Aura Basket syntyi kun ykkösdivarin korista pelanneet kaarinalainen Ura Basket ja Turun NMKY yhdistivät voimansa edustusmiehisön osalta. Divarista noustiinkin Pieti Poikolan valmentamana Korisliigaan. Samalla pelipaikka vaihtui Samppalinnasta Caribiaan ja Poikola Ray Ailukseen, joka oli valmentanut Turun Riennon naisia. Auran nousua oli avittamassa mm. Juho ja Juha eli Terho ja Sten, mutta Terho ei pelannut Auran liigamiehistössä.
Ensimmäinen liigakausi huipentui hyvään runkosarjaan. Ikimuistoisin ottelu oli omasta mielestäni jatkoaikavoitto Pussihukista. Aura pelasi aika pienellä miehistöllä: Boakai Lalugba, Luke Lloyd, Juha Sten, Niilo Lehtilä, Arto Talvitie, ja Jan-Axel Alanko ja Petri Kallio. Sten valittiin kevätkaudella kuukauden pelaajaksikin, mutta Auran osaksi jäi putoaminen pleijarien ensimmäisellä kieroksella osittain Juppe Stenin toipilaana oloon ja kotisalin puuttumiseen ja siihen, että Porvoon Tarmo teki koreja enemmän.
Seuraava kausi alkoi tappioilla, pelaajarintamalla Sten oli lähtenyt Saksaan, jenkit Lalugba ja Lloyd vaihtuivat. Trion tilalle tulivat Sauli Silvonen kakkospaikan pelaaja KTP:stä, ja jenkit Zach Williams ja Danny Gathings, joista Gathings oli parempi. Williams oli tilastollisesti ok, mutta vaihdettiin kuitenkin Kareem Johnsoniin, joka oli rotevampi ja minusta parempi ja myös valmentaja Ailus oli lähtenyt ja kausi meni masentavana mahalaskuna ja yleisö katosi (me kävimme loppuun asti), jenkitkin lähtivät (tai laitettiin kotiin kulujen pienetämiseksi?), mutta Ruohonen valmensi koko kauden, ja lähtö tuli ykköseen. Pelintekokin tökki, koska myös Kallio oli lähtenyt, eikä Silvonen ole varsinainen pelintekijä, minusta enemmän heittävä takamies, Aura joutui siten peluuttamaan myös kokematonta takamieskaartia, ja sekin vaikutti sekä hyökkäys- että puolustuspäässä.
Jenkkien lähdettyä valopilkkuna oli Alanko, ja koko kauden yrittivät Talvitie, Lehtilä, ja muut kotimaiset, kuten Esa Kaaja. Epäonnistumisen syyt olivat varmasti alun niukat tappiot, pelaajien ja velmentajien vaihtuminen ja tappioiden pelko?
Ensimmäisen liigakauden onnistumisen syyt olivat voittoputki, joka ruokki itseluottamusta. Takamiesaksli Sten-Kallio, sekä laituri Lehtilän oikea käyttö, Talvitien hyvä puolutuspeli, Jonas Mattilan hyvät kolmoset, Eetu Nieminenkin oli tilastollisesti hyvä kolmosten heittäjä, mutta ei saanut peliaikaa, niin kuin ei Mattilakaan, kaverit olivat nuoria ja koripallo on paljolti kova joukkuepuolutuspeli. Alangon hyvä jenkkien tuuraus muistuu mieleen, mutta etenkin Lalugban ja Lloydin vahvuuksien käyttö. Lalugba oli kimmoisa korinaluspelaaja, ei mikään kauko- eikä edes vapaaheittäjä, Lloyd oli levypallorohmu, ja hyvä tsemppari ja pystyi ratkaisemaan otteluita.
Sitä myötä jatkettiin taas Namikana ja Urana, ja ykkösdivaria on tahkottu. Namika meinasi nousta Nunnavuorella pelaten, mutta hävisi ensin yllättäen Huimalle ja sitten vielä Kauhajoen Karhulle. Kotiottelu Karhua vastaan oli aika oranssivaikutteinen. Namikan joukkuueetta valmensi Kimmo Vyyryläinen ja onnistujia oli takamies Mikko Jalonen, mutta myös Talvitie, jenkki Murales Louis, Esa Kaaja ja Silvonen, Alitalo, Luomala ja Pasanen ja koko joukkue onnistui.
Kaarinan Uran seuraava kausi oli myös hyvä, joskaan nousu ei ollut lähelläkään, joukkuueessa onnistuivat mm. Smith, Bennett, Rokala, Kallio, Alitalo, Kylen ... Yritys on nyt hiipunut Namika on kakkosessa ja Ura ykkösen alapäässä, ja oma koriksen seuraamiseni jäi salibandy- ja suunnistuskiireiden vuoksi.
Hienot kolmet kautta Aura Basket jaksoi, tai ainakin kaksi, Namikalla oli 1 hyvä kausi ja Uralla yksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Roskapostin vuoksi kommenttien valvonta on päällä.
Kiitos kuitenkin, että kommentoit :)