, jossa Janne kehuu Matalamäen piirtyvän ja extroissa on ainakin Lussakortti -sketsi.
*****
Juha Jokela on muuten varsin yleinen nimi, eräs ulkopoliittisen instituutin tutkija on samanniminen, Fonectan haussa löytyy 76 osumaa puhelinliittymistä, jotka ovat Juha Jokela -nimisen henkilön hallussa.

Aura Basket

Aura Basket syntyi kun ykkösdivarin korista pelanneet kaarinalainen Ura Basket ja Turun NMKY yhdistivät voimansa edustusmiehisön osalta. Divarista noustiinkin Pieti Poikolan valmentamana Korisliigaan. Samalla pelipaikka vaihtui Samppalinnasta Caribiaan ja Poikola Ray Ailukseen, joka oli valmentanut Turun Riennon naisia. Auran nousua oli avittamassa mm. Juho ja Juha eli Terho ja Sten, mutta Terho ei pelannut Auran liigamiehistössä.

Ensimmäinen liigakausi huipentui hyvään runkosarjaan. Ikimuistoisin ottelu oli omasta mielestäni jatkoaikavoitto Pussihukista. Aura pelasi aika pienellä miehistöllä: Boakai Lalugba, Luke Lloyd, Juha Sten, Niilo Lehtilä, Arto Talvitie, ja Jan-Axel Alanko ja Petri Kallio. Sten valittiin kevätkaudella kuukauden pelaajaksikin, mutta Auran osaksi jäi putoaminen pleijarien ensimmäisellä kieroksella osittain Juppe Stenin toipilaana oloon ja kotisalin puuttumiseen ja siihen, että Porvoon Tarmo teki koreja enemmän.

Seuraava kausi alkoi tappioilla, pelaajarintamalla Sten oli lähtenyt Saksaan, jenkit Lalugba ja Lloyd vaihtuivat. Trion tilalle tulivat Sauli Silvonen kakkospaikan pelaaja KTP:stä, ja jenkit Zach Williams ja Danny Gathings, joista Gathings oli parempi. Williams oli tilastollisesti ok, mutta vaihdettiin kuitenkin Kareem Johnsoniin, joka oli rotevampi ja minusta parempi ja myös valmentaja Ailus oli lähtenyt ja kausi meni masentavana mahalaskuna ja yleisö katosi (me kävimme loppuun asti), jenkitkin lähtivät (tai laitettiin kotiin kulujen pienetämiseksi?), mutta Ruohonen valmensi koko kauden, ja lähtö tuli ykköseen. Pelintekokin tökki, koska myös Kallio oli lähtenyt, eikä Silvonen ole varsinainen pelintekijä, minusta enemmän heittävä takamies, Aura joutui siten peluuttamaan myös kokematonta takamieskaartia, ja sekin vaikutti sekä hyökkäys- että puolustuspäässä.

Jenkkien lähdettyä valopilkkuna oli Alanko, ja koko kauden yrittivät Talvitie, Lehtilä, ja muut kotimaiset, kuten Esa Kaaja. Epäonnistumisen syyt olivat varmasti alun niukat tappiot, pelaajien ja velmentajien vaihtuminen ja tappioiden pelko?

Ensimmäisen liigakauden onnistumisen syyt olivat voittoputki, joka ruokki itseluottamusta. Takamiesaksli Sten-Kallio, sekä laituri Lehtilän oikea käyttö, Talvitien hyvä puolutuspeli, Jonas Mattilan hyvät kolmoset, Eetu Nieminenkin oli tilastollisesti hyvä kolmosten heittäjä, mutta ei saanut peliaikaa, niin kuin ei Mattilakaan, kaverit olivat nuoria ja koripallo on paljolti kova joukkuepuolutuspeli. Alangon hyvä jenkkien tuuraus muistuu mieleen, mutta etenkin Lalugban ja Lloydin vahvuuksien käyttö. Lalugba oli kimmoisa korinaluspelaaja, ei mikään kauko- eikä edes vapaaheittäjä, Lloyd oli levypallorohmu, ja hyvä tsemppari ja pystyi ratkaisemaan otteluita.

Sitä myötä jatkettiin taas Namikana ja Urana, ja ykkösdivaria on tahkottu. Namika meinasi nousta Nunnavuorella pelaten, mutta hävisi ensin yllättäen Huimalle ja sitten vielä Kauhajoen Karhulle. Kotiottelu Karhua vastaan oli aika oranssivaikutteinen. Namikan joukkuueetta valmensi Kimmo Vyyryläinen ja onnistujia oli takamies Mikko Jalonen, mutta myös Talvitie, jenkki Murales Louis, Esa Kaaja ja Silvonen, Alitalo, Luomala ja Pasanen ja koko joukkue onnistui.

Kaarinan Uran seuraava kausi oli myös hyvä, joskaan nousu ei ollut lähelläkään, joukkuueessa onnistuivat mm. Smith, Bennett, Rokala, Kallio, Alitalo, Kylen ... Yritys on nyt hiipunut Namika on kakkosessa ja Ura ykkösen alapäässä, ja oma koriksen seuraamiseni jäi salibandy- ja suunnistuskiireiden vuoksi.

Hienot kolmet kautta Aura Basket jaksoi, tai ainakin kaksi, Namikalla oli 1 hyvä kausi ja Uralla yksi.

Salomonin tuomio

Nykyaikana vilisee paljon kielikuvia, jotka ovat peräisin Vanhasta testamentista, kuten ”veljensä vartija”, syntipukki ja Salomonin tuomio. Sitten on näitä muista mytologioista peräisin olevia sanontoja, kuten Akilleen kantapää, Pyrrhoksen voitto, Ikaroksen lento.

Kiistan ratkaisua kompromisilla sanotaan joskus myös Salomonin tuomioiksi eli molemmat saavat puolet. Mutta alkuperäinen tarkoitus Salomonin tuomiosta selviää Raamatun Kuninkaiden kirjasta (lainausta, koko Raamattukin löytyy netistä)

…

”Hän antoi käskyn: "Halkaiskaa elävä lapsi kahtia ja antakaa toinen puoli toiselle, toinen toiselle."
Silloin rakkaus lapseen pani elävän pojan äidin puhumaan, ja hän huudahti kuninkaalle: "Herrani! Anna lapsi hänelle, älä anna surmata sitä!" Mutta toinen sanoi: "Ei minulle eikä sinulle. Halkaiskaa vain!" . Silloin kuningas lausui: "Antakaa lapsi tuolle, joka ensin puhui, älkää tappako sitä. Hän on lapsen äiti." Kautta koko Israelin levisi tieto tuomiosta, jonka kuningas oli antanut. Kaikki alkoivat kunnioittaa kuningasta, sillä he näkivät nyt, että hän oli saanut Jumalalta viisauden tuomita ja hallita oikein.

”

Eli Salomonin tarkoituksenakaan ei ollut halkaista lasta eikä myöskään antaa tuomiota, vaan selvittää oikea äiti ja antaa lapsi hänelle, näin itse tekstin olen ymmärtänyt. Oikea äiti sai lapsen.

Nykypuheessa ”Salomonin tuomiona” pidetään monesti esimerkiksi nahistelusta annettua jäähyä molemmille pukareille. Kun Suomen ja Kanadan 2016 jääkiekon MM-loppuottelussa Kanadan Stone koukki läpiajossa Sebastian Ahon nurin, Mertaranta kutsui Ahon sukeltamisjäähyä "Salomonin tuomioksi", sillä  Stone oli myös jäähyllä.

--
Veljensä vartija juontuu Kainista ja Abelista, syntipukki löytyy Vanhasta Testamentista, pukki, joka "syyllinen". Akilleen kantapää jäi puutteeksi, koska siitä pidettiin kiinni, kun kaveri muuten kastettiin kestämään kolhuja, Pyrrhoksen voitto ei niin hyvä voitto, Ikaroksen lento päättyi, kun siivet suli, sitten on Canossan matkaa, ei niin kiva matka…

Löysin sattumalta lukion toisen luokan latinan koetekstin (kuva),



joka sinikopiona vetelee viimeisiään, joten kirjoitin käännöstekstin tähän. Tässä mukaillussa kertomuksessa tulee Salomonin tuomion tarkoitus ja päämäärä selväksi, niille varsinkin jotka osaavat tekstin kääntää (tietynlaista sanakirjaa sai käyttää, aikaa oli niin vähän että kaikkea ei ehtinyt hakea, ja sanan perusmuoto oli hyvä osata=).

LIIC (tämä oli meidän luokka Lukion toinen c-luokka)

David annis et morbo infractus Salomonem filium successorem regni Israelitarium constituit. Ei quondam per somnum astare Deus visus est, potetatem tribunes petendi, quae vellet. Sed Salomon nihil nisi sapientiam sibi dari poposcit, reliqua omnis parvi faciens. Deinde documentum insitae sibi a Deo sapientiae dedit.

Nam duae mulieres una in domo habientates cum eodem tempore pueros edidisent atque ex his alter nocte obdisset, mater defuncti alteri feminae insidiate vivtem filium abstuit, mortuum substituit. Inde inter eas altercation orta et postremo ad regem delata est. Difficile fuit indicium inter regantes, quoniam testis deerat. Tum Salomon divina sapientia impletus parimi puerum corpusque eius divide inter mulieres iussit. Una eurum iudicio acquievisset, altera vero cedere potius puero quam discerpi eum maluit. Ex affectu huius femiane Salomon hanc vere materm esse coniectans puerum ei adiudicavit, non sine circumstantium admiratione. Ita propter prudentiam eius reges vicinarum gentium amicitiam ab eo petierunt.