Kielikylpy-tutkimusta tarvittaisiin

Ruotsinkielisissä peruskoululuissa oppimistulokset ovat huonompia kuin vastaavissa suomenkielisissä, havainto on Pisa-tutkimuksesta, jota olen referoinut täällä.

Eräs suora lainaus tutkimuksesta
" En annan orsak till den sämre resultatnivån är att det finns många elever som  mest använder sig av ett annat språk utanför skolan än skolspråket. Till och med  19 % av de finlandssvenska eleverna talar för det mesta finska i hemmet. Dessa elever klarar sig också en aning sämre i läsning och i naturvetenskap än eleverna som för det mesta talar svenska i hemmet. Ett svagt skolspråk har naturligtvis en betydelse i framgången i läsning, men också i vissa andra ämnen. Törnroos (2007, 333) påpekar i sin analys av PISA 2003 -materialet att det fanns tecken på att sämre läsförmåga hos de finlandssvenska eleverna kan ha ett samband med svenskspråkiga skolors sämre framgång i matematik. Ett svagt skolspråk skall dock inte tolkas som förödande, utan som en central bit i en större helhet. Språket är inte statiskt utan utvecklas genom livet. Dessutom har de här eleverna troligtvis en stark finska, vilket stöder dem i inlärningen i alla skolämnen."

Tämä lainaus on minusta kaiken ydin.

Toisaalta kahden kielen käyttäminen syö oppimistuloksia tai osaamista, mutta vahva suomi toisaalta auttaa kaikissa kouluaineissa ruotsinkielisiä.

Minusta kaksikielisellä perheellä on oikeus valita lapsilleen ilman syyllistymistä joko suomenkielinen tai ruotsinkielinen koulu. Koulu ja opettajat sitten tukevat oppilaita tarvittaessa. Luultavasti ruotsinkielisen koulun lapsi puhuu suomen kieltä kotona syystä, että isä tai äiti on suomenkielinen, ja siten myös morfar och mormor tai farfar ja farmor. Tästä luonnollisesta asiasta ei minusta kannata tehdä kovinkaan suurta numeroa vaan pohtia yleensä keinotekoisia kielikylpyjä.

Luonnollinen kielikylpy on minusta mennä esimerkiksi Ahvenanmaalla päiväkotiin dagikseen, jossa kaikki taalavat svenskaa, se on luonnollista, tai käydä alakoulu ruotsiksi, jos suomenkielistä ei ole tarjolla tai päinvastoin.

Keinotekoisena kielikylpynä pidän tilannetta, että kaikki leikkivät puhuvansa vierasta kieltä, mutta lopulta kaikki sitten puhuvatkin suomea. Monesti opettajat eivät ole saaneet koulutusta englanniksi opettamisesta, eivätkä osaa tarpeeksi hyvin englantia. Olen pitänyt noin 15 vuotta sitten oppitunteja englanniksi suomenkielisille oppilaille toisella asteella, kun järjestettiin englanninkielinen koulutus. Tunnit pidettiin, englantia puhuttiin, mutta koin tilanteen hankalaksi. No mitään kielilisää opetuksesta ei maksettu. Opetussisällöt taatusti kärsivät vieraskielisyyden kustannuksella. Opetin itse tietotekniikkaa, opetuksen tasoa olisi nostanut seikka, jos käyttöjärjestelmä ja ohjelmat olisivat olleet edes englanniksi. Eli valikossa olisi lukenut valmiiksi copy, paste, save and save as.

Olen myös opettanut vieraskielisiä opiskelijoita suomeksi, joille olen tunnin jälkeen selittänyt asioita englanniksi, tämä on minusta ollut hyödyllistä. Koko luokkaa opetetaan koulun virallisella kielellä, tukea voidaan antaa erikseen.

Minusta nyt tarvittaisiin laaja tutkimus, jossa selvitettäisiin kielikylpyluokkien oppilaiden menestys peruskoulun ja lukion jälkeen. Menestys on varmasti parempaa kuin keskimäärin, sillä ainakin alkuun kieliluokalle alakoulussa vaadittiin lukutaitoa ennen koulun aloittamista tai vahvaa muuta kielellistä osaamista eli valitut opiskelijat olivat keskimääräistä tasoa ylempänä. Kielikylpyjen yleistyminen on toisaalta alentanut varmasti kylpyyn pääsyn kynnystä, mutta viimeksi kirjoittivat ylioppilaaksi vuoden 1994 ikäluokka, joka aloitti koulun vuosituhannen alussa 2001. Esimerkiksi Turussa järjestettiin valikoidusti kielikylpyjä jo ainakin 1990 ikäluokalle, ja mahdollisesti jo aiemmin sekä ruotsiksi että englanniksi. Luultavasti on saattanut olla myös saksapainotusta.

Arvauksena: hyvä oppilas hyötyy kielikylvystä, keskitason ja "huono" oppilas kärsii.

Pitää muistaa, että elämä on on muutakin kuin kielikylpyä.

Matematiikka, fysiikka ja luonnontieteet tai tiede yleensä ei useinkaan ole kielellisistä valmiuksista kiinni. Tutkijat osaavat kommunikoida julkaisuin ja julkaisut ovat englanniksi, ei ruotsiksi tai suomeksi. Tieteen kieli on englanti, jota koko ajan tulvii eri medioista. Se ei ongelma, vaan se on mahdollisuus, niin kliseistä, mutta minusta niin totta.