Olin katsomassa Turun kaupungin teatterin Rock of Ages -kasariteatteriesitystä Turun Domino-elokuvateatterissa, tai entisessä elokuvateatterissa. Esitys alkoi kello 19, väliaika alkoi noin klo 20, ja näytös loppui klo 21.20.
Ilmeisesti keitos on ulkomaista perua, sillä käsikirjoitus on Chris D'Arienzon ja se on suomennettu. Ohjaus on Mikko Koukin.
Juoni
Tämä siis perustunee 2012 tehtyn fimiin, jossa Sherrie Christian (Anna Victoria Eriksson) saapuu Hollywoodiin tähteys mielessään. Drew Boley (Mikael Saari) haaveilee rock-tähteydestä. Kaikki tapahtuu Sunset Stripillä. Drew on baarissa töissä ja tapaa Sherrien, joka ryöstetään. Ahne pormestari havittelee koko korttelia purettavaksi ja uudelleen rakennettavaksi, hänen poikansa on innokas apuri.
Baaria yritetään purkaa. Drew ei uskalla tunnustaa rakkautaan Sherrielle, joka tuppautuu erään rock-tähden kertakäyttöesineksi, ja ajautuu sitten Venus-klubille strippaamaan (tai tanssimaan, vaatteet on kaikilla esityksessä päällä).
Juoni on hyvin kliseinen, ja kuten monessa piirretyssäkin vaikeuksien kautta parit löytävät toisensa, ja pahat muuttuvat kilteiksi. Kantavina teemoina olivat unelmat, unelmointi ja unelmien toteuttaminen.
Vuorosanoja on jonkin verran, mutta miltei koko ajan pistetään lauluksi, ja biisit ovat kevytheviä, joista minusta onnistuneimmin soi Whitesnaken Here I Go Again, joka päätti ensimmäisen näytöksen, sekä yllättäen Europen jo puhki soitettu Final Countdown, joka aloitti toisen näytöksen.
Mikael Saari onnistui minusta hyvin. Vaikka hän oli pääosassa, hänellä ei ollut dominoivaa roolia. Saaren lauluääni riitti, ja hän osaa laulaa. Mikael Saaren oma musiikki on hyvin toisenlaista eikä hän minusta ole omimillaan näytöksessä. Olen joskus pitänyt useistakin esityksen kappaleista, joita oli osa käännetty suomeksikin. Nyt ne esitettiin musikaalina, ja se on tapa, joka minusta pilaa biisit!
Käyn harvoin Turun kaupunginteatterissa, viimeksi vuonna 2000. Muuten olen käynyt Linna-Teatterissa ja muissa teattereissa. Vuonna 2016 olin katsomassa LEX Spexin teatteriesitystä Köysiteatterissa, joka oli harrastelijavoimin tehty. Minusta se oli kyllä parempi kuin tämä laitosteatterin esitys, joka maksoi 45 euroa. Jos rahat voisi saada takaisin, pyytäisin.
Minusta käsikirjoitus oli Rock of Agesissa huono, minua ei tarina koskettanut, koska hahmot olivat liian kliseisiä. Näyttelijät olivat kyllä ammattimaisia, mutta olivat liikaa rutiineissa kiinni. Oliko ohjaus oivaa? Minusta kuivaa.
Domino-teatterin ala-aula oli tupaten täynnä ennen näytäntöä ja kaiken huipuksi jouduin jättämään suhteellisen pienen takin narikkaan, joka maksoi 2,5 euroa, portsari oli ylen innokas paimentamaan minut narikkaan, eikä päästänyt saliin sisälle. Asiasta ei ollut mainintaan missään, eikä portsari perustellut näkemystään. Toisaalta voin sanoa, että narikkahenkilöstö oli ripeää, ja takin sai suhteellisen nopeasti takaisin, vaikka sitä saikin jonottaa.
En tiedä, mikä minua vaivaa keski-iän kyynisyyskö, mutta minusta esitys oli kaiken kaikkiaan aika pitkästyttävä, katsoin kelloa varsin usein. Musikaali on musikaali, mutta rockia pitää esittää rock-asenteella. Olin näkevinäni bändillä nuotteja (tai joitain muita papereita). Bändi näytti taitonsa vasta, kun näytäntö oli loppu, soittivat vapautuneesti ilman nuotteja. Tanssit oli niitä, joita näkee ihan missä vaan. Pormestarin poikaa naurettiin, mutta sekin perustui huonoon suomeen ja siihen, että isä ja poika olivat saksalaisia. Pitää toisaalta sanoa, että moni näyttelijä oli varsin hyvässä fyysisessä kunnossa, joten laulu sujui liikkuessa, ja siirtymät sujuivat hyvin.
Yleisöstä vain muutama lähti väliajalla pois, tai ainakin he asioivat narikasta takkinsa, osa jonotti viiniä lipitettäväksi tai tyytyivät kahviin ja kakkuun. Poislähtijät tuntuivat olevan koululaisia, luultavasti opettaja oli jo havainnut heidät läsnäolevaksi.
Vuonna 2016 olen kirjoittanut erilaisista "kulttuuritapahtumista"
Lex Spexin näytelmästä Peikkometsän pakolaiset täällä
Anssi Kelan Parasta aikaa keikka täällä
Saaristo Open täällä
Coldplayn keikka Friends Arenalla täällä
Olin lisäksi ollut (mutten ole blogannut) Aura Festin molemmissa päivissä, sekä syyskuussa Red Hot Chili Peppersin keikalla. Näissä muissa oli asenne rock.
Rock of Agesin esitys oli aneeminen ja asenne oli minusta musikaali. Musikaalin ystävät nyt sitä on tarjolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Roskapostin vuoksi kommenttien valvonta on päällä.
Kiitos kuitenkin, että kommentoit :)