Jos jokin voi mennä pieleen, se menee pieleen ...



 Jokainen uusi peli on aina suurempi kuin edellinen, tämä on alkuperäisen Rayman Jaguar pelin PC-demo
(Print screen kuva)


Fysiikassa tunnetaan ”luonnonlakeja”, kuten aineen häviämättömyyden laki, termodynamiikan pääsäännöt, Newtonin lait, uusia ”keksitään” kun käsitys maailmankaikkeudesta ja hiukkasista etenee.


Työelämässä ja arkipäivän elämässä vallitsevia ”lakeja” ovat sekä Murphyn laki että Parkinsonin kaksi lakia (I ja IV)

Murphyn laki on yksinkertaisuudessaan on "jos jokin voi mennä pieleen, se menee pieleen".

Tämä tarkoittaa sitä että pieleen meno johtuu siitä, että kaikkia osatekijöitä ei ole otettu huomioon. Usein vielä tilannetta pahentaa se seikka, että kun asia menee pieleen, se menee totaalisesti pieleen, ja mokaaminen johtaa vielä pahempaan tilaan, josta aiheutuu vielä lisävahinkoja. Murphyn lakia pahentaa se seikka, että usein pikku mokat yritetään peittää, ja kupla suurenee, ja puhkeamisen jälkeen koko karmeus odottaa näkijäänsä ja kokijaansa.

Parkinsonin ensimmäinen laki kuuluu: Työ pyrkii täyttämään kaiken sille varatun ajan.

Tämä tarkoittaa sitä, että deadline eli määräaika on se raja, joka määrää työn keston. Tämä on sekä hyvä asia, että huono asia. Monesti historiatiedosta ei ole hyötyä työtehtävän määräämisessä, tämän lain vuoksi. Tämän vuoksi ei henkilökunnan lisääminen aina nopeuta työn valmiiksi saattoa. Tämä voi johtua siitä, että jokainen työntekijä on oman työnsä ammattilainen, ja toisen työtä on vaikea lyhyellä tähtäimellä korjata saati tehdä.

Parkinsonin neljäs laki kuuluu: Työntekijämäärä missä tahansa byrokratiassa pyrkii kasvamaan työmäärästä riippumatta, suorittavan työn tekijöiden määrä ei.

Tätä lakia ei pidä ehkä kauheasti perustella, hallintoihmiset yleensä suunnittelevat ja perustelevat työnsä niin, että he ovat korvaamattomia, osa onkin? Toisaalta maailma pyrkii monimutkaistumaan.

Lait ovat leikillisiä, mutta niiden taustalla on wikipedian mukaan oikeaa havaintoaineistoa

Yhdysvaltain armeijan kapteeni Edward A. Murphyn laki olisi sanatarkasti "jos jonkin asian voi tehdä monella tavalla ja näistä tavoista yksi johtaa onnettomuuteen, ennen pitkää joku tekee asian sillä tavalla".

Cyril Northcote Parkinson (1909-1993) oli brittivirkamies, taloustieteilijä ja historioitsija, Wikipedian mukaan hän kehitti lakinsa tutkittuaan brittiläistä imperiumia, hänen lakinsa ovat eri muodoissa, yksinkertaisesti näin.

”työllä on taipumus paisua ja viedä tekijältään kaikki aika, joka siihen on käytettävissä”


” menot nousevat automaattisesti yhtä suuriksi kuin tulot”


” vähenevän pätevyyden laki, jonka mukaan etenkin ylimmän virkamiesluokan epäpätevyys kasvaa ja koulutus jää riittämättömäksi virka-aseman vaativuuteen nähden”.

Lisäksi netistä löytyy lisää Parkinsonin lakeja ja niistä johdettuja variaatioita, kuten ”data kasvaa nopeammin kuin tallennuskapasiteetti”.

Euroviisut ja menestyminen



Euroviisujen semifinaaliin Bakussa Suomen edustajana osallistui 2012 Pernilla Karlssonin När jag blundar, jonka on säveltänyt ja sanoittanut Pernillan veli Jonas Karlsson. Pernillan tie katkesi semifinaaleihin. Pernilla ei ollut kovin tunnettu eikä menestynyt

Pernilla kuten 2011 edustaja Paradise Oskar olivat minulle hieman tuntemattomampia. Düsseldorfin viisujen jälkeen ostin Paradise Oscarin levyn, ja se on minusta todella laadukas. Paradise Oscarin levyä en löytänyt ifpi:n kultalevyhaulla, kelpo albumi kuitenkin.

Dusseldorfissa 2011 viisuissa voittivat Azerbaijanin Ell ja Nikki ruotsalaislähtöisellä kappaleella Running Scared. Esiintymispaikka ja esitys olivat hyviä Ellillä ja Nikkillä, mutta Oscar joutui laulamaan ensimmäisenä pitkän sillisalaattialun jälkeen, ja Da Da Dam jäikin hännille, minusta semifinaaliesitys, -stailaus ja esiintymispaikka olivat parempia. Saksan Lena Meyer-Landrut oli kymmenes, eli kelpo suoritus, vaikka tuplavoittoa ei tullutkaan.

Moskovan viisujen 2009 voittaja Norjan Alexander Rybak on myynyt singlellään kultaa 6887 kpl:ää Suomessa. CD:tä en nähnyt kultalevyjen joukossa.  Rybakin voittaessa käytössä oli ns sekajärjestelmä eli raadit ja puhelinäänestys ratkaisivat paremmuuden.

Alla ale-kopasta hankitun Rybakin levyn kansikuva, reipas voittaja!

Ruotsi panostaa Melodifestivaalillaan viisuihin joka vuosi paljon, ja vuoden 2012 loppukilpailu oli kovatasoinen puolet kymmenestä kappaleesta olisi voinut viisuissa menestyä. Myös semifinaalit olivat upea tapahtuma, toisin kuin Suomen kulahtanut karsinta näsäviisasteluin. Ruotsi oli vedonlistojen kärjessä ja Loreen jyräsi voittoon Euphorialla, biisi lienee ollut paras, mutta minä en pitänyt siitä, mutta ansaitsi varmasti voittonsa, Loreen pisti itsensä likoon, ja arvostan sitä, että uskaltaa tulla yksin lavalle ilman tanssishowta, semeissä minusta ääni oli himena painuksissa, mutta finaalissa voitto oli vakuuttava.

Euroviisut näen Eurooppaa yhdistävänä kulttuuritapahtumana. Voi olla, että voittajat eivät myy, mutta he jäävät kuitenkin historiaan. Kaikki toimet, joilla Euroopan asioita viedään eteenpäin, ovat hyväksi. Itsekin katson lähetykset, mutta en juuri seuraa muuten euroviisuartistien uraa, enkä osta levyjä.

Ensimmäiset Euroviisut pidettiin vuonna 1956 seitsemän maan kesken Sveitsissä. Jokainen osallistuja maa osallistui kahdella kappaleella, voittaja oli Sveitsin Lys Assia kappaleella Refrain. Euroviisuissa 1957 otettiin käyttöön sääntö, että jokaisella maalla on vain yksi kappale, joka kestää enintään kolme ja puoli minuuttia. Ensimmäistä kertaa osallistujamaat asettivat raadin, joka pisteytti muiden maiden kappaleita. Voittaja oli Alankomaiden 1957 Corry Brokken kappaleella Net als toen. Mitään supemyyntejä ei alkupään voittajille Suomessa ainakaan tullut. Itäblokki piti rinnalla pitkään Interviisuja, joihin Suomikin osallistui, esim. Marion. Interviisuperinteen mukaan ja osin naapuriavun, mutta myös totaalisen panostuksen turvin Itä-Euroopan maat pärjäävät nyt euroviisuissa, se on hienoa.

Suomi osallistui ensimmäisen kerran Euroviisuihin vuonna 1961 Laila Kinnusen kappaleella Valoa ikkunassa, jonka sijoitus kymmenes kuudentoista maan joukossa, Luxemburgin Jean-Claude Pascal voitti. Vuonna 1962 Luxemburgissa voitti Ranska, ja Suomen edustaja Marion Rung sijoittui seitsemänneksi kappaleella Tipi Tii. Marion on osallistunut viisuin toisenkin kerran 1973 kappaleella Tom Tom ja sijoittui kuudenneksi saaden 93 pistettä, kun voittaja Luxemburg sai 129 pistettä. Kaksi kertaa Suomesta on osallistunut myös Fredi eli vuosina 1967 ja 1976 kappaleilla Varjoon, suojaan ja Pump pump. Siskokset Monica ja Ami Aspelund ovat edustaneet Suomea vuosina 1977 Monica kappaleella Lapponia ja Ami 1983 Fantasiaa.

Suomen edustajat voidaan jakaa karkeasti jakaa kahteen kategoriaan, eli ne, jotka ovat jo vakiinnuttaneet uransa, ja ne laulajat, jotka ovat olleet varsin tuntemattomia. Esimerkiksi Suomea 1975 edustanut Pihasoittajat pärjäsi viisuissa hyvin, vaikka oli tuntematon ennen kisoja (ja minusta jälkeen) ja samoin Marion ensimmäisellä kerrallaan. Katri-Helena, Vesa-Matti Loiri, Kirka, Pave Maijanen, Hanna Pakarinen ja Jari Sillanpää olivat saavuttaneet jo hyviä levymyyntilukemia ennen kisoja. Jasmine ja Beat, jotka jäivät molemmat hännille, eivät olleet tunnettuja ennen kisoja, eivätkä oikein niiden jälkeenkään. Jari Sillanpään levy Jari Sillanpää on edelleen Suomen myydyin äänite. Suomesta ainoastaan ja vain Lordi on pystynyt voittamaan viisut, legendaarisena vuonna 2006. Lordin voittaessa oli käytössä yleisöäänestys, eli kansallista raadeista oli luovuttu. 

Myydyimpiä Euroviisuvoittajia ovat Abba ja Celine Dion. Abba voitti viisut 1974 kappaleellaan Waterloo. Waterloo nousi listojen kärkeen muun muassa Iso-Britanniassa, Belgiassa, Norjassa, Suomessa. Abba oli jo vuosi sitten osallistunut Ruotsin karsintaan kappaleellaan Ring Ring, mutta jäi karsinnassa toiseksi. Abba on kiistattomasti kuuluisin yhtye, joka on euroviisut voittanut. Celine Dion on taas kuuluisin naislaulaja, joka on voittanut euroviisut. Dion voitti 1988 edustaen Sveitsiä. Abban levyjä on maailmanlaajuisesti myyty yli 400 miljoonaa. Heidän musiikistaan on tehty Mamma Mia -musikaali ja elokuva. Abba on selkeä viisuvoittaja. Celine Dion on rakentanut rapakon takaista uraansa ilman Euroviisumeriittiäkin?

Johnny Logan Irlannista voitti Euroviisut vuosina 1980 ja 1987 kappaleilla What's another year ja Hold me now. Hän myös teki Linda Martinille voittokappaleen Why me vuoden 1992 viisuihin. Myynti lienee jäänyt aika vaatimamattomaksi.

Yhdistyvän Euroopan hengeesä 1990 viisut  voitti viisut Toto Cutugno kappaleella Insieme. Cotugno, joka on säveltänyt monia Suomessa suosittuja kappaleita esim Olen suomalainen, ei saavuttanut lainkaan menestystä voittokappaleellaan. Eurooppa oli yhdentymässä ja muuri olikin jo kaatunut ja pian Neuvostoliitto hajosi ja Itä-Euroopan maat tulivat viisuihin mukaan. Viisuihin tuli siis lisää maita, jolloin voittaminen oli ja on  yhä vaikeampaa, jo tilastollisestikin. Aluksi huonoiten pärjänneet maat joutuivat vuodeksi katsomoon, mutta pian tuli semifinaali ja nyttemmin semifinaalit. Itä-Euroopan maat ovat alkaneet pärjätä paremmin, koska naapurimaat yleensä äänestävät toisiaan paitsi ehkä Kreikka ja Turkki, mutta hyvä kappale voittaa kaunat, ja se on viisujen hienous. Kreikkakin on viisut voittanut ja Turkki ja Ukraina, hienolla Ruslanan Wild Dancella.

Menestymistä Suomessa voidaan katsoa ifpi:n myyntitilastojen valossa.

Voittajista Abba on myynyt parhaiten, Suomessa vähintään kultalevyjäkin on 11, Celine Dion on myynyt hyvin 9 vähintään kultalevyä Suomessa, Johnny Loganilla ei ole merkintöjä kultalevyistä Suomessa.

Suomen kaikkien aikojen myyyntitilaston ykkönen on Jari Sillanpää samannimisellä albumilla yli 272 000 myytyä äänitettä, ja Kirkan Surun pyyhit silmistäni noin 215 000 myytyä, Sillanpäällä on 9 vähintään kultalevyn myynnyttä äänitettä, kun Kirkalla on 13, ja johtoa pitää euroviisuedustajista Katri Helena 15 kpl, ja Loiri on kolmosena 12, Marionilla 8, Fredillä 4, Lordilla ja Waldolla 3 ja nollapistettä tuoneella Kojolla 2. Aspelund haulla ei löytynyt kultalevyjä. Lapponia on sentään päässyt viralliseen euroviisuhistoria DVD:hen. Lordi siis ei myynnillisesti ole menestynyt muita paremmin. Kun muistaa vielä huonosti pärjänneen Pave Maijasen myyneen kohtuullisesti, voidaan minusta tästä voi vetää johtopäätös (ei tieteellistä vaan mutu), että artistin menestys ja euroviisumenestys eivät ole positiivisessa riippuvuudessa (eivät myöskään toisin päin), paljon riippuu olosuhteista, esiintymispaikasta, lavaesityksestä, ja kyse on vain yhdestä kappaleesta. Abba nousi euroviisuvoiton vuoksi pinnalle, olisi ehkä noussut joka tapauksessa.

Kuitenkin Euroviisut ovat sävellyskilpailu, jossa nykyisin ratkaisevat myös esiintyminen ja lavashow, mutta se ei automaattisesti takaa hyvää levymyyntiä.
*****
Vuoden 2012 Euroviisut
Minulle tuntematon Pernilla edusti Suomea. Suomi tipahtikin finaalista, jossa voittajasuosikkeja ovat Ruotsi, Venäjä ja ehkä jopa Viro, myös Serbia, Romania ja ehkä jopa Italia saattavat pärjätä. Viisut olivat myöhään 27.5.2012 klo 01.00 ratkesi Ruotsin Loreen kappaleella Euphoria, ja voitti vuonna 2012 Euroviisut 372 pisteellä. Toiseksi sijoittui Venäjän ”udmurttimummot” eli Buranovskyie Babushkin Party for everybody ja Serbia tuli kolmanneksi, kaikki ansaitsivat paikkansa top-kolmoseen. Katsoin kaikki Ruotsin Melodifestivaletit, joten Loreen oli varsin tuttu jo ennen Bakun viisuja.

Loreen on myynyt kohtalaisesti, minulla on Loreenin levy. Minusta levy Heal on hyvä.

***
Vuoden 2013 Euroviisut
10.3.2013 Ruotsi valitsi "Andra chansenista" tulleen Robin Stjernbergin YOU:n edustuskappaleekseen. Kappale sai toiseksi eniten yleisöääniä, ja ulkomaiset juryt ratkaisivat voiton sille. SVT:n haastattelussa kaveri oli "sanaton ja liikuttunut". Voiton avain oli siinä, että yhtään kappaletta ylitse muiden ei ollut. Suomea edustaa Krista Siegfrieds kappalella Marry Me. Krista pääsi finaaliin. Englantia edustai "vanha rouva" Bonnie Tyler Heartachesta kuuluisa ja Mike Oldfieldin levylläkin yhden kappaleen laulanut raspikurkku. Biisi on Believe in Me. Lauantaina 20.5.2013 historia toisti itseään, Tanska ja Emmelie de Forest voitti (ansaitusti) Ruotsin viisut. Loppupuolella esiintyneet maat pärjäsivät, paitsi ei Irlanti, joka esiintyi viimeisenä ja oli finaalin viimeinen. Suomi esiintyi nelosena ja jäi sijalle 24 pisteitä 13. Ranska esiintyi numerolla 1 ja oli sijalla 23. minusta esityksessä oli voimaa, myös Espanja ja Iso-Britannia isoista maista pärjäsivät huonosti, molempien live-esiintyminen minusta epäonnistui, Bonnie Tyler ei siivittänyt brittejä kunniaan, eikä Anouk Hollantia tai oli yhdeksäs, mutta Belgia suomalaisvoimin (Jukka Immonen) tehdyllä biisillä oli sijalla 12, Ruotsi vasta 14. Azerbaijan laatikoineen oli suurin yllättäjä, minusta kakkossija oli ansaittu. Norja, Venäjä ja Kreikka olivat pirteitä sijoilla 4,5 ja 6, Ukraina oli kolmas.
Bonnie Tylerin ja Anoukin isohkot levymyynnit eivät siis poikineet menestystä. Molemmat naiset olivat varsin vaisuja varjoja entisestä suuruudestaan. Bonnie Tyleriin ei uskottu eikä luotettu.

Vuoden 2014 Euroviisut
SOFT ENGINE pääsi Suomen edustajaksi. Seinäjokiset ovat reippaita nuoria. Finaalipaikka heltisi toisesta semifinaalista. Azerbaijanilla on lavalla suomalaisakrobaatti tai trapetsitaiteilija  Matleena Laine. Lauantaina 10.5.2014 Itävalta ja Conchita Wurst voitti saaden 290 pistettä. Soft engine oli hienosti yhdestoista. Hollanti oli toinen ja Ruotsi kolmas.

2015 Kisat Wienissä:
Suomen edustajaksi lähtee Pentti Kurikan nimipäivät, jolle toiset povaavat menestystä, toiset eivät, eli tilanne on samanlainen kuin Lordin kohdalla. Pentti Kurikan nimipäivät ei ole varmaankaan myynyt massiivisesti ennen kisoja eikä ehkä sen jälkeen, pointti on suvaitsevaisuus-teemassa. PKN on kuitenkin "vanha bändi". Se osallistui ensimmäiseen semifinaaliin ja esiintyi viidentenä ja oli loistava, toivottavasti se pääsee jatkoon. Ei riittänyt. Bändi oli oma itsensä ja pistivät itsensä likoon. Harmittaa, että jatkopaikkaa ei tullut.
Ruotsia veikataan voittajaksi ja Venäjää kakkoseksi, Italiaa kolmoseksi.
Näin kävikin, eli Ruotsi ja Måns Zelmerlöw voitti kappaleella Heroes, Venäjä oli toinen ja Italia kolmas, Itävalta sen sijaan jäi pisteittä Saksan kanssa.
Ruotsilla on nyt kuusi voittoa, kun eniten niitä on Irlannilla seitsemän.

2016 finaali oli Tukholman Globen areenalla 14.5.2016 klo 22 Suomen aikaa, semifinaalit olivat 10.5 ja 12.5 klo 22 Suomen aikaa, jury esiintyminen on 13.5 perjantaina. Ruotsin edustaja Frans pääsee biisillä If I were sorry suoraan finaaliin, mutta Suomen edustaja on Sandhja biisillä Sing It Away joutui karsimaan (kärsimään) eikä päässyt edes finaaliin. Sandhja esiintyi ensimmäisenä. lavashow oli aneeminen ja ykkösesiintymispaikka oli huono. Minusta räväkällä koreografialla, ja paremmalla esiintymispaikalla olisi finaaliin voinut päästä. Televuoting ääniä tuli vain 16 ja yhteensä 51 pistettä ja Sandhja oli viidestoista, joskin kolme ensimmäistä esiintyjää olivat sijoilla 15,16, ja 17, Viro oli viimeinen esiintymispaikastaan huolimatta ja oli sijalla 18.
Viisut voitti Ukrainan Jamala biisillä 1944, Ukraina esiintyi numerolla 21 saaden 534 pistettä, ja televoting ääniä 323, molemmat olivat toiseksi eniten. Australian Dami Im biisillä Sound of Silence johti raatien äänien jälkeen ja tuli toiseksi saaden 511 pistettä. Venäjän Sergei Lazarev biisillä You are the only one rohmusi televotingääniä 361 ja tuli kolmenneksi 491 pisteellään, Bulgaria tuli neljänneksi. Ruotsin 17-vuotias Frans biisillä If I Were Sorry tuli viidenneksi.  Ranskan Amir biisillä J'ai cherché tuli kuudenneksi, viimeisenä esiintynyt Armenia oli seitsemäs. Saksa oli yllättäen viimeinen, Englanti kolmanneksi viimeinen ja toisena esiintynyt Tsekki oli myös toiseksi viimeinen finaalissa.

2017 UMK:n 2017 voitti Norma John biisillään Blackbird 182 pisteellä, Norma John ulkomaiset raadit ja yleisön äänet, Zuelke sai 145 pistettä. Norma John esiintyi ensimmäisessä semifinaalissa seitsemäntenä tiistina 9.5.2017. Esitys meni hyvin, mutta jatkopaikkaa ei tullut. Sääli, biisi oli kahdestoista.
Euroviisut 2017 voitti Portugalin Salvador Sobral kappaleella  Amar Pelos Dois, Portugalin ensimmäinen voitto ja vielä omalla kielellä. Toinen oli Bulgaria ja kolmas Moldova, Ruotsi oli viides Robin Bengtssonin esittämällä kappaleella I Can't Go On.

2018 Saara Aalto on Suomen edustaja Euroviisuissa, pääsi Monsters biisillä finaaliin, jossa oli toiseksi viimeinen. Kisat voitti Israelin Netta biisillä Toy. Minusta voitto meni oikeaan osoitteseen. Kummastutti raatien pisteet, jossa Ruotsin ylituotettu Benjamin Ingrosso sai loistopisteet, mutta yleisö ei pitänyt tästä, sai samat yleisöpisteet kuin Suomi. Saara pääsi hienosti finaaliin.

2019 Darude feat Sebastian Rejman jäivät ensimmäiseen semifinaaliin riippumatta Daruden menestyksestä aiemmin.

2020 Kisat peruttiin, Akseli Kankaanranta ei siis päässyt esiintymään.

2021 Blind Channel oli hienosti kuudes. Italia voitti rockilla, härmäläisen keskisormirockin. Blind Channel sai yli 200 puhelinääntä.

2022 Ukraina voitti, The Rasmus pääsi loppukilpailuun.

2023 Kisat Liverpoolissa. Suomella loistava Käärijä, joka voitti puhelinäänet, mutta jury-äänin Loreen saalisti toisen voittonsa. Biisi oli Tattoes.

Houkuttelevat rasiat

Nykyään tuotteen ulkonäöllä on merkitystä, esimerkiksi maitopurkeissa Valio on todella satsannut maitopurkkien ulkoasuun, mitä yläkuvastakin voi päätellä. Yläkuva on Toikan ja alla ilmeisesti Suhosen ristipistomainen työ (yksityiskohta), kuvat skannattu ostamistani tuotteista, eli en ole kopioinut alkuperäisiä.

Jäätelöpurkeissa on sama linja, pingviini on iloinen, jäätelömerkki lienee Nestlen omistuksessa

Tämä ei ole mainos, mutta rasialla on merkitystä sekä mielikuvaan että ostopäätökseen.
--
Maitopurkit uudistuivat tässä uusin purkki, pidättekö enemmän vanhasta vai tästä uudesta?

Alla Pirkka-mitopurkki, siis sekin, vai mitä?

Alla Rainbow-maitopurkki

Valion maitopurkkeja

Åländska mjölk

Lukas Moodysson: Isän aika

Lukas Moodysson: Isän aika, Like, 2011.
Pitää kirjablogata. Voitin kirjantilan 1X2-visasta oheisen teoksen, kirjailija on oikeastaan elokuvaohjaaja ja ohjannut esimerkiksi Fu??ing Åmalin, joka kertoi pikkukaupungin tyttöjen (ja poikien) pahoinvoinnista, ja itsensä löytämisestä, rosoisen hyvä  lyhyehkö filmi, jonka olen katsonut muutaman kerran.

Teos on pojan tilitystä isästään tai siitä suhteesta, joka oli jotenkin vajaa ja vihamielinen? Alussa poika menee sairaalaan tapaamaan isäänsä mukanaan shakkilauta. Isä on poissa, kuollut, peliä ei pelata. Teoksen kannessa lienee valkoinen shakkikuningas nurin ja musta lähetti pystyssä. Shakki on kirjassa teemana, sillä entisistä mestareista mainitaan amerikkalainen Bobby Fisher (1943 - 2008), joka oli mestari ennen  Anatoli Karpovia. Fisher voitti tittelin Reykjavikissa Spasskilta, mutta menetti sen. Anatoli Karpov oli mestari vuosina 1975-1985, mutta menetti sen toiselle neuvostoliittolaiselle shakkimestarille Bakussa 1963 syntyneelle Garri Kasparoville, jonka työ shakin popularisoinnissa on ollut merkittävä.

Itse en pelannut shakkia nuorena vaan tammea. Myöhemmin tuleva appiukkoni oli innokas shakin pelaaja, ja haastoi otteluihin, jossa olin pitkään ottavana osapuolena. Aloin lukea shakkikirjoja, perehdyin avauksiin ja kokonaisiin peleihin ja seurasin Eero Raasteen Hesarin ja iltiksen shakkipalstaa. Ymmärsin pelin jujun, kehityin, pelit muuttuivat tasaisemmiksi, ja pystyin pääsemään ensin tasapeleihin ja sitten jopa voittoihin, oma pelaamisen taso on sellainen, että voittoasemassakin saatan syyllistyä hätiköityyn siirtoon, eli pelini taso ailahtelee. Shakki on minusta eri peli kun lauta on täynnä nappuloita, tai loppupelissä kun jäljellä on muutamia sotilaita ja kuningas. Shakkia en ole sittemmin seurannut, mutta olen pelannut muutamia kertoja perheenjäsenten kanssa vuodessa ja joskus katsonut pelejä esim. tekstitv:ltä. Oma pelaamiseni on heikon harrastelijan tasoa, mutta ymmärrän pelin idean.....

Teos on pojan tajunnanvirtaa. Lyhyitä lauseita, poukkoilevia ajatuksia, mutta jotenkin mielenkiintoisia, mutta ei kaikki, aika paljon peilataan tunnettujen kuolleiden kautta (JFK, Marilyn Monroe, Anna Nicole Smith), monologisesta dialogista esimerkki sivulta 45
Nallen, jonka  rinnassa ovat minun nimikirjaimeni.
Aikaa odottaa
Veitsi odottaa. Kaksi kyntiilää odottaa
Kaivo kryptassa
Viemäri, johon isän veri huuhdotaan.
Yksi hius jää kiinni.
Yksi ainoa hius.
Yksi ainoa puu
Se taipuu minua kohti
Valitsin tämän, sillä siinä ei ole kirosanoja, kuten sivun 46 vastaavassa monologissa. Monet monologit ovat suorastaan maanisia, ajatukset pomppivat, on muistoa, huomiota, on tavoitettu rikkinäisen pojan ajatuksenjuoksu.

Moodysson kuvaa joitain yksittäisiä tavaroita ja kauppoja nimeltä, mutta miljöön tai henkilön kuvausta on vähemmän. Shakki-painotteisuus näkyy miltei koko ajan: saksalainen Adolf Anderssen, vuodelta 1851 mainitaan muutamasti, Spasski, Kramnik, Anand, Karpov, mutta Kasparov montakin kertaa, ja mainitaan hänen nimen muutoksensa Weinsteinista Kasparoviksi. Yleisin mainittu shakkimestari on 1972-1975 mestari Bobby Fisher, jonka outo käytös on puhututtanut. Minua kummastutti, miksi Fisher on niin tärkeä teoksen teeman kannalta tai ainakin kirjoittajalle. Kirjailija ja kirjan minä ei ole voinut muistaa Fisherin kautta 1972-1975 kovin hyvin, on itse syntynyt vuonna 1969. Kirjan väite on, että Fisher ei olisi tuntenut isäänsä (tai että äiti ei olisi kertonut), tuntuu myös epäilyttävältä. Wikipedian mukaan hänen isänsä on kuitenkin tunnettu fyysikko, vaikka kuoli, kun Bobby oli nuori. En itse muista Fisheristä muuta kuin otsikot, kun hän ”luopui” mestaruudesta, ottelusta ei päästy sopimukseen, asia oli iso Kylmän sodan aikaan, Fisher on ollut ensimmäinen ja ainoa jenkkimestari, paremmin muistan suuren ottelun Kasparov vastaan Karpov, vuonna 1985 vaadittiin 12 pistettä voittoon, ja Kasparov tällöin voitti 13-11. Kasparov hallitsi tämän jälkeen turnauksiakin, ja Karpov oli mukana, pelasi monia muitakin Nigel Short, ex-neuvostoliittolainen Kortšnoi, mutta tilanne muuttui 1991 Neuvostoliiton hajottua. Shakkia en sen koommin ole seurannut, mutta naisista unkaritar Judit Polgár pelasi muistini mukaan jopa miesten sarjoissa hyvällä menestyksellä


Kirjassa shakkiteema on jatkuva ja toistuva. Päähenkilö käy jatkuvia otteluita, useimmin netissä, ja käy Kramnikin ja Anandin ottelussakin. Shakkiteema ei johda mihinkään.

Shakin peluuta käsitellään filmissä Salainen agentti 007 Istanbulissa, missä shakkinero Kronsteen ei saa siirrettyä nerouttaan shakkilaudan ulkopuolelle ja himoittu salakoodin lukija jää saamatta.




Isän ajan teemat eivät mitkään muutkaan johda mihinkään, esimerkiksi julkisteema: Marilyn Monroe, Rihanna, Kate Moss, äiti Teresan käsittely tuntui myös turhalta, minusta hän oli katolinen albaani, joka toimi Kalkuttassa, en oikein saanut linkkiä teokseen, kuten en monessa muussakin kohdassa, tämän vuoksi en kirjabloggaa, en ymmärrä tällaisia teoksia

Kirjassa kuvattaneen yksinäisen pojan sirpaleista mieltä, ja pahaa oloa, teksti on paikoin liian kummaa minulle. Lyhyitä lauseita, kaikenlaista ruumiinavausdokumentteja, kummia webbisaitteja, omituisia matkoja, kummia ajatuksia, muutaman sanan lauseita sivu sivunkin perästä, sitten tuotemerkkejä, tai julkkisten nimiä, luultavasti tekijän lahjat ovat enemmän vielä elokuvapuolella. Onko ihmisellä oikeasti näin paha olla? Siis kirjan minällä?

Isäkään ei vaikuta kovinkaan normaalilta, eronnut matemaatikko, joka yrittää todistaa, että nolla on mahdottomuus ja että yksi miinus yksi on eri suuri kuin nolla ja siis teoksen sanoin  ”uppoutui nollaan”

Minusta kaikki teoksen juonen rimpsunpätkät jäävät kesken.

En pitänyt kirjasta, mutta yritän siitä löytää kaksi mielenkiintoista pointtia.

Urheilijalegendoja oli mainittu kymmenkunta, ja yksi niistä oli Lasse Viren, ei siis Paavo Nurmea.

Ainakin kahdesti mainitaan Sarajevon olympiakisojen 1984 viidenkympin voittaja Thomas Wassberg, tämä oli ruotsalaisille tärkeä, koska hän kukisti saman maan Gunde Svanin. Ei siis mainittu sadasosan sekunnin voittoa Juha Miedosta 1980 Lake Placidissa. Sarajevon kisathan olivat Marja-Liisa Hämäläisen kisat, hän voitti kolme kultaa.

Teosta kuvaavat adjektiivit: tasapainoton, maaninen, masentunut, outo ja sirpaleinen.

Itseriittoinen_Sekava_Älytön_Nykivä
Avuton_Iloton_Kulahtanut_Ajankuva
= ISÄN AIKA

Lopuksi: uskon vielä että 1 – 1 = 0

AMK:sta tohtoriohjelmiin: minusta astutaan sivulle ja eteen, mutta harhaan?!

AMK tahtomattaankin astuu uuden hallinto-oikeuden päätöksen jälkeen sivulle ja eteen, mutta harhaan, eikö tämän pitänyt olla oma väylä, ja työelämälähtöinen? AMK ei ole asiassa ollut aktiivinen vaan yksittäinen henkilö.

Kun ammattikorkeakoulut perustettiin 1990-luvulla, vannottiin ammatillisen väylän puolesta ja erillisyyttä tieteestä ja tiedekorkeakouluista korostettiin. Kun AMK-tutkintolaisia valmistui, alettiin huutaa jatkotutkintoa, tuli kokeilut, vakinaistukset, entä nyt, nyt halutaan tohtoriksi tai lisuriksi tiedekorkeakouluun!

Eli nyt ollaan jo hallinto-oikeudessa penäämässä jatkotutkintopaikkaa korkeakouluissa.

Linkki Turun Sanomien sivulle täällä.

Tekstissä lukee mm Kotimaa,  Turun Sanomat 12.3.2011 klo 05:00

"Turkulaisopiskelijan sitkeys on pakottanut yliopistot tarkistamaan valintakriteereitään. Turun hallinto-oikeus on linjannut tuoreessa päätöksessään, ettei ylempää ammattikorkeakoulututkintoa voida käyttää perusteena jatko-opintopaikan epäämiselle....
Muutos koskee ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneita opiskelijoita, jotka hakevat jatko-opiskelupaikkaa yliopistosta...
Tilanne on ollut ammattikorkeakoulun opiskelijoille sekava, sillä vuonna 2005 voimaantulleen yliopistolain mukaan ylempi ammattikorkeakoulututkinto on rinnasteinen yliopistossa tehtyyn maisteritutkintoon. Tutkinto antaa siten kelpoisuuden jatko-opintoihin yliopistossa....
Yliopistoissa puolestaan ammattikorkean tutkintoihin on suhtauduttu nihkeästi, ja yliopistot ovat vedonneet lain suomaan mahdollisuuteen valita opiskelijansa itsenäisesti."

Minusta päätös on ahtaasti tulkittu, koska siinä ei oteta huomioon koko korkeakoulu-uudistuksen periaatteita eikä lähtökohtia vain hakijan subjektiivinen "oikeus" eli oikea päätös juridisesti, mutta väyläpäätöksenä aivan väärin.

Missä onkaan korkeakoulujen ja yliopistojen autonomia?

Miksi ammattikorkeakouluväyläläinen ei haluakaan tyytyä siihen väylään? Miksi pyrkiä tiedekorkeakouluun?

Onko myös toisinpäin, pääseekö HuK:n tai LuK:n tutkinnolla suorittamaan ylempää ammattikorkeakoulututkintoa?

Opistotutkinnot muutettiin ammattikorkeakoulututkinnoiksi. Opetussuunnitelmissa on hyvinkin käytännönläheisiä opintoja, vähemmän tiede-, filosofia-, ja metodologiaopintoja kuin tiedeyliopistossa?

Olen nyt muu kuin opettaja, tai korkeakoululainen, mutta minulla on maisterin tutkinto Helsingin yliopistosta, ja noin 400 opintoviikkoa suoritettuna (laajat opinnot?), olen opettanut sekä kauppakorkeakoulussa, että ammattikorkeakoulussa, ja toiminut puolisen vuotta yliopistossa "tutkijana", tässä on yli vuosikymmen aikaa, olen nyt aivan muulla alalla,mutta  minulla on siis näkemys siitä, minkälaista opetus ja tutkimus on ammatti- ja tiedekorkeakouluissa.

Nykyisin yliopistoissa opintopisteet ovat käytössä yliopistoissa. Matematiikan laitoksella saa hikoilla yhden analyysin opintopisteen eteen todella, ja kurssihan on monta pistettä, samoin kemian, ja fysiikan laitoksella. Kauppakorkeakouluissa yleensä tilastomatematiikka ja talousmatematiikka kuuluvat tutkintovaatimuksiin, eivätkä ne ole helppoja kursseja, näitä aloja kysyttiin pääsykokeissakin joskus, kun siihen problematiikkaan perehdyin.

Onko tässä AMK:ssa joku ongelma arvostuksen suhteen?
Eikö AMK:lla ole hyvä imago, eivätkö he itse arvosta laitostaan, ja työelämä- ja käytännön läheisyyttään? AMK:n piti olla oma itsenäinen väylä. Toisaalta ymmärrän häilyvyyden tekniikan ja kaupan alalla, mutta ennenkin (vanha) merkonomi on voinut opiskella kauppakorkeakoulussa ja opistoinsinööri Teknillisessä korkeakoulussa.

Halutaanko takaportti tiedekorkeakouluun?

Olen ymmälläni todella!

Tämä ei ole AMK:n oma vika, eikä järjestelmän, vaan minua alkaa kummastuttaa todella nämä lainmukaiset päätökset hakujen syrjinnästä.

Toisen asteen ammattikoulun haussahan vasta saa "suosia" eli valita 30% joustavasti, eli jos on erityinen syy pääsee muiden edelle, tämä on koulun omassa harkinnassa, ei ole pakko valita joustavasti yhtään, mutta jokainen joustava paikka on joltain muulta poissa.

Monessa muussakin asiassa on joitain kummia kiintiöitä milloin minkäkin syyn kannalla. Minusta tasa-arvo on sitä, että kaikkia kohdellaan tasa-arvoisesti. Tässä toisella on tiedekorkeakoulun tutkinto ja toisella ei, vaikka se vain rinnastetaan samaksi, mutta ei minusta tässä hakutilanteessa, vaan esim. opettajan palkkaa määrättäessä, toivon todella, että asiassa valitetaan, ja saadaan korkeimman hallintoikeuden kanta.

Minusta toisen asteen yhteishaussa on toinenkin ongelma ns. joustavan haun lisäksi, ja se on mukautettujen arvosanojen rinnastaminen ns. normaaleihin arvosanoihin. Tämä tarkoittaa sitä, että erityisopetuksessa olleet opiskelijat pääsevät normaaleihin luokkiin. Tämä ei ole ongelma, vaan se, että järjestelmästä ei minusta informoida opiskelijoille ja vanhemmille ja siinä on minusta ongelmaa, joku jolla on seiskoja todistuksessa on luultavasti parempi, kuin se jolla on mukautettuja yhdeksikköjä. Jos alalla on vähän paikkoja niin jos 30% otetaan ns. joustavasti ja monella on mukautettuja todistusta tulee, jää moni ns. keskitason normaaleilla arvosanoilla oleva opiskelija ULOS. Lisäksi on urheilijakiintiöitä ja muita. Jos olisi erilliset ryhmät näille hakuongelmaa ei välttämättä olisi ...

Näin ainakin vielä yhteisvalinnassa 2012, 2013 voi asia jo muuttua.

Siirtolohkare

Kuva Hirvensalon kauniista luonnosta

Pokemon-metsästys kiehtoo

Pokemon tv-sarja alkoi vuonna 2001 noin suunnilleen.

Vuonna 2016 Pokemon Go mobiili peli kiehtoo, molemmissa on sama idea eli kerätä ja kehittää pokemonia.

Pelistä on tullut 9:90 maksava peliopaskin

MTV3:sta alkoi tulla Ash Ketchumin tarinaa Pikatchun kanssa Palletin kaupungista, Ash myöhästyi Pokemonien jaossa ja sai Pikatchun, joka on hyvä pokemon, eikä Ashin Pikatchu ole muuttunut Raichuksi. Ash löysi Charmanderin, ja siitä kehittyi lopulta Charizard, ja Weedlestä tuli lopulta Butterfree, jonka Ash päästi vapaaksi, Ash sai myös Squirtlen, Ashin matkassa oli ensin pokemonkouluttajat Misty ja Brock, ja Gary oli Ashin pahin kilpailija. Rakettiryhmä oli Jesse ja James, paikalliset koulukiusaajat, joiden konnuudet olivat jatkuvia, mutta tehottomia.  ...ja alkuun käsipeleinä taisi olla tuolloin Blue ja Red, sitten oli ainakin Yellow, ... ja monta muuta.

Pokemon ilmiöön kuuluu keräily: kortteja ja tarroja, kaikkia kerättiin, ja oli pelejäkin. .


Aluksi Pokemoneja oli 150 + mew-two, mutta myöhemmin niitä tuli lisää.

Pokemonkorttipelin säännöt sai ilmaiseksi

Pokemon-kortteja tässä, mistä maksettiin isot rahat

Taitaa olla Magmar-ex:kin

Pokemon korttien pussejakin oli monenlaisia, tässä muutamia

Korttipussi



Toisen sarjan pussi

Tikkarin kansi

Tarra, tuliko purkasta?

Pokemonien muodonmuutokset on hieman matkittu hyönteisten muodonmuutoksista: muna, toukka, kotelo ja aikuinen. Kun pokemoneja tuli enemmän niin löytyi fossiilia ja monen laista muuta. Pokemontyyppejä oli ruoho, vesi, tuli, sähkö ja jotkut psyykkiset pokemonit hypno, ... tai kummituspokemonit niinkuin Gastly ja Haunter....

Pelaaminen jatkuu eri konsolein, mutta "muinoin" esimerkiksi Pokemon Stadium ykkösen ja kakkosen minipelit olivat hyviä  siinä oli neljä ruutua ja piti napata joku hedelmä, tai katkaista Pinsirillä puu oikeasta kohtaa ...

Lopuksi vielä kuva, jossa muutama kiilto, ja pokemonien alkumuotoja, joita Ashilla sarjan alussa oli, tai sarjassa esiintyi.

Pokemon Go on uusi mobiilipeliä, missä kännykän, sovelluksen, gps:n ja kamesran avulla kerätään pokemoneja ympäristöstä, kehitetään niitä ...

Kaupoissa myydään akkuja Pikatchun kuvalla

ja jopa energiapatukoita uuden toiminnallisen villtyksen myötä. Hieno ilmiö.

Pikkuautot, pikkupoikien aarteita ennen ja nyt?

Pienenä ostettiin matchbox ja corgiautoja.

Käytin suuren osan viikkorahoistani pikkuautoihin alle kymmenen ikäisenä. Autoja oli ja niistä pidettiin hyvää huolta. Meillä oli autorata, jolla autot kilpailivat, eli rata, jossa "voltti", minun keltainen matchbox hotrod-auto oli usein paras.

Erään partio- tai muun leirin jälkeen meidän kodin kaikki pikku autot oli viety lahjoituksena "lasten sairaalaan", tämä asia on vaivannut sikäli, että olimme omilla viikkorahoillamme ostaneet pikku autot veljen kanssa ja ne olivat meidän omaisuuttamme, ja ne olivat vielä hyvässä säilytyksessä yhdessä paikassa, ehkä siksi ne oli helppo viedä uudelleen leikittäväksi.

Ne autot, jotka olivat hujan hajan siis vain kuvan 5 autoa jäivät jäljelle. Keltainen Hot Rod -auto äärimmäinen oikealla on suurin piirtein samanlainen kuin poisviety Hot Rod. Vaimoni osti sen muutama vuosi sitten keräilymessuilta, ja sattumalta se on samanlainen Hot Rod.

Silloin 1970-luvun alussa myytiin autoja, josta sai pyörät pois avaimella, tämän merkkisistä autoista Jaguar oli hyvä radalla. Eri autoihin sai vaihdettua pohjan, eli niitä pystyi tuunaamaan, minulla lienee avainkin tallessa ja kuvaan sen jos löydän.

Tässä on myös huonokuntoinen auto 1960-luvulta, kumirenkaat ovat nimittäin haurastuneet. Tämä on matchbox autoja isompi, ja painamalla katon nappia kuljettaja kurkkaa ulos.
--
Omat lapsemme keräsivät autoja, eikä niitä lahjoitettu pois. Matchbox oli menettänyt valta-asemansa, ja tilalle tuli siku, meillä oli myös joitain uusia matchboxeja, hot wheelsejä, ja majoretteja.


Siku-autot olivat laadukkaita, tässä kahdesta eri luettelosta kuvia. Perheessämme oli paljon pieniä autoja, mutta isommista, ainakin roskisauto, säiliöauto, lumitamppari, jokaisella oli joitakin autoja.

Keräily on ikuista

Pelastin vihon, mihin oli kerätty tulitikkurasioiden kansia, poistin muutamia nykyään jo epäsopivia kansia, mutta tässä  kuvamaistiaista. Valitettavasti kannet on liimattu teipillä, joka on pilannut kannet, ja eikä ole pitänyt, mutta nämä ovat säilyneet tässä kunnossa, löytyypä Teekkarilakkikin :)

Koululaiset keräsivät 1950-luvulla perhosia. Alakuva on kuva eräästä kokoelmasta. Kuvan perhonen lienee Iso apollo -perhonen, mutta se lienee miltei Suomesta hävinnyt, ei kuitenkaan koululaisten perhoskeräilyn vuoksi vaan elinympäristöjen katoamisen vuoksi.