Opetushallinnon tutkinnon tutkintovaatimukset ovat OPH:n sivuilla
SISÄLTÖALUEET 1 – 2
Julkisoikeuden perusteet, Yleis- ja kunnallishallinto
Kirjoittaja on oikeustieteen tohtori ja professori, teoksessa on 364 sivua, lähdeviitteitä, ja hallintolaki 6.6.2003/434. Kirja on hyvä. Siinä lähdetään perusoikeusoikeusnäkökulmasta. Koko hallinto perusoikeuksien perustuslain ja hallintolain kannalta käydään läpi. Luin myös professori Heikki Kullan kirjan hallinnosta, tai useitakin. Lopulta luin enää vain Hallintolakia ja Hallintolainkäyttö -lakia. Sekä Mäenpään ja Kullan kirjat sopinevat enemmän oikeustieteilijöille,
Kun tentissä saa opus olla käytössä, pieni vihje kannattaa opetella Perustuslain kohdat ja Hallintolaki suhteellisen hyvin "ulkoa", sieltä on helpompi pykälittäin katsoa. Tein näin sattumalta. Luulin, että kirjoja ei saa tentissä olla ja opettelin lait soveltuvin osin ulkoa. Kirjoista ei oikeita vastauksia ehdi etsimään aika loppuu kesken. Mäenpään kirja on oikeustieteen oppikirjana ainakin Turussa, luultavasti Helsingissäkin, se aukeaa eri tavalla juristiopiskelijoille. Kulutin liikaa aikaa tähän osioon. Hyvän hallinnon periaatteet on hyvä hallita, ja "alaikäisen" ikäraja 15-vuotta on tärkeä huomata hallintolain suhteen.
(Olen huomannut käytännössä esimerkiksi täällä, että julkinen viranomainen tai sen "edustajat" eivät halua antaa nähtäväksi julkisia asiakirjoja tai kopioita niistä, minusta silloin viranomainen ei varmastikaan ole sisäistänyt Olli Mäenpään teosta. Viranomaisen pitäisi julkisen vallan käytössä tarkoin noudattaa lakia. Huolestuttavaa on, että mitään kirjallista päätöstäkään ei tule).
Heikki Suopohja – Lauri Liusvaara: Oikeudellinen vastuu opetustoimessa, Mediator Legis, 5. uudistettu painos, Helsinki 2009, 379 sivua.
Tämä noin nelisatasivuinen opus on mielenkiintoinen katsaus erilaisiin vastuisiin opetustoimessa. Siinä käsitellään niin direktio-oikeudet, palvelussuhdevastuut, virkamiehen velvollisuudet sekä perustuslain kannalta kuin myös opiskelijoiden ja opettajan vastuut lukuisin viittein oikeusratkaisuihin liittyen rikosoikeudelliseen ja vahingon korvausvastuisiin. Rikoslain virkamiesosuutta avataan.
Pääpaino tenttiä kohtaan lienee rikosoikeudellinen vastuu, joka ilmenee rikoslaista, sekä vahingonkorvauksellinen vastuu, joka ilmenee vahingonkorvauslaissa. Tämä opus oli hyvin mielenkiintoinen, eikä sen lukemista voi minusta korvata vain lakeja lukemalla, sillä opetustoimen vastuu koostuu niin monesta pienestä sirpaleesta, jotka tähän oli hyvin argumentoidusti koottu. Toki tässä oli "koulutoimen ote" se helpotti lukemista. Lukuisia oikeustapauksia riittävän kattavasti selostettuna. Sisällys ja kattava hakemisto. Tätä teosta suosittelen,vaikka ei tenttiä suorittaisikaan, mutta toimii opettajana. Myös vanhemmille hyvä opus. Suositan.
Tästä kysyttiin netistäkin luultavasti löytyvä tapaus, opettajan suorittamasta "tarkastuksesta", tilanteessa, että epäillään varkautta. Opettajalla ei ole oikeus tehdä ruumiin tarkastusta ei nyt, eikä varmasti minkään tulevan lain puitteissa. Uuden lain mukaan oppilaan tavarat voidaan tarkastaa kuten päällisin puolin vaatteet eli " Koulun opettajalla ja rehtorilla on työpäivän aikana oikeus tarkastaa oppilaan mukana olevat tavarat, oppilaan hallinnassa olevat koulun säilytystilat ja päällisin puolin hänen vaatteensa" pykälä 36e jatkuu "Oppilaalle tulee ennen tarkastusta ilmoittaa tarkastuksen syy".
Tarkastajan tulee olla oppilaan kanssa samaa sukupuolta. Tarkastuksessa tulee olla läsnä tarkastajan lisäksi toinen täysi-ikäinen koulun henkilökuntaan kuuluva. Oppilaan pyynnöstä tarkastuksessa tulee olla läsnä hänen valitsemansa koulun henkilökuntaan kuuluva, jos tämä on saapuvilla.
Edellä 3 momentissa säädetystä tarkastuksen suorittamistavasta voidaan kuitenkin poiketa, jos se on asian kiireellinen luonne huomioon ottaen turvallisuuden kannalta ehdottoman välttämätöntä. ".
1.8.2014 muuttui oppilas- ja opiskeluhuoltolaki. Se antaa enemmän valtaa oppilaalle ja opiskelijalle päättää, kuka monialaisissa ryhmissä on. Hänen kirjallinen suostumuksensa tarvitaan.
Kun tentissä saa opus olla käytössä, pieni vihje kannattaa opetella Perustuslain kohdat ja Hallintolaki suhteellisen hyvin "ulkoa", sieltä on helpompi pykälittäin katsoa. Tein näin sattumalta. Luulin, että kirjoja ei saa tentissä olla ja opettelin lait soveltuvin osin ulkoa. Kirjoista ei oikeita vastauksia ehdi etsimään aika loppuu kesken. Mäenpään kirja on oikeustieteen oppikirjana ainakin Turussa, luultavasti Helsingissäkin, se aukeaa eri tavalla juristiopiskelijoille. Kulutin liikaa aikaa tähän osioon. Hyvän hallinnon periaatteet on hyvä hallita, ja "alaikäisen" ikäraja 15-vuotta on tärkeä huomata hallintolain suhteen.
(Olen huomannut käytännössä esimerkiksi täällä, että julkinen viranomainen tai sen "edustajat" eivät halua antaa nähtäväksi julkisia asiakirjoja tai kopioita niistä, minusta silloin viranomainen ei varmastikaan ole sisäistänyt Olli Mäenpään teosta. Viranomaisen pitäisi julkisen vallan käytössä tarkoin noudattaa lakia. Huolestuttavaa on, että mitään kirjallista päätöstäkään ei tule).
Heikki Suopohja – Lauri Liusvaara: Oikeudellinen vastuu opetustoimessa, Mediator Legis, 5. uudistettu painos, Helsinki 2009, 379 sivua.
Tämä noin nelisatasivuinen opus on mielenkiintoinen katsaus erilaisiin vastuisiin opetustoimessa. Siinä käsitellään niin direktio-oikeudet, palvelussuhdevastuut, virkamiehen velvollisuudet sekä perustuslain kannalta kuin myös opiskelijoiden ja opettajan vastuut lukuisin viittein oikeusratkaisuihin liittyen rikosoikeudelliseen ja vahingon korvausvastuisiin. Rikoslain virkamiesosuutta avataan.
Pääpaino tenttiä kohtaan lienee rikosoikeudellinen vastuu, joka ilmenee rikoslaista, sekä vahingonkorvauksellinen vastuu, joka ilmenee vahingonkorvauslaissa. Tämä opus oli hyvin mielenkiintoinen, eikä sen lukemista voi minusta korvata vain lakeja lukemalla, sillä opetustoimen vastuu koostuu niin monesta pienestä sirpaleesta, jotka tähän oli hyvin argumentoidusti koottu. Toki tässä oli "koulutoimen ote" se helpotti lukemista. Lukuisia oikeustapauksia riittävän kattavasti selostettuna. Sisällys ja kattava hakemisto. Tätä teosta suosittelen,vaikka ei tenttiä suorittaisikaan, mutta toimii opettajana. Myös vanhemmille hyvä opus. Suositan.
Tästä kysyttiin netistäkin luultavasti löytyvä tapaus, opettajan suorittamasta "tarkastuksesta", tilanteessa, että epäillään varkautta. Opettajalla ei ole oikeus tehdä ruumiin tarkastusta ei nyt, eikä varmasti minkään tulevan lain puitteissa. Uuden lain mukaan oppilaan tavarat voidaan tarkastaa kuten päällisin puolin vaatteet eli " Koulun opettajalla ja rehtorilla on työpäivän aikana oikeus tarkastaa oppilaan mukana olevat tavarat, oppilaan hallinnassa olevat koulun säilytystilat ja päällisin puolin hänen vaatteensa" pykälä 36e jatkuu "Oppilaalle tulee ennen tarkastusta ilmoittaa tarkastuksen syy".
Tarkastajan tulee olla oppilaan kanssa samaa sukupuolta. Tarkastuksessa tulee olla läsnä tarkastajan lisäksi toinen täysi-ikäinen koulun henkilökuntaan kuuluva. Oppilaan pyynnöstä tarkastuksessa tulee olla läsnä hänen valitsemansa koulun henkilökuntaan kuuluva, jos tämä on saapuvilla.
Edellä 3 momentissa säädetystä tarkastuksen suorittamistavasta voidaan kuitenkin poiketa, jos se on asian kiireellinen luonne huomioon ottaen turvallisuuden kannalta ehdottoman välttämätöntä. ".
1.8.2014 muuttui oppilas- ja opiskeluhuoltolaki. Se antaa enemmän valtaa oppilaalle ja opiskelijalle päättää, kuka monialaisissa ryhmissä on. Hänen kirjallinen suostumuksensa tarvitaan.
Heikki Harjula – Kari Prättälä: Kuntalaki, Tausta ja tulkinnat, Talentum, 7. uudistettu painos, Helsinki 2007. Johdanto-osa, luvut 1–5, Kommentaariosa, 1. luku 1–4 ja 8 §, 2. luku 14 §, 3. luku 16–18 §, 4. luku 29 §, 7. luku 50–52 § ja 57–64 § sekä 11. luku 88–100 § yhteensä 744 sivua.
Luin koko kirjan en yllä mainittuja kohtia. Kirja antoi paljon enemmän kuin pelkkä kuntalain läpiluenta, jonka myös suoritin. Harjula ja Prättälä tuovat muita lakeja ja vanhaa lain perimää hyvin esille. Vaikka laki on uusi, jotkut asiat ja periaatteet ovat muuttumattomia ovat uudessa laissa maallikolle näkymättömissä. Minusta hyvä kirja. Sisällys ja hakemisto kuuluu kirjaan. Tästä osasta oli mm. essee koulutoimen hallinnon järjestäminen kaksikielisessä kunnassa. Koska asun Turussa kysymys oli tuttu, mutta yllättävä. Nykyisin 2013 on vain oikein/väärin -kysymyksiä ykkösosuudessa. Tämä kirja on oppikirjana Turussa myös juristi-opiskelijoille. Juristien tenteissä kysymykset ovat laajempia, eikä lähdeteoksia saa olla mukana. Kuntalain mukaiset hallintosäännöt ja delegointisäännöt on hyvä hahmottaa.
Luin koko kirjan en yllä mainittuja kohtia. Kirja antoi paljon enemmän kuin pelkkä kuntalain läpiluenta, jonka myös suoritin. Harjula ja Prättälä tuovat muita lakeja ja vanhaa lain perimää hyvin esille. Vaikka laki on uusi, jotkut asiat ja periaatteet ovat muuttumattomia ovat uudessa laissa maallikolle näkymättömissä. Minusta hyvä kirja. Sisällys ja hakemisto kuuluu kirjaan. Tästä osasta oli mm. essee koulutoimen hallinnon järjestäminen kaksikielisessä kunnassa. Koska asun Turussa kysymys oli tuttu, mutta yllättävä. Nykyisin 2013 on vain oikein/väärin -kysymyksiä ykkösosuudessa. Tämä kirja on oppikirjana Turussa myös juristi-opiskelijoille. Juristien tenteissä kysymykset ovat laajempia, eikä lähdeteoksia saa olla mukana. Kuntalain mukaiset hallintosäännöt ja delegointisäännöt on hyvä hahmottaa.
Pirjo Vehkamäki – Anne Tamminen-Dahlman: Julkisuus ja tietosuoja opetustoimessa, Opetushallitus, Tampere 2004. s. 88
Tämän kirjan lukeminen jäi vähemmälle, koska olen käynyt monta asiaa liittyvää lyhyttä koulutusta. Ongelma on siinä, että asiaan liittyy kaksi lakia: Laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta (621/1999) sekä Henkilötietolaki (523/1999), joiden määräysten välissä pitää tasapainoilla. Lisäksi ensin mainittuun lakiin liittyy asetus.
Pääsääntö on julkisuus, mutta poikkeuksia on. Lisäksi asiakirjan määritelmä kannattaa opetella ulkoa. Tässä osiossa olisi pitänyt olla aikaa perehtyä enemmän. Tajusin jälkikäteen, että asiakirjan julkisuus on määritelty jo perustuslaissa, joten poikkeaminen siitä pitää "lukea selvästi laissa".
Monta knoppia on matkalla, vaikka tieto olisi julkinen, sen voi saada vain pyydettäessä. Lisäksi on tapauksia, joissa ajallisesti estetään tiedonsaanti esim. pääsykokeet ja ylioppilastutkinnon tarkastajat, sekä tapaukset joissa jopa asianomistajalta voidaan estää tiedonsaanti. Sisällys kirjassa on, ei hakemistoa.
Nyt on muuten ilmestynyt teos Pirjo Vehkamäki – Matti Lahtinen ja Anne Tamminen-Dahlman: Julkisuus ja tietosuoja opetustoimessa, Opetushallitus, Tampere 2013. s. 112
Luin opuksen ja siinä on hieman laajemmin avattu asiaa, varsinkin henkilöstörekisteripuolta, ja on hieman lisää esimerkkejä, eli suositan tätä kirjaa, yksi tekijä on lisää eli Matti Lahtinen.
***
Jokainen joka teoksen lukee voi miettiä onko asianmukaista antaa vanhojen oppilaiden henkilötietoja koulusta, mihin minusta annetaan suositusta esim. luokkakokousta järjestettäessä. Kirjassa sanotaan, että voi antaa. Itse vastasin kokeen kysymykseen että luokkakokousta varten voi antaa kyllä nimilistan, sillä se on virallinen asiakirja ja julkinen. Henkilörekisterilain 34§ määrittää, että tarpeeton henkilörekisteri pitää hävittää. Ihmisten nimet ja osoitteet voivat muuttua, eli lista, jossa on osoitteet on vanhentunut, eli kai sen voi sitten antaa, jos se on olemassa. Koulu ei pidä ajantasalla vanhojen oppilaiden osoitteita. Tätä asiaa on käsitelty myös tietosuojavaltuutetun sivulla, josta lainaus: "Arkistonmuodostamissuunnitelmassa määritellään, kuinka kauan opiskelijoiden henkilötietoja säilytetään arkistossa sen jälkeen, kun tietoja ei ole enää tarpeen käyttää aktiivikäytössä päivittäisessä toiminnassa. .......Passiivisessa säilytysvaiheessa olevien tietojen käyttöoikeudet täytyy rajoittaa siten, että vain arkistonhoidosta vastaavat henkilöt voivat käsitellä niitä. Tietoja hävitettäessä on toimittava siten, että hävitettävät tiedot eivät päädy ulkopuolisten käsiin. Tietojen arkistoinnin osalta tarkempaa neuvoa antaa arkistolaitos. "
Maistraatista saa ajantasaiset tiedot, siellä selviää, ovatko ihmiset merkinneet osoitteensa salaiseksi. Asetuksessa viranomaisen toiminnan julkisuudesta ja hyvästä tiedonhallintatavasta 5 § mainitaan, että "Viranomaisella tulee olla sillä käsiteltävinä olevien asioiden seurantaa varten tiedot siitä, mitä diaareja, luetteloita, hakemistoja ja muita asiakirjahallinnon rekistereitä (asiakirjarekisterit) viranomaisella on tai miten tieto viranomaisen julkisista asiakirjoista voidaan muuten löytää".
Viranomaisen tietyt asiakirjat ovat aina julkisia, vaikka muuta lausuisi, esimerkiksi hakudiaari. Elokuussa 2014 Åbo Akademin eräs rehtoriksi hakenut oli ilmoittanut toiveen, että ei halua nimeään julkisuuteen. Turun Sanomat selvitti hakijan nimen ja julkaisi sen ja muut lehdessä. Julkinen asiakirja on julkinen, "julkisuuslain" 24§:ssä on lueteltu 32 poikkeusta eli "salassa pidettävät viranomaisen asiakirjat". Lain 5§ määrittää asiakirjan ja 4§ viranomaiset, joita laki koskee.
***
Olin tentissä täyden ajan, noin puolet oikein/väärin -kysymyksistä osasin ilman lähdemateriaalia. Lopuissa katsoin varmistuksen. Minulla oli liikaa materiaalia mukana, hakemiseen meni liikaa aikaa, aika loppui kesken. Esseet olivat suhteellisen helppoja, mutta kunnon vastauksen kirjoittamiseen vaaditaan aineiston hallintaa sekä nopeaa kirjoituskättä.
Ongelma oli siinä, että sain kuulla vasta kolme päivää ennen tenttiä, että lait ja kirjat saavat olla mukana, enkä käynyt mitään kurssia. Minusta tentti oli sangen hankala, ja aika loppui tosiaan kesken. Tai en ehtinyt tarkastaa. Pääsin kuitenkin läpi ensimmäisellä kerralla.
Ykkösosan tentti on muuttunut 12.12.12 oikein/väärin -kysymyksiksi, ja aikaa on kolme tuntia. Ykkösosa kattaa osiot: julkisoikeuden perusteet sekä yleis- ja kunnallishallinto. OPH:n sivuilla on tenttiaikataulu Helsingissä yleensä tenttejä on joka kuukausi, myös muut järjestävät tenttejä. Itse en käynyt Helsingissä tentissä
Ykkösosan hyväksytyn suorituksen jälkeen on kaksi vuotta aikaa suorittaa kakkososa. Kun Opetushallinnon tutkinnon A- ja B-osa on paketoitu, tulee OPH:sta 188 euron postiennakolla todistus. En käynyt kurssia, ja olin tenteissä perättäisinä kuukausina. Tenttitilaisuudet ovat maksullisia, jos menee kurssille OPH on tarjonnut kurssia 700 euroon eli kokonaiskustannukset ovat 700 kurssi + tentit 100 + todistus 188 = 988 euroa, lisäksi matkat, majoitukset ja materiaali.
Kursseja, niitä 700 euron on esim. OPH:ssa 2 -4.6.2015 (a-osa) ja 4-6.8.2015 (b-osa) sekä toinen kurssi 24.11 -26.11.2015 (a-osa) ja 12.1 - 14.1.2016 (b-osa), Hakaniemenranta 6:ssa Helsingissä.
Kakkososan eli B-osion kirjat ja tarinat olen laittanut tänne.
Tämän kirjan lukeminen jäi vähemmälle, koska olen käynyt monta asiaa liittyvää lyhyttä koulutusta. Ongelma on siinä, että asiaan liittyy kaksi lakia: Laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta (621/1999) sekä Henkilötietolaki (523/1999), joiden määräysten välissä pitää tasapainoilla. Lisäksi ensin mainittuun lakiin liittyy asetus.
Pääsääntö on julkisuus, mutta poikkeuksia on. Lisäksi asiakirjan määritelmä kannattaa opetella ulkoa. Tässä osiossa olisi pitänyt olla aikaa perehtyä enemmän. Tajusin jälkikäteen, että asiakirjan julkisuus on määritelty jo perustuslaissa, joten poikkeaminen siitä pitää "lukea selvästi laissa".
Monta knoppia on matkalla, vaikka tieto olisi julkinen, sen voi saada vain pyydettäessä. Lisäksi on tapauksia, joissa ajallisesti estetään tiedonsaanti esim. pääsykokeet ja ylioppilastutkinnon tarkastajat, sekä tapaukset joissa jopa asianomistajalta voidaan estää tiedonsaanti. Sisällys kirjassa on, ei hakemistoa.
Nyt on muuten ilmestynyt teos Pirjo Vehkamäki – Matti Lahtinen ja Anne Tamminen-Dahlman: Julkisuus ja tietosuoja opetustoimessa, Opetushallitus, Tampere 2013. s. 112
Luin opuksen ja siinä on hieman laajemmin avattu asiaa, varsinkin henkilöstörekisteripuolta, ja on hieman lisää esimerkkejä, eli suositan tätä kirjaa, yksi tekijä on lisää eli Matti Lahtinen.
***
Jokainen joka teoksen lukee voi miettiä onko asianmukaista antaa vanhojen oppilaiden henkilötietoja koulusta, mihin minusta annetaan suositusta esim. luokkakokousta järjestettäessä. Kirjassa sanotaan, että voi antaa. Itse vastasin kokeen kysymykseen että luokkakokousta varten voi antaa kyllä nimilistan, sillä se on virallinen asiakirja ja julkinen. Henkilörekisterilain 34§ määrittää, että tarpeeton henkilörekisteri pitää hävittää. Ihmisten nimet ja osoitteet voivat muuttua, eli lista, jossa on osoitteet on vanhentunut, eli kai sen voi sitten antaa, jos se on olemassa. Koulu ei pidä ajantasalla vanhojen oppilaiden osoitteita. Tätä asiaa on käsitelty myös tietosuojavaltuutetun sivulla, josta lainaus: "Arkistonmuodostamissuunnitelmassa määritellään, kuinka kauan opiskelijoiden henkilötietoja säilytetään arkistossa sen jälkeen, kun tietoja ei ole enää tarpeen käyttää aktiivikäytössä päivittäisessä toiminnassa. .......Passiivisessa säilytysvaiheessa olevien tietojen käyttöoikeudet täytyy rajoittaa siten, että vain arkistonhoidosta vastaavat henkilöt voivat käsitellä niitä. Tietoja hävitettäessä on toimittava siten, että hävitettävät tiedot eivät päädy ulkopuolisten käsiin. Tietojen arkistoinnin osalta tarkempaa neuvoa antaa arkistolaitos. "
Maistraatista saa ajantasaiset tiedot, siellä selviää, ovatko ihmiset merkinneet osoitteensa salaiseksi. Asetuksessa viranomaisen toiminnan julkisuudesta ja hyvästä tiedonhallintatavasta 5 § mainitaan, että "Viranomaisella tulee olla sillä käsiteltävinä olevien asioiden seurantaa varten tiedot siitä, mitä diaareja, luetteloita, hakemistoja ja muita asiakirjahallinnon rekistereitä (asiakirjarekisterit) viranomaisella on tai miten tieto viranomaisen julkisista asiakirjoista voidaan muuten löytää".
Viranomaisen tietyt asiakirjat ovat aina julkisia, vaikka muuta lausuisi, esimerkiksi hakudiaari. Elokuussa 2014 Åbo Akademin eräs rehtoriksi hakenut oli ilmoittanut toiveen, että ei halua nimeään julkisuuteen. Turun Sanomat selvitti hakijan nimen ja julkaisi sen ja muut lehdessä. Julkinen asiakirja on julkinen, "julkisuuslain" 24§:ssä on lueteltu 32 poikkeusta eli "salassa pidettävät viranomaisen asiakirjat". Lain 5§ määrittää asiakirjan ja 4§ viranomaiset, joita laki koskee.
***
Olin tentissä täyden ajan, noin puolet oikein/väärin -kysymyksistä osasin ilman lähdemateriaalia. Lopuissa katsoin varmistuksen. Minulla oli liikaa materiaalia mukana, hakemiseen meni liikaa aikaa, aika loppui kesken. Esseet olivat suhteellisen helppoja, mutta kunnon vastauksen kirjoittamiseen vaaditaan aineiston hallintaa sekä nopeaa kirjoituskättä.
Ongelma oli siinä, että sain kuulla vasta kolme päivää ennen tenttiä, että lait ja kirjat saavat olla mukana, enkä käynyt mitään kurssia. Minusta tentti oli sangen hankala, ja aika loppui tosiaan kesken. Tai en ehtinyt tarkastaa. Pääsin kuitenkin läpi ensimmäisellä kerralla.
Ykkösosan tentti on muuttunut 12.12.12 oikein/väärin -kysymyksiksi, ja aikaa on kolme tuntia. Ykkösosa kattaa osiot: julkisoikeuden perusteet sekä yleis- ja kunnallishallinto. OPH:n sivuilla on tenttiaikataulu Helsingissä yleensä tenttejä on joka kuukausi, myös muut järjestävät tenttejä. Itse en käynyt Helsingissä tentissä
Ykkösosan hyväksytyn suorituksen jälkeen on kaksi vuotta aikaa suorittaa kakkososa. Kun Opetushallinnon tutkinnon A- ja B-osa on paketoitu, tulee OPH:sta 188 euron postiennakolla todistus. En käynyt kurssia, ja olin tenteissä perättäisinä kuukausina. Tenttitilaisuudet ovat maksullisia, jos menee kurssille OPH on tarjonnut kurssia 700 euroon eli kokonaiskustannukset ovat 700 kurssi + tentit 100 + todistus 188 = 988 euroa, lisäksi matkat, majoitukset ja materiaali.
Kursseja, niitä 700 euron on esim. OPH:ssa 2 -4.6.2015 (a-osa) ja 4-6.8.2015 (b-osa) sekä toinen kurssi 24.11 -26.11.2015 (a-osa) ja 12.1 - 14.1.2016 (b-osa), Hakaniemenranta 6:ssa Helsingissä.
Kakkososan eli B-osion kirjat ja tarinat olen laittanut tänne.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Roskapostin vuoksi kommenttien valvonta on päällä.
Kiitos kuitenkin, että kommentoit :)