Opiskelija-asuntojonossa oli tunnelmaa ja opintolainaa anottiin

Opiskelin korkeakouluopiskeluni toisella paikkakunnalta ja muutin silloiseen tapaan kotoa pois, enkä sitten koskaan takaisin. Vanhemmat veivät huoneessani olevan sängyn pois ensimmäisen opiskeluvuoden jälkeen, ja tein siitä omat johtopäätökseni, eli muutin kokonaan toiselle paikkakunnalle, eikä edes viikonloppuiltu enää kotipaikkakunnalla.

Olen kiitollinen vanhemmille, se oli oikea teko :)

Opiskelija-asuntojonot olivat silloin pitkät ja vain muutamille oli asunto ja ensimmäinen asunto oli soluasunto (yhteinen keittiö ja/tai suihku) tai kahden hengen soluasunto.

Jonotus ei varmastikaan ollut normaali jono, jonka päähän olisi menty jonottamaan vaan siihen oli omat kriteerit:

-Häätö alla
-Toiselta paikkakunnalta
-Ei omaa asuntoa
-Huollettavia lapsia
antoi esimerkiksi lisäpisteitä, ja tarkoitti sitä, että ilman lisäpisteitä, joidenkin jonotus kesti kauan, eikä päättynyt ehkä koskaan? Saatoit olla toisena jonossa, mutta kun asunto vapautui oli jo uusia jonottajia edessä, osassa paikoissa oli jatkuva haku, osassa ehkä ei.
--
* **

Nykyisin ei ehkä näin, eli TARKASTA NÄMÄ, voi olla esim. asuu opiskelupaikalla vanhempien tykönä, eli saa siitä lisäpisteitä
TYS:llä 2012

Hakemusten pisteytys

Lähtötilanne 0 p.

Toinen perhehakijoista asuu TYS:llä 1 p.

Lapsipisteet (per lapsi/raskaus) 2 p.

Hakija asuu vanhempien luona opiskelupaikkakunnalla 5 p.

Sisäinen siirto, yksinasuva 6 p.

Sisäinen siirto, perhe 9 p.

Molemmat perheasunnon hakijat asuvat TYS:llä erikseen 10 p.

Erityinen terveydellinen syy (lääkärintodistus) 10 p.à

Uusi opiskelija Turussa/Raumalla ja ei asuntoa opiskelupaikkakunnalla (koskee vain tammi-, elo-

ja syyskuuta ja riippuu kotikunnasta)

 10-30 p.

Virallisen vaihto-ohjelman kautta tulevat vaihto-opiskelijat 25 p.

Asumisen keskeytyssopimus 50 p.
Tämä tarkoittaa, että turkulainen korkeakouluopiskelija on tuomittu asumaan vanhempien nurkissa, koska opiskelijan ikää eikä vuosikurssia huomioida.
Ihmetyttää, että Turun kaupunki on hallituksessa enemmistönä, ja se ei suosi turkulaisia, eikä turkulaisten veronmaksajien lapsia.
Tulen ottamaan yhteyttä asiasta, harmittaa turkulaisena veronmaksajana.

***
Takaisin muisteluihin
Tilanne aiheutti monesti ongelmia, samanlaisia kuin nykyään on puhuttu, eli suosimalla kaikkia joilla oli joku yllä mainittu "erityissyy" ehkä enemmistö opiskeljoista jäi palvelun ulkopuolelle, eli pääkaupunkiseudulta oleva nuori ei voinut saada opiskeluasuntoa (heti), tai henkilö, joka asui isän vanhan tädin alivuokralaisena Linnanmäen vieressä, ei ollut jonon ykköstykki. Tämä on tietenkin oikeinkin, mutta tästä tuli poleemiikkia, ja esimerkiksi häätöhän voi olla vain henkilöllä, jolla on oma asunto, siis vuokra-asunto, joillain ei ollut taas asuntoa ollenkaan, vaan kävi Riihimäeltä asti "koulua" tai Kouvolasta, juna kulki, mutta rahapussi keveni, ja henkilöllä oli asunto vielä siellä Kouvolassa, ellei asunut vanhempien luona. Jokaisella oli tietenkin tukala tilanne kuten nytkin.

Itse asuin opiskeluaikana kolmessa eri tällaisessa opiskelijasuntosysteemissä: Pääkaupunkiseudulla oli iso Hoas, sitten eri ylioppilaskuntien asuntolat, ja eri osakuntien, eli asuin jonkin aikaa sekä Hoasilla, että ylioppilaskunnan ja myös osakunnan asunnossa, ja tuli koluttua solu kahden hengen asunnolla, solu yhden hengen asunnolla ja perheasuntokin, ja se olikin jo matkan päässä, mutta onneksi pääradan varressa. Asuin kesän vielä toisella paikkakunnalla opiskelija asunnossa, kun yhdestä paikasta joutui kesäksi pois. Eli pääkaupunkiseudulla silloin esim. HOAS, TKY, KY, Hämäläisenosakunnan asunnot ..., Turussa TYS ...

Kultaisella kahdeksankymmenluvulla asuntojen riittävyys oli siis ongelma. Opiskeltuani pidempään kiinnostuin jakoperusteista ja "opiskelija"vaalien kautta pääsin vaikuttamaankin. Se, että tuliko kriteereistä paremmat tai huonommat, on muiden arvioitavissa, enkä ollut kuin yksi monesta eli perusteissa ei ollut minun puumerkkiäni.

Tärkeäähän on niukan hyödykkeen jakamisessa selvät perusteet, ja systeemi. Tässä tapauksessa asumisaikaa on jotenkin rajattava ja se tuntui silloin järkevältä. Se, että omasta kotipaikasta saa asunnon, ei ole opiskelun keston kannalta lyhentävä tekijä, usein ensimmäinen vuosi menee asumissysteemin totutteluun ja iltariennoissa käymiseen, niinkuin opiskelijaelämässä silloin oli tapana, toisaalta pitääkö Helsingistä mennä opiskelemaan Turkuun ja päinvastoin että saa opiskelija-asunnon, ehkä se on hyväksi molemmille kaupungeille ja opiskelijoille.

Miksi tämä asia tuli mieleen? Siksi, että silloin jotenkin tuntui, että enemmistöä ei ainakaan suosittu, koska asunnot jaettiin vain sellaisille jolla oli joku erityinen peruste. Itse olin esimerkiksi tällainen, tulin toiselta paikkakunnalta.

Jokainen kuitenkin ymmärtää, että tällaisia perusteita pitää olla, mutta kaikki on hyvä kirjoittaa näkyviin ja kaikkia, jolla on sama syy pitää kohdella tasapuolisesti, eli arpoa jono sijoitus, niinkuin tottakai tapahtuikin.

Opiskelijat ovat fiksua porukkaa nyt ja silloinkin. Eli kannattaa soittaa asuntoja jakavaan tahoon, ja hakea asuntoa, ja kirjoittaa niinkuin asiat on. Monesta paikasta kannattaa hakea, Helsingissäkin on monia asuntojonoja, eli jonon pituus ei välttämnättä ole koko totuus.

--
Opintotuki oli ruhtinaallinen 1980-luvulla kahtena ensimmäisenä korkeakoulu-opintovuonna en saanut edes opintolainaa opintorahasta puhumattakaan, vaikka asuin toisella paikkakunnalla, vanhempien verotettavat tulot vaikuttivat. Sitten sai kolmantena vuotena sentään lainaa, mutta en asumistukea, vanhempien tulot vaikuttivat 24-vuoteen ja siinä tarkasteluaika oli heinäkuussa, ja skorppari täyttää loppuvuonna, eli olisi pitänyt olla 25-vuotta, mutta lainaa sai opiskeluvuosien mukaan, eli kaksi ensimmäistä nollavuottakin laskettiin mukaan. Tämäkin oli hyvä, valmistuessani lainaa oli 32000 mk, ja jonka maksoin sitten aikanaan pois, mukava yllätys oli, kun valmistuttua korkotukikin sopivasti hävisi, eli tuli motiivi maksaa takaisin äkkiä. Eli kyllä ennenkin oli kannustavia systeemejä silloin kultaisella kasikyt-luvulla :) Kaikilla kavereilla oli yhtä "kivaa", mutta kiva kasvatti, ei kaikkea pidä saada helpolla tai ilmaiseksi. Minusta tämä oli hyvä systeemi, ei kovin oikeudenmukainen eikä järkevä, mutta hyvä asennekasvattaja, molempina ensimmäisenä vuosina otin pankkilainaa (oli pakko), jonka maksoin opintolainalla pois, opin, että pienet menot on selviämisen ehto.