Oppilaitoksen turvallisuusjohtaminen -kirjan esittely ja ajatuksiani kirjasta

Oppilaitoksen turvallisuusjohtaminen, toimittanut Jyri Paasonen, Tietosanoma, 2012, 208 sivua, sisällys ja hakemisto sivumäärässä. Paasonen toimii yliopettajana Laureassa (AMK), muita kirjoittajia ovat alkusanojen mukaan Tero Huumonen ja Laura Paasonen, he ovat turvallisuustutkijoita

Lainaus esittelytekstistä Adlibriksen sivuilta

Oppilaitosten turvallisuus koskettaa suurta määrää ihmisiä päivittäin. Viime vuosina aiheesta käydyissä keskusteluissa suuren painoarvon ovat saaneet yksittäistapaukset, erityisesti koulusurmat ja niihin johtaneet tapahtumaketjut.

Tämä on totta, tulee teoksessa hyvin ilmi

Koska yksittäiset oppilaitokset ovat usein hallinnollisesti osa laajempaa kokonaisuutta, haasteita turvallisuusjohtamiselle aiheuttaa koordinoinnin ja asiantuntemuksen jakautuminen eri tahoille. Keskeinen ongelma oppilaitoksissa onkin, että turvallisuutta ei tarkastella kokonaisvaltaisesti ja että turvallisuustoimien toteutuksessa, resursoinnissa ja valvonnassa on puutteita.

Tämä on totta, tulee hyvin ilmi, resurssointiin ei esitetä mallia, eikä voidakaan resurssointi on budjetti- ja toimintasääntöasia

Oppilaitoksen turvallisuusjohtaminen tarkastelee oppilaitosten turvallisuutta ja riskienhallintaa tutkimustiedon ja käytännön kokemuksen pohjalta oppilaitoksen johtamisen näkökulmasta. Kirjassa on tarkasteltu systemaattisesti myös oppilaitosten turvallisuuteen liittyvää oikeudellista sääntelyä ja vastuukysymyksiä.

Tämä on totta, tulee  ilmi, mutta tilanpuutteen vuoksi yhtään oikeustapausta ei ole, mikä olisi suotavaa. Toisaalta tämä on yleiskatsaus.

Kirja tarjoaa konkreettiset työkalut oppilaitosten turvallisuusjohtamiseen ja esittelee oppilaitoksille kehitetyn riskienhallintamallin.

Yksi malli esitetään luvussa 6. Minusta aika heppoinen malli, lähinnä itsearviointiin, parempi sekin kuin ei mitään.

Eli pohjatiedoksi hyvä kirja. Referoin kirjaa lukupäiväkirjan omaisesti. Väärintulkinnat ovat minun vastuullani, ei lukijan, eikä kirjan toimittajan

Eräänä Oppilaitoksen turvallisuusjohtaminen kirjoittamisen lähtökohtana on Suomessakin tapahtuneet koulusurmat. Hieman on analysoitu asiasta käytyjä nettikeskusteluja. Kuitenkin teoksen lähtökohta on ankkuroitu koulun turvallisuuteen. Johdantoluvussa pohditaan kyllä useita olennaisia asioita kuten ”rikollisuuden kaltaisten vakavien riskien ja oppilaitosten suhdetta ei ole helppo ymmärtää … yhtymäkohdat epäsuoria …”

Alussa viitataan myös Jokelaan ja Kauhajoen tapauksiin, ja siihen että poliisin toimia aselupaan liittyen tutkittiin ja käsiteltiin, ja Saksassa koulusurmaajan isä passitettiin kuolematuottamuksista vankilaan. Ehdottomana etuna pidän, että hirmutekijöiden nimiä ei ole mainittu, muutenkin asia on käsitelty asiallisesti. Johtopäätöksiä tai estotapoja en löytänyt, mutta niitähän ei ole kenelläkään. Kompleksista maailmaa monesti painotetaan, mutta sitä ei avata eikä analysoida, eikä tuoda mitään analyysin välineitäkään.

Kirjan näkökulma on sen tekstin mukaan hallinnollinen ja oikeustieteellinen. Minusta oikeudellisesta vastuusta on parempiakin kirjoja esim. Suopohjan ja Liusvaaran Oikeudellinenvastuu opetustoimessa, jonka luettuaan varmasti ymmärtää, kenellä vastuu on ja miten se ilmenee. Siinä on paljon oikeustapauksia, siinä ei ole toisaalta turvallisuusuhkanäkökulmaa, mutta näkökulma vastuuseen ja vastuutapahtumaan. Opetus on julkista toimintaa, joka perustuu lakiin. Opetustoimen vastuut ovat laeissa ja toimintasäännöissä naulattu kiinni vahvoin vastuuväkäsin.

Kuten kirjan yhdessä luvussa mainitaan eri kouluasteiden laissa määritellään käsite ” Oikeus turvalliseen opiskeluympäristöön" eli esimerkiksi peruskoulun opetukseen osallistuvalla on lain mukainen oikeus tähän, velvollisuus siihen on koululla, lisäksi laissa lukee, että ”Opetuksen järjestäjän tulee hyväksyä järjestyssäännöt tai antaa muut koulussa sovellettavat järjestysmääräykset, joilla edistetään koulun sisäistä järjestystä, opiskelun esteetöntä sujumista sekä kouluyhteisön turvallisuutta ja viihtyisyyttä” (Perusopetuslaki) joka jatkuu

”Edellä 3 momentissa tarkoitetussa järjestyssäännössä ja muissa järjestysmääräyksissä voidaan antaa kouluyhteisön turvallisuuden ja viihtyisyyden kannalta tarpeellisia määräyksiä käytännön järjestelyistä ja asianmukaisesta käyttäytymisestä. Lisäksi määräyksiä voidaan antaa koulun omaisuuden käsittelystä sekä oleskelusta ja liikkumisesta koulurakennuksissa ja koulun alueella”.

Vastuu tulee osittain lakitekstistä, mutta minusta myös kunnan määräämistä johto- ja/tai toimintasäännöistä, kenellä se on tai ei ole. Lisäksi kirjassa mainitaan velvollisuuksia muualtakin  eli aiemmin mainittu velvollisuus järjestää turvallinen opiskeluympäristö, lisäksi on työturvallisuuslain määräykset, velvoite opiskelijahuollon järjestämisestä, aiemmin mainitut järjestyssäännöt sekä pelastuslain mukainen pelastussuunnitelma. Toisaalta kenellekään koulussa ei ole pakkokeinolain mukaisia valtuuksia, ja koulun vastuu ja valta ulottuu vain kouluaikaan ja koulun toimintaan. Edes koulualueella ei ole tarkastusoikeutta esimerkiksi kassien suhteen.

Teoksessa herätetään kysymystä, että toimiiko riskien tunnistaminen? Se on varmasti aiheellinen kysymys. Paineet koululla ovat kovat. Turvallisuus on taattava, tiedot, joista uhkat voivat selvitä on nettien foorumeilla, terveydenhuollon papereissa ja poliisilla, eli moniammatillista yhteistyötä kaivattaisiin, mutta salassapitosäännökset hiertävät. Vanhemmilla on mielipiteitä, ja minusta heillä on oikeus vaatia toimia, käyväthän heidän huollettavansa koulua, ja he ovat veronmaksajia, opettajilla on omat mielipiteensä ja vielä oppilailla. Salassapitosäännökset: mielipiteistä, poliittisista suuntautumisista, sairauksista ja harrastuksista nauttivat Perustuslain suojaa. Eikä yksittäisestä tiedosta seuraa uhkaa tai riskiä. Jos joku harrastaa ammuntaa, siitä ei seuraa välitöntä uhkaa. Jos joku on masentunut siitä ei yksin seuraa uhkaa. Jos joku pukeutuu mustaan, se ei ole uhka. Uhkakuva on palapeli, minkä paloja emme huomaa, emmekä osaa yhdistää. Aina palaset eivät yhdisty, eikä motiivit johda tekojen asteelle. Vasta monen tekijän yhteisvaikutus voi laukaista tapahtumaketjuja, siksi minusta pitäisi selvittää, miksi väkivaltaan turvaudutaan. Pitää muistaa, että monen muunlaista riskiä on olemassa, tulipaloja, kaasuvuotoa, onnettomuuksia, uhkailuja, ulkopuolista varkautta ...

Yleensä koulujen turvallisuudesta puhuttaessa penätään kameroita ja oikeutta turvatarkastuksiin. Kameravalvontaa ei voi minusta ulottaa sosiaalitiloihin, joten sillä ei ole autuaaksi tekevää vaikutusta, lisäksi kameravalvonnasta täytyy ilmoittaa, ja kameroiden paikat ovat tunnetut, sama pätee turvatarkastuksiin, riskit koulukiusaaminen ja uhkailu pitää tunnistaa ja reagoida minusta jo paljon aiemmin  … 

Ampumaselakia selailin, ja minusta siitä ilmenee, että aseenkäsittelylupa ei liene julkinen tieto, ja aseenkäsittelyluvasta päätettäneen 27§:n mukaan. Kuitenkin oppilaitokselle voisi olla hyödyllistä tietää uhkauksien sattuessa, onko henkilöllä mainittu lupa ja aseita. Toki jos poliisille ilmoitetaan, he sen varmasti tietävät tai saavat katsoa rekisteristä, kirja mainitsee, että on ehdotettu, että kuulutusjärjestelmän asennus tehtäisiin yli 100 opiskelijan oppilaitoksessa. Riskitilanteessa kuulutusjärjestelmä ei myöskään yksin tee autuaaksi, mutta sitä voidaan käyttää vain jos se on olemassa. Olemattomalla kuulutusjärjestelmällä ei kuulutella. Turvajärjestelyt ovat lainkin mukaan salaisia, koska niiden vuotaminen julkisuuteen suurentaa riskiä

Netti on minusta kopioinnin maailma. Kirjan mukaan Columbinen tapaus vuonna 1999 aloitti uuden aikakauden. Yleensä jokaisen tapauksen jälkeen vaaditaan kovia toimia ja nollatoleranssia. Toisaalta kirja huomauttaa, että opiskelijoiden riskit joutua esim. väkivallan kohteeksi voivat olla suurempia vapaa-ajalla. Totta, mutta itse olen sitä mieltä, että koska koulu on julkisen vallan järjestämää ja oppivelvollisuus on pakollinen, koulun turvallisuus pitää ensisijaisesti varmistaa

Kirja tarvitsisi enemmän konkretiaa. Teoksessa mainitaan kylläkin oikeita asioita, esimerkiksi jossakin vaiheessa suosiossa olleet strategisen johtamisen tasapainotetut tuloskortit ja faktan, että pitkässä juoksussa jotain tapahtuu, lisäksi mainitaan, että organisaatioissa pyritään enemmän kitkemään haitallisia kehityksiä kuin rakentamaan suotuisia, edelleen turvallisuusriskien jäljet ovat murusina toimijoilla (opettaja, terveydenhoitaja) teoksen mukaan kompleksinen toimintaympäristö haastaa strategian, ja vaatii nopeita siirtoja, eikä kaikkea pystytä ennakoimaan eikä hallitsemaan, mutta toimintaohjeita pystytään antamaan

Teoksessa mainitaan monia asioita, puhutaan prosessiorganisaation haasteista, ydin- ja tukiprosesseista ja prosessin omistajista, puhutaan visiosta, johon strategia kenties suuntaa, kerrataan fakta, että työyhteisön arvot ovat ”joskus” erilaiset kuin tehdyt arvot, päätellään, että koulujen turvallisuusjohtamisessa ja kulttuurissa on haasteita. Turvallisuusjohtaminen yläkäsite riskien hallinnalle eli pitäisi jollakin tasolla tunnistaa riskejä esimerkiksi niiden todennäköisyys, haitan suuruus, ja käsitellä niitä matemaattisesti tai muuten.

Turvallisuuskulttuurin johtamisesta puhutaan. 

Sen jälkeen käsitellään vastuu-käsitettä eli ”velvollisuus vastata jostakin asiasta” on vastuun kantajalla, yhteiskunnallinen oikeudellinen ja eettinen vastuu, sitten eksytään hallintolain ja kuntalain koukeroihin, mutta liian pintapuolisesti. 

Joskin konkreettisesti mainitaan seuraavat vastuun lähteet: perustuslaki 2§ Julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin. Kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkoin lakia. jota täydentää 118 § Vastuu virkatoimista: Virkamies vastaa virkatoimiensa lainmukaisuudesta. Hän on myös vastuussa sellaisesta monijäsenisen toimielimen päätöksestä, jota hän on toimielimen jäsenenä kannattanut.

Paasonen naulaa sivuille perusopetuslain 37§:n

37 §Henkilöstö: Jokaisella koululla, jossa järjestetään tässä laissa tarkoitettua opetusta, tulee olla toiminnasta vastaava rehtori. Sekä tosiasiat että on olemassa sekä rikosoikeudellinen vastuu että vahingonkorvausvastuu ja , että kunnallistan viranhaltijaa koskee työturvallisuuslaki ja määräykset.

 Työturvallisuuslaki 8 § Työnantajan yleinen huolehtimisvelvoite sekä 9§ Työsuojelun toimintaohjelma sekä 10§ Työn vaarojen selvittäminen ja arviointi

Se, että rehtorilla on vastuu, ei tarkoita, että rehtorilla olisi toimivalta kaiken pahan estämiseksi ja absoluuttisen turvallisuuden takaamiseksi. Syrjäytymistä pitäisi ehkäistä, mielenterveysongelmia ennalta ehkäistä ja yhteistoiminnallisuutta ja toisen hyväksyntää lisätä, ja koulukiusaaminen kitkeä toimintakulttuurista.

 ***

Pääanti lienee kuudennessa luvussa  (ennen päättölukua eli seitsemättä), käsitykseni mukaan suositetaan  kysely (minulle tuli mieleen lähinnä organisaation itsearviointi) riskilomake, jonka pohjalta hahmotetaan todennäköisyyksiä, tapahtuman  vakavuutta ja  kehittämistoimia. Tämä minusta tapahtuu monessa työpaikassa vaarojen ja haittojen arvioinnin yhteydessä, joka perustuu jo Työturvallisuuslakiin.

***
Oma näkökulma on seuraava.
Turvallisuuteen minusta kuuluu se, että
*Koulu on ohjeistettu oppimispaikka, jossa toiminta on ennustettavaa.
*Oppilailla on turvallinen oppimisympäristö.
*Opettajilla mahdollisuus opettaa ja kasvattaa,
*Rehtorilla kunnon resurssit vastata koulusta.
*Toimintasäännössä on vastuutettu toimijat tarkoituksenmukaisesti.
*Riskikartoitus on tehty, tarkoituksenmukaisissa kiinteistöissä,
*Kriisi- ja pelastussuunnitelmat on tehty ja testattu.
* Ymmärretään, että ennaltaehkäisy on tärkeä osa turvallisuudessa, ja
*toimintaohjeet kriisitilanteessa täydentävät turvallisuustilannetta.

*Opettajien turvallisuuteen kuuluu se, että tilat ovat turvalliset ja tervelliset,
*Ulkopuolisten toimijoiden taholta tai muualta ei kohdistu uhkaa, koulussa on hyvä työilmapiiri.
*Oppilaiden kannalta turvallisuus on hyvä sisäilma, hyvä oppisympäristö, ja koulu, jossa ei kiusata, eikä uhata väkivallalla.
*Vanhempien mielestä turvallinen koulu on sellainen, johon lapsensa huoletta laittaa oppimaan, saavuttamaan niitä tietoja ja taitoja, joita elämässä tarvitaan.
*Lasta ei kiusata, eikä hänelle tarjota koukuttavia päihteitä.
*Arvostelu ja arviointi on oikeudenmukaista, ja kohtelu asiallista sekä lainmukaista.

*Yhteiskunnan kannalta koulutus on turvallista, jos annetut oppimis- ja kasvatustavoitteet saavutetaan, eikä häiriöitä toiminnassa ole. Veronmaksajan rahoja käytetään tehokkaasti ohjeiden mukaan