Matti Lahtinen, Timo Lankinen: Koulutuksen lainsäädäntö käytännössä

Matti Lahtinen, Timo Lankinen: Koulutuksen lainsäädäntö käytännössä. Tietosanoma 11. uudistettu painos 2020, sivumäärä 472.

Koulutuksen lainsäädäntö käytännössä on hyvä opas rehtoreille, koulutuspäälliköille, mutta myös opinto-ohjaajille, ja opettajille. Ensimmäisen kerran ostin kirjan aiemman painoksen yli kymmenen vuotta sitten, ja tämä on neljäs teos. Hankin uuden sen vuoksi, että vuonna 2018 uudistui ammatillisen koulutuksen laki, rahoitus muuttui, nyt muuttuu lukiolaki. Seuraavaksi oppivelvollisuus laajenee.  Teos on myös opetushallinnon tenttivaatimuksissa, jonka suoritin jo vuosikymmen sitten. 

Tässä 2020 painoksessa on informatiivinen sisällysluettelo, ja hyvä hakemisto, mutta ei enää lakeja liitteinä, mutta lista laeista ja asetuksista on teemoittain teoksen sivuilla 462 - 464, ja lait löytyvät finnlexistä

Kirja on jaettu kolmeentoista lukuun, jokainen luku on vielä jaettu koulutuksen järjestäjittäin (kunta, valtio, säätiö, koulutuskuntayhtymä ym), ja eri kouluasteen (peruskoulu, lukio, ammatillinen koulutus) mukaan.

Kirjoitan tätä tekstiä itselleni, ja niille, jotka toimivat koulussa, eli en selitä termejä. Aluksi käsitellään koulutuksen lainsäädäntöä, ja sääntelyn muutosta. Sitten esitellään koulutusta koskevat lait, ja kansainväliset sopimukset, koulutuksen eri järjestäjät sekä miten koulutuksen järjestämislupaa säädellään, mitä siinä on, ja miten sitä haetaan.

Tämän jälkeen lähestytään yhä enemmän konkretiaa, koulutuksen tavoitteet, suoritettavat tutkinnot, ja opetussuunnitelma ja tutkinnon perusteet. Opetuksen järjestämistavoista käydään läpi, lähi- etä- ja monimuoto-opetus, ammatillisen koulutuksen puolelta oppisopimuskoulutus ja koulutussopimus. Opetuksen julkisuutta käsitellään, erityisiä opetusjärjestelyjä, päivänavauksia ja aamu- ja iltapäivätoimintaa.

Oppilaan suorituksen arviointi käydään läpi kouluasteittain, ja erikseen lukio ja ammatillinen koulutus. Oppilaan ja opiskelijan oikeudet ja velvollisuudet käydään läpi, ja myöskin oikeusturva ja muutoksen haku. Luku 9 koulutuksen arviointijärjestelmä on lyhyt, koska sääntelyä on purettu.

Kirjan loppuosassa on käsitelty opetussektorin hallinto, koulun opetus- ja ohjaushenkilöstö sekä opetustoimen rahoitusjärjestelmä.

Olen toiminut eri kouluasteilla, ja korkea-asteella, joten koulutuksen kenttä on tuttu, kirjan hankin kuitenkin työkäyttöön, ja lukemista varten, siinä on hyviä nostoja ja huomioita. Lisäksi se on hyvä kattavan hakemistonsa ansiosta. Kirjoittajat ovat juristeja, jotka ovat (olleet) opetushallituksessa töissä, Lankinen pääjohtajanakin, ja  olitöissä opetusministeriössä (nykyisin OKM). 

Kirja on kirjoitettu nojautuen lakeihin, ja niiden avaamiseen on käytetty hallituksen esitysten tekstiä. Todellisuudessa koulussa asiat eivät ole minusta aina niin selviä kuin luullaan tai näyttäytyy hallituksen esitysten perusteluissa , eikä aina myöskään muutoksenhakutilanteissa ole pelkästään merkitystä sillä miten on toimittu, vaan miten toiminta perustellaan muutoksenhakutilanteessa. Vaikeuksia on myös silloin, jos 15-17-vuotiaan huoltajat ovat keskenään eri mielisiä tai eri mieltä kuin huollettava. Tämä opus kuitenkin määrittää, miten pitää toimia, ja mitä lait ja asetukset kertovat.